Tuonne vasempaan yläkulmaan on ilmestynyt tuo Instagram. Koska tuo edellinen kuvapäiväkirja lakkasi toimimasta. Siellä on nyt aika paljon kuvia New Orleansista.
I am now in Instagram, by the name Katahyva. Most of the text are in Finnish, since I post stuff that I think are interesting for my Finnish friends to see. Now there are pictures from New Orleans.
Teen oman postauksen paikallisesta ruuasta, kunhan kerkeen. Makupaloja bluesin kehdosta voit siis nauttia Instagramissa, jossa olen nimellä Katahyva. Kuten kaikkialla muuallakin.
KataJenkeissa / Kata in US
lauantai 20. joulukuuta 2014
keskiviikko 17. joulukuuta 2014
Terveyttä kaikille
Meillä on kaikki hyvin, kiitos kysymästä.
Mutta avaan taas sanaisen ihmetyksen arkkuni, sillä tympii, pännii ja pelottaa, koska en osaa ymmärtää. Nimittäin sairaudenhuoltoa (termi ei ole lapsus) tässä maassa. Omakohtaista kokemusta asiasta ei ole, mutta en saata olla ihmettelemättä, että joulukuu on pienehköjen kirurgisen toimenpiteiden kulta-aikaa. Ai miksikö, no siksi, että omavastuut on maksettu eli kaikki loppuvuoden sairauskulut ovat 'ilmaisia'.
Sairastumiset kannattaa siis tarkkaan suunnitella ja onnekkaiden käyttämättömät tämän vuoden sairaslomapäivät ovat käsillä. Loma kuin loma, kiintiö on sama, sait sitten sydänkohtauksen tai flunssan tahi päätät viettää laatuaikaa perheen kanssa. Sairasloma on poissa vuosittaisesta lomakiintiöstä. Terveystarkastus kuuluu myös kiintiöön, mutta sen korvaa vakuutusyhtiö, ei työnantaja. Ja koska vakuutusyhtiö rakastaa terveyttä, niin pituudet, painot, testit ja rästit tehdään vuosittain; siis ne, jotka kotomaassa tehdään 5-10 vuoden välein. Mitenkään ennakoivaa terveydenhuoltoa väheksymättä, mutta itse osoittaisin rahat mieluummin neuvolasysteemin rakentamiseen kuin läpeensä terveiden aikuisten vuosittaiseen syynäämiseen.
Minunkin pitäisi käydä mammografiassa kerran vuodessa ja hammastohtori tahtoo ottaa röntgenit joka kolmannella kerralla (tarkoittaa puolentoista vuoden välein), ja jos näistä kieltäydyn, niin tohtorilla on oikeus kieltäytyä hoitamasta minua, mikäli jotain epäillään. No, selvittiinhän Tsernobylistäkin...
Mutta jos sitten vakuutusta ei ole (lapset ovat muuten vanhempien vakuutuksessa vain 26-vuotiaaksi), niin kaikki keinot rahankeruuseen on keksittävä! Siis mikäli sairastut. Viime viikkoina olen ärsytykseen asti (lieneekö joulun omatunnonkeräilykamppanja-ajalla jotain tekemistä asian kanssa) törmännyt erilaisiin 'ojenna kätesi ja anna roposi' -nettikeräyksiin, jotka ehdottavat muutaman kympin lahjoitusta suit sukkelaan. Tämä siis kuvitellessani klikkaavani blogiin, infoon tai nettisivulle. Ymmärrän varsinaiset keräykset, mutta se, että sairastumisesta tehdään julkinen tragedia sen takia, että ihmiset lahjoittaisivat rahaa sairautesi vaatimaan hoitoon, menee yli sietokyvyn! Olen syvästi surullinen kaikkien sairastuneiden puolesta, mutta en jaksa käsittää.
Tyynesti myös siirrän sairaanhoitopiirin lähettämät huomautuskirjeet pinoon 'selvitän sitten joskus', kun tulee kolmas ja neljäs huomautus (samana päivänä, kahdessa eri kirjekuoressa) samasta poliklinikkakäyntilaskusta. Siis lankeaa maksettavaksi, kun vakuutusyhtiö ei ole maksanut. Koska palveluntarjoajan näppärä tietokonesysteemi ei hyväksy antamaani osoitetta, eikä sitä näy vakuutuskortissa, joka joka kerta kopioidaan. Ja olen kopion jo kerran itse lähettänyt vakuutusyhtiöön. Joka ehkä on maksanut. Tai jos ei ole maksanut, niin alipalkattu käsittelijä sitten selvittää asiaa, kunhan vielä toiset viisi kuukautta kuluu. Kunhan joku soittaa johonkin numeroon, jossa näppäilee ohjeiden mukaisesti sitä ja tätä ja osaa luetella koodinumerot aksentilla, jonka systeemi tunnistaa. Ja jos ei kukaan maksa, niin ehkä mä sitten maksan, mutta vain, jos saan yksiselitteisen laskun, enkä kehoitusta soittamaan numeroon ja selvittämään asiaa. Ja sitten voin lähettää korvauspyynnön ifille. Joka maksaa euroina.
Kyllä on kuulkaa Kelan selkosysteemiä ikävä, mutta sehän se onkin osaltani mennyttä; pyydettiin heittämään Kelakortilla varislintua, sillä en kuulu Suomen sosiaaliturvaan. Nyyh! Mieheni edelleen kuuluu, koska on expat, samoin tyttäreni, koska on expatin huonetta ja sukua, mutta minä työläisenä saan hoitaa oman turvana, Suomen sosiaaliturvalla ei ole mitään tekemistä kanssani. Toivottavasti en joudu avaamaan keräystiliä ja hattu kourassa lähestymään kaikkia teitä, joista yhteiskunta huolehtii. Aika yksinäinen ja turvaton on asemani, jos vaikka puoliskolleni jotain tapahtuisi... (Valmetin kautta olen siis vakuutettu ja oikeutettu GMMIn ja ifin kanssa taistelemaan.)
Ja aina ne vakuutuksetkaan eivät auta. Rakas amerikanperheemme jäsen, Mike Ballard, siirtyi ajasta ikuisuuteen eilen. Me kaipaamme ja suremme häntä. Hyvää matkaa Mike!
Mutta avaan taas sanaisen ihmetyksen arkkuni, sillä tympii, pännii ja pelottaa, koska en osaa ymmärtää. Nimittäin sairaudenhuoltoa (termi ei ole lapsus) tässä maassa. Omakohtaista kokemusta asiasta ei ole, mutta en saata olla ihmettelemättä, että joulukuu on pienehköjen kirurgisen toimenpiteiden kulta-aikaa. Ai miksikö, no siksi, että omavastuut on maksettu eli kaikki loppuvuoden sairauskulut ovat 'ilmaisia'.
Sairastumiset kannattaa siis tarkkaan suunnitella ja onnekkaiden käyttämättömät tämän vuoden sairaslomapäivät ovat käsillä. Loma kuin loma, kiintiö on sama, sait sitten sydänkohtauksen tai flunssan tahi päätät viettää laatuaikaa perheen kanssa. Sairasloma on poissa vuosittaisesta lomakiintiöstä. Terveystarkastus kuuluu myös kiintiöön, mutta sen korvaa vakuutusyhtiö, ei työnantaja. Ja koska vakuutusyhtiö rakastaa terveyttä, niin pituudet, painot, testit ja rästit tehdään vuosittain; siis ne, jotka kotomaassa tehdään 5-10 vuoden välein. Mitenkään ennakoivaa terveydenhuoltoa väheksymättä, mutta itse osoittaisin rahat mieluummin neuvolasysteemin rakentamiseen kuin läpeensä terveiden aikuisten vuosittaiseen syynäämiseen.
Minunkin pitäisi käydä mammografiassa kerran vuodessa ja hammastohtori tahtoo ottaa röntgenit joka kolmannella kerralla (tarkoittaa puolentoista vuoden välein), ja jos näistä kieltäydyn, niin tohtorilla on oikeus kieltäytyä hoitamasta minua, mikäli jotain epäillään. No, selvittiinhän Tsernobylistäkin...
Mutta jos sitten vakuutusta ei ole (lapset ovat muuten vanhempien vakuutuksessa vain 26-vuotiaaksi), niin kaikki keinot rahankeruuseen on keksittävä! Siis mikäli sairastut. Viime viikkoina olen ärsytykseen asti (lieneekö joulun omatunnonkeräilykamppanja-ajalla jotain tekemistä asian kanssa) törmännyt erilaisiin 'ojenna kätesi ja anna roposi' -nettikeräyksiin, jotka ehdottavat muutaman kympin lahjoitusta suit sukkelaan. Tämä siis kuvitellessani klikkaavani blogiin, infoon tai nettisivulle. Ymmärrän varsinaiset keräykset, mutta se, että sairastumisesta tehdään julkinen tragedia sen takia, että ihmiset lahjoittaisivat rahaa sairautesi vaatimaan hoitoon, menee yli sietokyvyn! Olen syvästi surullinen kaikkien sairastuneiden puolesta, mutta en jaksa käsittää.
Tyynesti myös siirrän sairaanhoitopiirin lähettämät huomautuskirjeet pinoon 'selvitän sitten joskus', kun tulee kolmas ja neljäs huomautus (samana päivänä, kahdessa eri kirjekuoressa) samasta poliklinikkakäyntilaskusta. Siis lankeaa maksettavaksi, kun vakuutusyhtiö ei ole maksanut. Koska palveluntarjoajan näppärä tietokonesysteemi ei hyväksy antamaani osoitetta, eikä sitä näy vakuutuskortissa, joka joka kerta kopioidaan. Ja olen kopion jo kerran itse lähettänyt vakuutusyhtiöön. Joka ehkä on maksanut. Tai jos ei ole maksanut, niin alipalkattu käsittelijä sitten selvittää asiaa, kunhan vielä toiset viisi kuukautta kuluu. Kunhan joku soittaa johonkin numeroon, jossa näppäilee ohjeiden mukaisesti sitä ja tätä ja osaa luetella koodinumerot aksentilla, jonka systeemi tunnistaa. Ja jos ei kukaan maksa, niin ehkä mä sitten maksan, mutta vain, jos saan yksiselitteisen laskun, enkä kehoitusta soittamaan numeroon ja selvittämään asiaa. Ja sitten voin lähettää korvauspyynnön ifille. Joka maksaa euroina.
Kyllä on kuulkaa Kelan selkosysteemiä ikävä, mutta sehän se onkin osaltani mennyttä; pyydettiin heittämään Kelakortilla varislintua, sillä en kuulu Suomen sosiaaliturvaan. Nyyh! Mieheni edelleen kuuluu, koska on expat, samoin tyttäreni, koska on expatin huonetta ja sukua, mutta minä työläisenä saan hoitaa oman turvana, Suomen sosiaaliturvalla ei ole mitään tekemistä kanssani. Toivottavasti en joudu avaamaan keräystiliä ja hattu kourassa lähestymään kaikkia teitä, joista yhteiskunta huolehtii. Aika yksinäinen ja turvaton on asemani, jos vaikka puoliskolleni jotain tapahtuisi... (Valmetin kautta olen siis vakuutettu ja oikeutettu GMMIn ja ifin kanssa taistelemaan.)
Ja aina ne vakuutuksetkaan eivät auta. Rakas amerikanperheemme jäsen, Mike Ballard, siirtyi ajasta ikuisuuteen eilen. Me kaipaamme ja suremme häntä. Hyvää matkaa Mike!
perjantai 12. joulukuuta 2014
Toimitusjohtaja ja suorittavan työn tekijä kisaavat laatupäällikön ja palkanlaskijan suosiosta
Tilannehan on nyt siis semmoinen, että tämä oman elämänsä toimitusjohtaja istuu yksin myös olemattoman (sellaista ei siis tarvitse täällä perustaa, jos luottaa siihen, että vakuutuksesta korvattavaksi summaksi riittää se 2 miljoonaa) firmansa toimitusjohtajan, laatupäällikön, palkanmaksajan ja auditoijan pallilla sen lisäksi että sattuu olemaan myös ainoa suorittavaa työtä tekevä yksilö. Sitä voisi helposti kuvitella, että tilanteesta aiheutuu jonkinlainen eturistiriita, mutta toistaiseksi vuosikokoukset ovat sujuneet hyvässä hengessä ja ilman riitelyä.
Joten onhan se ihan odotettua, että vuoden viimeisessä miitingissä suorittavan työntekijän pikkuriikkinen valitus on alkanut saada jalansijaa, millä on tuhoava vaikutus työilmapiiriin. Kuulemma liiallinen työnteko aiheuttaa ranneoireita, eikä punttisali (joka on ostettu suhteilla ulkopuoliselta toimijallta) yksin riitä työkykyä ylläpitäväksi toiminnaksi. Toimitusjohtaja ei tässä vaiheessa vielä omaa uskallusta jättäytyä pois eräästä paljon aikaa vievästä ja huonosti palkatusta projektista. Laatupäällikkö taas ilomielin dumppaisi tuon suhteettomasti aikaa kuluttavan osaprojektin sinne, minne se kuuluu, mutta palkanlaskija ei ole pystynyt omaa kantaansa perustelemaan. Hän kyllä kuluttaa suhteettoman paljon kaikkien yhteistä aikaa laskemalla tuntihintoja ja korottelemalla oletettua vuokraa.
On vaan niin vaikea, tällaisessa aloittelevassa pörssiyhtiössä, uskaltaa ottaa riski, joka sitten pitkällä tähtäimellä saattaisi poikia huomattavia aikasäästöjä. Kun ei tiedä milloin aikasäästö sitten aktualisoituisi ja kuka siitä sitten nauttisi: toimitusjohtaja, jolla olisi aikaa käydä vaikka kävelylenkillä; laatupäälliikkö, joka suoltaa uusia ideoita koko ajan, mutta muut eivät ehdi, jaksa, viitsi tai halua kuunnella; palkanlaskija, jolla numerot pyörivät jo tälläkin hetkellä silmien ulkopuolella; vai ihanko suorittavantyön tekijä, joka tarvitsee kahden kuukauden toipumisajan ranteensa kuntouttamiseen, mikäli työtahti ei kohta helpota tai työnkuva muutu.
Onneksi on vielä tuo sisäpuolinen auditoija, joka lyö faktat tiskiin:
Firma ei pysy pystyssä ilman suorittavan työn tekijää, joten häntä ei voida uhrata! Hänet määrätään pikapikaa laserhoitoon ja intensiivinen punttisaliohjelma aloitetaan heti! Palkanlaskija saa luvan rauhoittua, sillä verotusohjeet puuttuvat edelleen ja aina voi tarvittaessa tukeutua siihen suhteilla tyytyväisehkönä pidettävään ulkopuoliseen rahoittajatahoon.
Laatupäällikkö on toistaiseksi tehnyt erinomaista työtä, onhan olematon yritys ainoastaan kuusi kuukautta vanha, joten hänelle annetaan täysi työrauha jatkaa innovatiivista ideointiaan. Toimitusjohtaja lähetetään hetimiten konsultin pakeille oppimaan erilaisia vuorovaikutustaitoja, sillä sehän johtajan tärkein, jossei ihan ainoa, toimi on. Ymmärtää työtekijöitään ja tukea jokaista kohti yhteistä tavoitetta!
Tässä olisi pullat erinomaisen hyvin uunissa, jossei se olisi tuo yhmyrä toimitusjohtaja, joka on menossa projektin palkkaneuvotteluun ensi viikolla. Se nimittäin voi ihan piruuttaankin unohtaa kaiken yhdessä sovitun ja tulla takaisin epäedullisen neuvottelutuloksen kanssa. Ja sitten ollaan taas alkupisteessä.
Vaikka siinä sitä kai ollaan tavallaan jo muutenkin, sillä ilman työlupaa kaikki lähetetään mailitehtaalle nauttimaan auringosta ja tappelemaan verissäpäin sen ulkopuolisen rahoittajan rippusista. Mutta tämähän on vain elämää tämä, ja onneksi aurinko sentään paistaa.
maanantai 8. joulukuuta 2014
Tavallinen elämä
Tällä hetkellä ilmassa liikkuvia, ns. tavallisia asioita:
- viime viikolla tein töitä 24 tuntia. Aika hyvin, sillä minulla on ollut 'työlupa' kuusi kuukautta.
- viime viikonloppuna olen häärännyt keittiössä suomalaisen jouluruuan parissa 9 tuntia. Ei, en ole leiponut ensimmäistäkään piparia, kakkua tai pullaa.
- Mukavia, jouluisia tilaisuuksia on takana 2 ja edessä (tiettävästi) 4. Olisi kiva, jos ehtisi järjestää avoimen talon myös omille, ihanille ystävilleen, mutta ei taida ehtiä.
- tulevana viikonloppuna on tiedossa kaksi konserttia, joista tavoitteenani on selviytyä suht.koht. kuivin silmin.
- aion hivenen muuttaa työnkuvaani ensi vuonna, mutta ennen sitä olisi poikettava kotimaassa uusimassa viisumi, jotta saisi tehdä jatkossakin töitä. On tämä sen verran mukavaa puuhaa, että kannattaa taas rehata itsensä valtameren yli.
- joulu, jolloin olen aattona töissä, on parin viikon päässä, eikä vielä ole kuusta, pipareita tahi kakkuja, mutta laatikot on pakastimessa ja ostin uuden joulukoristeen. Jouluradio.fi oli ensikuulemalta hivenen ärsyttävä, mutta kyllä se aivojaturruttava kotoikävä vielä jossain kohden päälle poksahtaa. Tai sitten itkeäpillitän hakiessani systeriä lentokentältä välijouluna (siis joulun ja uuden vuoden välissä).
- uusi vuosi on tarkoitus juhlistaa Floridassa ja hääpäivää ennakkoon New Orleansissa.
- sitten tarviikin enää seuloa noin 200 collegea ja avustaa jälkikasvua miettimään tulevaisuudensuunnitelmien vaihtoehdot A, B, C ja D.
Ei tässä sen kummempaa.
Ps. Otan kuvan siitä koristeesta ja pistän tänne, kun pääsen kotio.
 |
| Kylä tää ny melkein valot tarttis? |
perjantai 5. joulukuuta 2014
Holiday season is here!
I do enjoy christmas lights. This is not my house.
 |
| Christmas is my favourite time of the year. |
 |
| I hate darkness. |
I have no words. Except Happy Holiday to you all!
keskiviikko 3. joulukuuta 2014
Joulutohotusta
Sieltä se sitten putkahti: Thanksgivingin jälkeinen elämä eli Joulutohotus. Mutta koska minä ripustelin jouluvalot jo synnillisesti ennen kiittelypäivää, niin kai se on sitten mentävä jo ostamaan joulukuusi. Ja raivattava ruokahuone sinne kuuluvista hyödykekaluista, jotta saa kuusen näkymään ikkunasta kaikelle kansalle.
Laulavan joulupukin naapurustoomme lanseerannut perhekunta ei kuitenkaan vielä ole ryhtynyt toimeen eli kukaan ei laula lähimaastossa! Onneksi poroarmeijallinen naapuri sentään on hoitanut velvollisuutensa, ja se todellinen joulutalo auton katolla keikkuvine rekeineen on täydessä tällingissä. Siinä riittää ihmettelemistä vielä kolmantenakin jouluna.
Kauppoihin ei enää uskalla mennä, sillä liikennekin on äitynyt kolme kertaa aggressiivisemmaksi kuin vielä viikko sitten, sillä tottahan minun tulee olla se, joka krääsän ensimmäiseksi saa valittua. Jottei meidän pikku taapero vaan tunne itseään hyljätyksi saadessaan yhden täydellisen tarpeettoman paketin vähemmän kuin tarha- tai minkälie preschoolkindergartenin kaveri. Todellisen toveruuden aika on siis käsillä, mikä näkyy myös vapaaehtoiskeräysten määrässä. Tottakai haluan muistaa heikompiosaisia näin joulun alla, sillä hyvä omatunto on paras joululahja heti kinkun, paakkelsin ja suklaan jälkeen.
Tyhmä suomalainen jätti sitten Black Fridayn, Cyber Mondayn JA Giving Tuesdayn väliin ja elää elämäänsä ihan kuin vuosittaista kulutusjuhlaa ei tänä vuonna olisi tulossakaan. Ei tässä meinaan kerkiä, kun täytyy painaa töitä silloin kun niitä on ja saa ihan luvalla vielä tehdä. Tästä syystä näyttääkin siis siltä, että allekirjoittanut on ensimmäistä kertaa elämässään töissä jouluaattona!
Mutta ei huolta huomisesta, räätikäsloora on pakasteessa ja silli jo ostettuna eli kyllä niistä jo joulu syntyy. Ja onhan minua siunattu erinomaisen ruuanlaittotaitoisella miehellä, joten todennäköisesti koulun menu näyttää tältä: mätiä, lohta, kinkkua, pari pihviä, hivenen salaattia ja sitten lisää lihaa. Onneksi rosolli ja laatikot tulee nautiskeltua ensi viikonlopun Scandinaviaanisessa
yhteisjoulujuhlassa, ainakin mikäli mestari ehtii hommansa hoitaa. Paljonko niitä muuten tarvitaan, jos aikoo ruokkia sataviisikymmentä suuta?
Iloista ja lumista (not!) joulunodotusta kaikille. Uuden Vuoden juhlinta onkin sitten oma tarinansa...
Laulavan joulupukin naapurustoomme lanseerannut perhekunta ei kuitenkaan vielä ole ryhtynyt toimeen eli kukaan ei laula lähimaastossa! Onneksi poroarmeijallinen naapuri sentään on hoitanut velvollisuutensa, ja se todellinen joulutalo auton katolla keikkuvine rekeineen on täydessä tällingissä. Siinä riittää ihmettelemistä vielä kolmantenakin jouluna.
Kauppoihin ei enää uskalla mennä, sillä liikennekin on äitynyt kolme kertaa aggressiivisemmaksi kuin vielä viikko sitten, sillä tottahan minun tulee olla se, joka krääsän ensimmäiseksi saa valittua. Jottei meidän pikku taapero vaan tunne itseään hyljätyksi saadessaan yhden täydellisen tarpeettoman paketin vähemmän kuin tarha- tai minkälie preschoolkindergartenin kaveri. Todellisen toveruuden aika on siis käsillä, mikä näkyy myös vapaaehtoiskeräysten määrässä. Tottakai haluan muistaa heikompiosaisia näin joulun alla, sillä hyvä omatunto on paras joululahja heti kinkun, paakkelsin ja suklaan jälkeen.
Tyhmä suomalainen jätti sitten Black Fridayn, Cyber Mondayn JA Giving Tuesdayn väliin ja elää elämäänsä ihan kuin vuosittaista kulutusjuhlaa ei tänä vuonna olisi tulossakaan. Ei tässä meinaan kerkiä, kun täytyy painaa töitä silloin kun niitä on ja saa ihan luvalla vielä tehdä. Tästä syystä näyttääkin siis siltä, että allekirjoittanut on ensimmäistä kertaa elämässään töissä jouluaattona!
Mutta ei huolta huomisesta, räätikäsloora on pakasteessa ja silli jo ostettuna eli kyllä niistä jo joulu syntyy. Ja onhan minua siunattu erinomaisen ruuanlaittotaitoisella miehellä, joten todennäköisesti koulun menu näyttää tältä: mätiä, lohta, kinkkua, pari pihviä, hivenen salaattia ja sitten lisää lihaa. Onneksi rosolli ja laatikot tulee nautiskeltua ensi viikonlopun Scandinaviaanisessa
yhteisjoulujuhlassa, ainakin mikäli mestari ehtii hommansa hoitaa. Paljonko niitä muuten tarvitaan, jos aikoo ruokkia sataviisikymmentä suuta?
Iloista ja lumista (not!) joulunodotusta kaikille. Uuden Vuoden juhlinta onkin sitten oma tarinansa...
lauantai 22. marraskuuta 2014
Positiivisuuspläjäys
Tämä viikko on ollut varsinainen Murphyn mukainen lunta tupaan -viikko, joten vastaefektinä päätin kirjoittaa kaikesta positiivisesta, jota mieleen tulee.
Kuten esimerkiksi jouluvalot! Olen siis edelleen kovasti sitä mieltä, että jouluvaloja ei saa ripustella ennen aikojaan, mutta koska pimeä tulee jo viiden jälkeen kovaa kyytiä, niin levittelin kaikki pihavalomme jo tänään. Ihan vaan koska päivällä paistoi aurinko ja oli mukava puuhastella pihalla jokunen hetki. Siellä ne nyt sitten ovat sulostuttamassa naapurustoa ja siis ensimmäiset ripustukset näillä nurkilla. Tähän on tultu, mutta koska saamme vieraita Thanksgivingiksi, niin onhan se kiva, että on valoa kansalle. No vastavoimaksi kerrottakoon, että meidän pihassa on myös tämän kylän ainoa elävä tuli eli kynttilä.
Muutenkin olen sitä mieltä, että ihmisen täytyy sopeutua ympäristöönsä. Ja koska asuu ympäristössä, jossa kanssaihmiset ovat erityisen ystävällisiä, niin tarttuuhan sekin. Hitaasti, mutta varmasti. Enää minua ei ärsytä, kun viereisestä pöydästä jutellaan kesken salaatinsuustatursuamisen tai kysellään kuulumisia kahvilassa. Se kuuluu asiaan. Ravintolassa on ihan tavallista saada tuntemattomilta ylimääräinen kaksi yhden hinnalla -kuponki tai kaupan kassalla puuttuva 25 senttiä joko kassaneidiltä tai perässä jonottajalta. Saman tekee sitten mieluusti eteenpäin. Tänään annoin viisi taalaa sekä yhdelle kodittomalle että lähimarketin ruokakeräykseen; en tiedä meneekö apu oikeasti perille, mutta eihän sitä koskaan tiedä, ja itselle tuli hyvä mieli kun saattoi auttaa. En tokikaan jakele murusia jokaiselle niitä pyytäville, mutta tänään nyt sattui olemaan sellainen päivä.
Viime aikoina olen tullut huomioineeksi, kuinka toisen iloisuus saa omat murheet katoamaan kuin taikaiskusta. Kerronpa pari esimerkkiä. Muutamassa kaupassa on joutunut jonottamaan tavallista kauemmin (siis jouluruuhka-aika on täpöllä menossa) tai muuten olisi ollut jotain valittamisen tarvetta, mutta kun myyjä hymyilee, kyselee iloisesti kuulumisia ja samaan hengenvetoon pahoittelee, että tänään kaikki toimii niin hitaasti, niin ei siinä yksinkertaisesti voi pysyä happamana. Sen kun oppisi itsekin: hymyilemään negatiivisissa tilanteissa, sillä se ei ole keneltäkään pois!
Toinen sattuma oli kiropraktikkoni kanssa. Höyrysin täysillä eräästä ajokorttiin liittyvästä tapauksesta ja taisin lausua seuraavaa: Had I known.... niin C. katsoi mua ja keskeytti: Missä sä oot oppinut noin hyvää englantia? Paikalliset täällä ei osaa käyttää noin kaunista kieltä ja sä just sanoit. Oikeesti. Sun englanti on kehittynyt ihan hirveesti! Sielu lämpesi, unohdin vaahtoamiseni ja se oli siinä: ilo. ihan sama onko kehuminen oikeutettua, relevanttia tai pinnallista, siitä tulee hyvä mieli. Ja hyvä niin.
Iloa ja onnea kaikille, olkaamme kiitollisia siitä mitä on. Elämässä kaikki on hyvin ja aurinko paistaa!(Mutta auta armias, jos tuo aurinko minulta viedään, niin en takaa seurauksia.)
Kuten esimerkiksi jouluvalot! Olen siis edelleen kovasti sitä mieltä, että jouluvaloja ei saa ripustella ennen aikojaan, mutta koska pimeä tulee jo viiden jälkeen kovaa kyytiä, niin levittelin kaikki pihavalomme jo tänään. Ihan vaan koska päivällä paistoi aurinko ja oli mukava puuhastella pihalla jokunen hetki. Siellä ne nyt sitten ovat sulostuttamassa naapurustoa ja siis ensimmäiset ripustukset näillä nurkilla. Tähän on tultu, mutta koska saamme vieraita Thanksgivingiksi, niin onhan se kiva, että on valoa kansalle. No vastavoimaksi kerrottakoon, että meidän pihassa on myös tämän kylän ainoa elävä tuli eli kynttilä.
Muutenkin olen sitä mieltä, että ihmisen täytyy sopeutua ympäristöönsä. Ja koska asuu ympäristössä, jossa kanssaihmiset ovat erityisen ystävällisiä, niin tarttuuhan sekin. Hitaasti, mutta varmasti. Enää minua ei ärsytä, kun viereisestä pöydästä jutellaan kesken salaatinsuustatursuamisen tai kysellään kuulumisia kahvilassa. Se kuuluu asiaan. Ravintolassa on ihan tavallista saada tuntemattomilta ylimääräinen kaksi yhden hinnalla -kuponki tai kaupan kassalla puuttuva 25 senttiä joko kassaneidiltä tai perässä jonottajalta. Saman tekee sitten mieluusti eteenpäin. Tänään annoin viisi taalaa sekä yhdelle kodittomalle että lähimarketin ruokakeräykseen; en tiedä meneekö apu oikeasti perille, mutta eihän sitä koskaan tiedä, ja itselle tuli hyvä mieli kun saattoi auttaa. En tokikaan jakele murusia jokaiselle niitä pyytäville, mutta tänään nyt sattui olemaan sellainen päivä.
Viime aikoina olen tullut huomioineeksi, kuinka toisen iloisuus saa omat murheet katoamaan kuin taikaiskusta. Kerronpa pari esimerkkiä. Muutamassa kaupassa on joutunut jonottamaan tavallista kauemmin (siis jouluruuhka-aika on täpöllä menossa) tai muuten olisi ollut jotain valittamisen tarvetta, mutta kun myyjä hymyilee, kyselee iloisesti kuulumisia ja samaan hengenvetoon pahoittelee, että tänään kaikki toimii niin hitaasti, niin ei siinä yksinkertaisesti voi pysyä happamana. Sen kun oppisi itsekin: hymyilemään negatiivisissa tilanteissa, sillä se ei ole keneltäkään pois!
Toinen sattuma oli kiropraktikkoni kanssa. Höyrysin täysillä eräästä ajokorttiin liittyvästä tapauksesta ja taisin lausua seuraavaa: Had I known.... niin C. katsoi mua ja keskeytti: Missä sä oot oppinut noin hyvää englantia? Paikalliset täällä ei osaa käyttää noin kaunista kieltä ja sä just sanoit. Oikeesti. Sun englanti on kehittynyt ihan hirveesti! Sielu lämpesi, unohdin vaahtoamiseni ja se oli siinä: ilo. ihan sama onko kehuminen oikeutettua, relevanttia tai pinnallista, siitä tulee hyvä mieli. Ja hyvä niin.
Iloa ja onnea kaikille, olkaamme kiitollisia siitä mitä on. Elämässä kaikki on hyvin ja aurinko paistaa!(Mutta auta armias, jos tuo aurinko minulta viedään, niin en takaa seurauksia.)
tiistai 11. marraskuuta 2014
Hengissä ollaan!
Kylläpäs aika rientää ja kirjoitustaito on ottanut ison askelen taaksepäin, kun näppäimet ja sormet eivät mitenkään osaa toimia yhteistyössä. Sitä se macciutuminen teettää, vaikka uutta puhelinta vanhan räppänän tilalle ei olekaan vielä saatu. Kun iPhone6 ei riittävässä määrin löydä tietään Verizonin hyllylle. Tänään käytiin toista kertaa kysymässä, mutta jospa sitten kolmas kerta toden sanoo.
Lokakuu meni pienessä sumussa, sillä isoäiti siirtyi ajasta ikuisuuteen kunnioitettavassa 88 vuoden iässä (hän oli siis isoäideistämme nuorin; vielä on 91-vuotias ja 95-vuotias). Mummu oli valmis lähtemään ja niin kai sitten minäkin: Suomessa poikkeamaan.
Tulin siis Suomeen - tämän hetken ajatuksen mukaan - viimeisen kerran lokakuussa. Toki ajatuksenakin hautajaisiin saapuminen on synkkä, mutta vielä synkempi oli kotomainen keli. Ankea harmaus iski melkoisen railon sydämeen, jopa niin, että kielsin sitten likkaakin enää haaveilemasta yliopistosta siellä päässä maailmaa. Tai ainakin depressiolääkkeet pakkaan sitten mukaan, jos kaikesta huolimatta uhkaa sinnepäin tulla.
No eihän sitä koskaan tiedä mitä tapahtuu, eikä tänäkään kesänä ilmaantunut saunaa takapihalle, joten syvapuhdistautuminen täytyy edelleen tulla tekemään sinne. Mutta toivonpa vaan kovasti, että jokin muu tapa ilmaantua kotomaan kamaralle kuin istuksia 15 tuntia lentokoneissa ja -kentillä ilmaantuisi pikimmiten. Neljä valtameren ylitystä tänä vuonna on ihan liikaa meikäläiselle. Joten alkakaapas te siellä suunnitella reissua tähän suuntaan! Kovasti iloisina otamme vierailijoita vastaan.
Ja sitten juhlasesonkiin. Joka on siis ihan portailla, koska tänään vietetään paikallista veteraanipäivää (eli posti ei kulkenut eikä lasten tarvinnut mennä kouluun) ja Thanksgivingiin on enää pari viikkoa. Minä täällä ihan täpinöissäni valmistelen, sillä meille tulee vieraita ja sitten täytyy ihan kovasti kiitostella! Tulee odotettuja suomalaisia vieraita ihan Floridasta asti ja aikomuksena on luoda omat perinteet: haukutaan amerikkalaista koulusysteemiä (likka odottaa, että saa posmottaa täysillä suomeksi joillekin jotka ymmärtävät, mistä todellisuudessa on kyse), jätetään rukoukset väliin, mutta jonkinlainen pikku leikki täytyy soveltaa ja tietenkin syödään sekalaisen kaavan mukaan. Menu näyttää (suunnitteluvaiheessa) seuraavalta:
Graavilohta ja pikkuperunoita (finger potatoes, ei nyt ihan, mutta liki uuden pottujen veroisia)
Sinisimpukoita (jos on tuoreita) tai avokado-katkarapusörsseliä
BBQ Kalkkuna (on tilattu, ei uskalla eksperimentoida ekalla kerralla)
Lanttulaatikko ja bataattilaatikko
Double chocolate cake (on tilattu paikallisesta kakkutaivaasta) / jäätelöä gluteenirajoitteisille
Että ihan vaan pikkuisen odotan ensimmäistä meidän kotona vietettyä suomalais-amerikkalaista kulutusjuhlaa, josta Black Fridayhin ponnistetaan. Veisinköhän Loten perjantaina kärsimysmatkalle uuteen Outlet Malliimme ennen kuin saa jäsenkorjata tätä raihnaista kroppaa vai fiksaisinko hänet ensin ja sitten mentäis elämysmatkalle etelä-Karoliinan Walmarttiin... Elämä on valintoja täynnä!
Hyvää juhlakautta kaikille, kohta saa kaivaa varpuset ja sylviat itkettämään, ja mikä parasta: ripustella jouluvalot etupihalle ;-)
Lokakuu meni pienessä sumussa, sillä isoäiti siirtyi ajasta ikuisuuteen kunnioitettavassa 88 vuoden iässä (hän oli siis isoäideistämme nuorin; vielä on 91-vuotias ja 95-vuotias). Mummu oli valmis lähtemään ja niin kai sitten minäkin: Suomessa poikkeamaan.
Tulin siis Suomeen - tämän hetken ajatuksen mukaan - viimeisen kerran lokakuussa. Toki ajatuksenakin hautajaisiin saapuminen on synkkä, mutta vielä synkempi oli kotomainen keli. Ankea harmaus iski melkoisen railon sydämeen, jopa niin, että kielsin sitten likkaakin enää haaveilemasta yliopistosta siellä päässä maailmaa. Tai ainakin depressiolääkkeet pakkaan sitten mukaan, jos kaikesta huolimatta uhkaa sinnepäin tulla.
No eihän sitä koskaan tiedä mitä tapahtuu, eikä tänäkään kesänä ilmaantunut saunaa takapihalle, joten syvapuhdistautuminen täytyy edelleen tulla tekemään sinne. Mutta toivonpa vaan kovasti, että jokin muu tapa ilmaantua kotomaan kamaralle kuin istuksia 15 tuntia lentokoneissa ja -kentillä ilmaantuisi pikimmiten. Neljä valtameren ylitystä tänä vuonna on ihan liikaa meikäläiselle. Joten alkakaapas te siellä suunnitella reissua tähän suuntaan! Kovasti iloisina otamme vierailijoita vastaan.
Ja sitten juhlasesonkiin. Joka on siis ihan portailla, koska tänään vietetään paikallista veteraanipäivää (eli posti ei kulkenut eikä lasten tarvinnut mennä kouluun) ja Thanksgivingiin on enää pari viikkoa. Minä täällä ihan täpinöissäni valmistelen, sillä meille tulee vieraita ja sitten täytyy ihan kovasti kiitostella! Tulee odotettuja suomalaisia vieraita ihan Floridasta asti ja aikomuksena on luoda omat perinteet: haukutaan amerikkalaista koulusysteemiä (likka odottaa, että saa posmottaa täysillä suomeksi joillekin jotka ymmärtävät, mistä todellisuudessa on kyse), jätetään rukoukset väliin, mutta jonkinlainen pikku leikki täytyy soveltaa ja tietenkin syödään sekalaisen kaavan mukaan. Menu näyttää (suunnitteluvaiheessa) seuraavalta:
Graavilohta ja pikkuperunoita (finger potatoes, ei nyt ihan, mutta liki uuden pottujen veroisia)
Sinisimpukoita (jos on tuoreita) tai avokado-katkarapusörsseliä
BBQ Kalkkuna (on tilattu, ei uskalla eksperimentoida ekalla kerralla)
Lanttulaatikko ja bataattilaatikko
Double chocolate cake (on tilattu paikallisesta kakkutaivaasta) / jäätelöä gluteenirajoitteisille
Että ihan vaan pikkuisen odotan ensimmäistä meidän kotona vietettyä suomalais-amerikkalaista kulutusjuhlaa, josta Black Fridayhin ponnistetaan. Veisinköhän Loten perjantaina kärsimysmatkalle uuteen Outlet Malliimme ennen kuin saa jäsenkorjata tätä raihnaista kroppaa vai fiksaisinko hänet ensin ja sitten mentäis elämysmatkalle etelä-Karoliinan Walmarttiin... Elämä on valintoja täynnä!
Hyvää juhlakautta kaikille, kohta saa kaivaa varpuset ja sylviat itkettämään, ja mikä parasta: ripustella jouluvalot etupihalle ;-)
tiistai 14. lokakuuta 2014
Ode to almond butter
It's been long time since I wrote something in English. Just because I can't think in this foreign language I use every day.
I simple can't formulate my thoughs in foreign language even if I can speak it (depending on a day) pretty fluently. Not without mistakes, with my terrible accent, but pretty fluently. Some days it surprises even me, when I hear myself explaining how misalignments in soft tissues affect your body's functioning. Or something else as amazing fact about human anatomy or physiology.
But most days I stumble with the most simple expressions. And then I stumble right here: after the second paragraph my words just disappear! But this time I have a plan: I'll write about almond butter.
Yes, you read it right. I have learned many american habits, and peanut butter is one of those. Well, not really peanut, but almond butter. Yammy! And even more so if you add some coconut in to it. Delicious! Almost perfect substitute for sugar will be almond-coconut butter and sugar free, homemade apple butter. Next from heaven!
And no, it's not in-my-home-made, but ordered and deliveded by Ups at my door. Convenient, as is Absolute Organics, who delivers delicious, organic fruits and vegetables every other week. I'm addicted! In a couple of years I won't even go into Harris Teeter anymore, but wait in my car when they'll place my order At my trunk. In paper bags. When you go to cashier, they always offer those disgusting plastic ones (I do use my own bags. Every time.).
As a Finnish person, I will tell you the truth: it is easier to live without sugar for 4 days than without a cup of coffee for 8 hours. I have limited my amount of cups of coffee to two per day. And my always-telling-the-truth-chiropractor just laughs at my struggles: she doubts that my two huge mugs per day is any less than previous 5 cups. But if I am (barely) surviving from 1 pm until 6 am without any cafeine, it's huge!
But tell and figure: I have been waking up every morning at 6 am without alarm. Thanks to cafeine(deficiency)!
I simple can't formulate my thoughs in foreign language even if I can speak it (depending on a day) pretty fluently. Not without mistakes, with my terrible accent, but pretty fluently. Some days it surprises even me, when I hear myself explaining how misalignments in soft tissues affect your body's functioning. Or something else as amazing fact about human anatomy or physiology.
But most days I stumble with the most simple expressions. And then I stumble right here: after the second paragraph my words just disappear! But this time I have a plan: I'll write about almond butter.
Yes, you read it right. I have learned many american habits, and peanut butter is one of those. Well, not really peanut, but almond butter. Yammy! And even more so if you add some coconut in to it. Delicious! Almost perfect substitute for sugar will be almond-coconut butter and sugar free, homemade apple butter. Next from heaven!
And no, it's not in-my-home-made, but ordered and deliveded by Ups at my door. Convenient, as is Absolute Organics, who delivers delicious, organic fruits and vegetables every other week. I'm addicted! In a couple of years I won't even go into Harris Teeter anymore, but wait in my car when they'll place my order At my trunk. In paper bags. When you go to cashier, they always offer those disgusting plastic ones (I do use my own bags. Every time.).
As a Finnish person, I will tell you the truth: it is easier to live without sugar for 4 days than without a cup of coffee for 8 hours. I have limited my amount of cups of coffee to two per day. And my always-telling-the-truth-chiropractor just laughs at my struggles: she doubts that my two huge mugs per day is any less than previous 5 cups. But if I am (barely) surviving from 1 pm until 6 am without any cafeine, it's huge!
But tell and figure: I have been waking up every morning at 6 am without alarm. Thanks to cafeine(deficiency)!
perjantai 3. lokakuuta 2014
Positiivisuushaaste
No sieltähän se sitten napsahti, positiivisuushaaste, mutta minähän en sitä viitsi vain Facebookissa jakaa, teen sen näin julkisesti.
Tykkään seuraavista asioista elämässäni (suomeksi):
- perhe.
- työni, joka alkaa kantaa hedelmää ja pikkuhiljaa kiire kasautuu sopivalla tavalla.
- ilmasto, jossa elän on likipitäen täydellinen. Ainakin ajoittain.
- ihanat ystävät, joita on moneen lähtöön; erityismaininta lounasporukalle, jotka tietää kuinka kaheli olen ja osaan olla kaheli kahdella kielellä.
- se fakta, että ei ole laajemmalla tasolla kiire minnekään: on koti, työ, lapsi kotona, ollaan terveitä, eikä tarvitse huolehtia mistään mullistavasta juuri nyt.
- erityisen kivat työkaverit ja kaikki hoitoalan henkilöt, jotka ovat samalla aaltopituudella.
- Sinä, joka muutit Gainesvilleen, toit palan Suomea lähemmäksi!
Sama toisella käyttämälläni kielellä eli asioita, joita rakastan, arvostan ja joista kiitän joka päivä:
- ihana, kaunis ja mielettömän fiksu tyttäreni, josta olen niin sanomattoman ylpeä joka ikinen päivä. Kiitos, että olet tyttäreni. Mieheni, joka on myös paras ystäväni: ilman sinua en olisi tässä ja nyt. Rakastan sinua loppuelämäni.
- työni, joka on maailman paras työ ja antaa minulle enemmän kuin ymmärränkään. Olen todellakin siunattu ja onnellinen siitä, että minulla on joka päivä asiakkaista, jotka tuovat valoa ja iloa elämääni. Olette niin tärkeitä.
- Charlotten ilmasto on kertakaikkiaan täydellinen, kun aurinko paistaa edelleen lokakuussa. Tämä on maailman paras paikka asua ja muistaa kiittää luojaansa joka päivä tästä upeasta mahdollisuudesta asua juuri täällä.
- Minua on siunattu maailman parhaimmilla, hauskimmilla, ihanimmilla, mukavimmilla ja auttavaisimmilla ystävillä. Teidän kanssanne on niin äärettömän hauskaa ihan joka kerta kun tapaamme. Tulen muistamaan teidät kaikki kuolemaani saakka.
- Elämänvaihe, jota elän juuri nyt on kerrassaan ihmeellisen rauhallinen ja seesteinen. Kiitos luojani siitä, että olemme terveitä ja kaikki asiat ovat hyvin. En tiedä mitä olen tehnyt ansaitakseni tämän kaiken, mutta olen äärettömän kiitollinen kaikesta, jota saan.
- Minulla on maailman paras ammatti ja olen äärettöman kiitollinen kaikista ihanista ja lämpimistä ihmisistä, jotka minua ympäröivät. On mielettömän ihanaa, että voin tuntea teidän kaikkien lämmön ja innon matkallani kohti entistää parempaa tulevaisuutta. Kiitos rakkaat!
- Ja Lotte: en voi koskaan sanoilla kertoa kuinka paljon merkitsee se, että olet muuttanut niin lähelle (mutta kauas), sen täytyy olla johdatusta. Olen niin kiitollinen sinusta.
Mitä kaunein kiitos teille kaikille, jotka olette elämässäni. Olette iltarukouksissani alati!
Tykkään seuraavista asioista elämässäni (suomeksi):
- perhe.
- työni, joka alkaa kantaa hedelmää ja pikkuhiljaa kiire kasautuu sopivalla tavalla.
- ilmasto, jossa elän on likipitäen täydellinen. Ainakin ajoittain.
- ihanat ystävät, joita on moneen lähtöön; erityismaininta lounasporukalle, jotka tietää kuinka kaheli olen ja osaan olla kaheli kahdella kielellä.
- se fakta, että ei ole laajemmalla tasolla kiire minnekään: on koti, työ, lapsi kotona, ollaan terveitä, eikä tarvitse huolehtia mistään mullistavasta juuri nyt.
- erityisen kivat työkaverit ja kaikki hoitoalan henkilöt, jotka ovat samalla aaltopituudella.
- Sinä, joka muutit Gainesvilleen, toit palan Suomea lähemmäksi!
Sama toisella käyttämälläni kielellä eli asioita, joita rakastan, arvostan ja joista kiitän joka päivä:
- ihana, kaunis ja mielettömän fiksu tyttäreni, josta olen niin sanomattoman ylpeä joka ikinen päivä. Kiitos, että olet tyttäreni. Mieheni, joka on myös paras ystäväni: ilman sinua en olisi tässä ja nyt. Rakastan sinua loppuelämäni.
- työni, joka on maailman paras työ ja antaa minulle enemmän kuin ymmärränkään. Olen todellakin siunattu ja onnellinen siitä, että minulla on joka päivä asiakkaista, jotka tuovat valoa ja iloa elämääni. Olette niin tärkeitä.
- Charlotten ilmasto on kertakaikkiaan täydellinen, kun aurinko paistaa edelleen lokakuussa. Tämä on maailman paras paikka asua ja muistaa kiittää luojaansa joka päivä tästä upeasta mahdollisuudesta asua juuri täällä.
- Minua on siunattu maailman parhaimmilla, hauskimmilla, ihanimmilla, mukavimmilla ja auttavaisimmilla ystävillä. Teidän kanssanne on niin äärettömän hauskaa ihan joka kerta kun tapaamme. Tulen muistamaan teidät kaikki kuolemaani saakka.
- Elämänvaihe, jota elän juuri nyt on kerrassaan ihmeellisen rauhallinen ja seesteinen. Kiitos luojani siitä, että olemme terveitä ja kaikki asiat ovat hyvin. En tiedä mitä olen tehnyt ansaitakseni tämän kaiken, mutta olen äärettömän kiitollinen kaikesta, jota saan.
- Minulla on maailman paras ammatti ja olen äärettöman kiitollinen kaikista ihanista ja lämpimistä ihmisistä, jotka minua ympäröivät. On mielettömän ihanaa, että voin tuntea teidän kaikkien lämmön ja innon matkallani kohti entistää parempaa tulevaisuutta. Kiitos rakkaat!
- Ja Lotte: en voi koskaan sanoilla kertoa kuinka paljon merkitsee se, että olet muuttanut niin lähelle (mutta kauas), sen täytyy olla johdatusta. Olen niin kiitollinen sinusta.
Mitä kaunein kiitos teille kaikille, jotka olette elämässäni. Olette iltarukouksissani alati!
torstai 25. syyskuuta 2014
Ja hän on jälleen Ihminen
Alkuhuomautus: kerron tässä postauksessa asioista, joista en oikeasti tiedä mitään, tämä(kin) postaus on siis omia tunnelmiani ja ajatuksia siitä, miten olematon raha pyörittää maailmaa!
Siis vihdoinkin, vihdoinkin olen siirtymässä oikeaksi ihmiseksi jälleen! Olen asunut täällä 2 vuotta ja melkein 3 kuukautta, allekirjoittanut puolison ominaisuudessa talomme kauppakirjat, käyttänyt semmoisen viisitonnia olemattomaan koulutukseen, saanut työpaikan, perustanut perustamattoman yrityksen, saavuttanut jonkinlaisen asiakaskunnan ja tienaan taas rahaa.
Olen vieraillut Wells Fargossa noin kolmekymmentä kertaa: avannut oman tilin miehen todistaessa ja taatessa vieressä, anonut luottokorttia, lunastanut sekkejä, anonut luottokorttia, hankkinut oman pankkiirin, anonut luottokorttia, avannut yritystilin, anonut luottokorttia, käynyt valittamassa maksuista, joita ei pitänyt olla, anonut luottokorttia, valittanut maksuista uudestaan, hakenut kolme (KOLME) pankkikorttia ja anonut luottokorttia.
Olen soittanut muutaman kerran Wells Fargon puhelinpalveluun ja kuunnellut kuuliaisesti 75 sekunnin litanian siitä, mitä pitäisi painaa, kun on mitäkin asiaa, ja vielä useammin olen soittanut Wells Fargon Merchant -palveluun. Käytän siis Merchantin maksutonta kortinlukulaitetta, joka maksaa 20 taalaa kuussa ja harrastuksenani on joko soitella sinne tai sähköpostailla henkilökohtaisen pankkiirini kanssa asiasta, jota en vieläkään ole pystynyt pureksimatta nielemään. Minä kun edelleen kuvittelen, että ilmainen tarkoittaa sitä, ettei se maksa mitään. Mutta Merchantin kunniaksi on toki sanottava se, ettei kyseinen aparaatti myöskään suostu toimimaan pyyhkäisemällä, joten ehkä ne siksi siitä veloittaa.
Mutta nyt, tänään, ehkäpä juutalaisen uuden vuoden kunniaksi, se on vihdoinkin koittanut: MINÄ SAAN ENSI KUUSSA LUOTTOKORTIN!
Nykyinen feikkiluottokorttini (sellainen, jossa on luottoa juuri sen verran kun tilillä on katetta) vaihdetaan oikeaan luottokorttiin! Juhuu, olen jälleen luottokelpoinen yksilö. Eikä siinä vielä kaikki: voinpa sitten anoa luottokorttia myös yritykselleni ja samalla sivukortit kaikille työntekijöilleni! Tämähän on suorastaa aihe mennä ostamaan (luotolla) uusi lompakko.
Ja kiittää ja kumartaa Wells Fargoamme, joka jaksaa muistaa meitä samalla kuukausittaisella paperituotteiden määrällä, jonka yksi suomalainen paperitehdas viikossa tuottaa. Ja jokaisen kotiinkannetun paperituotteen asiakas, eli tässä ja yritykseni tapauksessa siis minä, maksaa omista pikku tuloistaan. Osan tästä tulvasta voi toki verkkopankin ihmeellisessä maailmassa käydä klikkaamassa otsakkeen ´ei kiitos´ kohdalta estetyksi, mutta se sitten täytyy tehdä erikseen oman tilin, yrityksen tilin ja merchant-tilin kohdalla, ja viimeksi mainittu vaatii soittamista palveluun ja kolmen yhdeksännumeroisen merkkijonosarjan muistamista, mutta muuten siis ihan näppärää.
Ja uuteen iPhoneen saisi ladattua kännykkäluottoa ja sekit voi siis tallettaa tililleen appsin kautta valokuvaamalla. Eli kyllä meistä pidetään huolta, mutta jos pankki (siis Wells Fargo) kerran työllistää yhden jokaisesta 500:sta amerikkalaisesta, niin melkoinen human potential:han siinä on kyseessä. Ja muutama tuhat heistä tekee töitä Innovation Parkissa, jossa eräskin hieroja toimii työntekijänä, eli ei muuta kuin raha kiertämään.
Tai niinkuin nykymaailmassa oikeilla ihmisillä tapana on: luottoa peliin ja krediitit tiskiin!
Siis vihdoinkin, vihdoinkin olen siirtymässä oikeaksi ihmiseksi jälleen! Olen asunut täällä 2 vuotta ja melkein 3 kuukautta, allekirjoittanut puolison ominaisuudessa talomme kauppakirjat, käyttänyt semmoisen viisitonnia olemattomaan koulutukseen, saanut työpaikan, perustanut perustamattoman yrityksen, saavuttanut jonkinlaisen asiakaskunnan ja tienaan taas rahaa.
Olen vieraillut Wells Fargossa noin kolmekymmentä kertaa: avannut oman tilin miehen todistaessa ja taatessa vieressä, anonut luottokorttia, lunastanut sekkejä, anonut luottokorttia, hankkinut oman pankkiirin, anonut luottokorttia, avannut yritystilin, anonut luottokorttia, käynyt valittamassa maksuista, joita ei pitänyt olla, anonut luottokorttia, valittanut maksuista uudestaan, hakenut kolme (KOLME) pankkikorttia ja anonut luottokorttia.
Olen soittanut muutaman kerran Wells Fargon puhelinpalveluun ja kuunnellut kuuliaisesti 75 sekunnin litanian siitä, mitä pitäisi painaa, kun on mitäkin asiaa, ja vielä useammin olen soittanut Wells Fargon Merchant -palveluun. Käytän siis Merchantin maksutonta kortinlukulaitetta, joka maksaa 20 taalaa kuussa ja harrastuksenani on joko soitella sinne tai sähköpostailla henkilökohtaisen pankkiirini kanssa asiasta, jota en vieläkään ole pystynyt pureksimatta nielemään. Minä kun edelleen kuvittelen, että ilmainen tarkoittaa sitä, ettei se maksa mitään. Mutta Merchantin kunniaksi on toki sanottava se, ettei kyseinen aparaatti myöskään suostu toimimaan pyyhkäisemällä, joten ehkä ne siksi siitä veloittaa.
Mutta nyt, tänään, ehkäpä juutalaisen uuden vuoden kunniaksi, se on vihdoinkin koittanut: MINÄ SAAN ENSI KUUSSA LUOTTOKORTIN!
Nykyinen feikkiluottokorttini (sellainen, jossa on luottoa juuri sen verran kun tilillä on katetta) vaihdetaan oikeaan luottokorttiin! Juhuu, olen jälleen luottokelpoinen yksilö. Eikä siinä vielä kaikki: voinpa sitten anoa luottokorttia myös yritykselleni ja samalla sivukortit kaikille työntekijöilleni! Tämähän on suorastaa aihe mennä ostamaan (luotolla) uusi lompakko.
Ja kiittää ja kumartaa Wells Fargoamme, joka jaksaa muistaa meitä samalla kuukausittaisella paperituotteiden määrällä, jonka yksi suomalainen paperitehdas viikossa tuottaa. Ja jokaisen kotiinkannetun paperituotteen asiakas, eli tässä ja yritykseni tapauksessa siis minä, maksaa omista pikku tuloistaan. Osan tästä tulvasta voi toki verkkopankin ihmeellisessä maailmassa käydä klikkaamassa otsakkeen ´ei kiitos´ kohdalta estetyksi, mutta se sitten täytyy tehdä erikseen oman tilin, yrityksen tilin ja merchant-tilin kohdalla, ja viimeksi mainittu vaatii soittamista palveluun ja kolmen yhdeksännumeroisen merkkijonosarjan muistamista, mutta muuten siis ihan näppärää.
Ja uuteen iPhoneen saisi ladattua kännykkäluottoa ja sekit voi siis tallettaa tililleen appsin kautta valokuvaamalla. Eli kyllä meistä pidetään huolta, mutta jos pankki (siis Wells Fargo) kerran työllistää yhden jokaisesta 500:sta amerikkalaisesta, niin melkoinen human potential:han siinä on kyseessä. Ja muutama tuhat heistä tekee töitä Innovation Parkissa, jossa eräskin hieroja toimii työntekijänä, eli ei muuta kuin raha kiertämään.
Tai niinkuin nykymaailmassa oikeilla ihmisillä tapana on: luottoa peliin ja krediitit tiskiin!
keskiviikko 24. syyskuuta 2014
Mammografia
Kaikki on kunnossa, mutta koskapa olette kovasti kiinnostuneet siitä, miten tässä maassa tuhlataan vakuutusyhtiöiden rahaa erinomaisen tarkoitukseen, niin kerrompa taas. Oli oikein mukava kokemus kaiken muun ajan paitsi sen, jonka ei ollut. Jos olet nainen, niin tiedät kyllä.
Edelleen haaste ja jännitysosa uuden paikan etsimisessä on se, ehtiikö paikalle ajoissa ja löytääkö oikean oven, sillä kyltitykset ovat tässä maassa aliarvostettu luonnonvara. Ballantynellä kummiskin oltiin, joten ei huolenhäivää (officeni on naapurissa eli puolen mailin päässä) ja löysin oikean oven. Vastaaotto oli: vaaleanpunainen. Sisustus, kaavut (juu, tottakai puet sellaisen päällesi erillisessä, lukittavassa pukukopissa) ja työntekijöiden vaatteet olivat asiaankuuluvan pinkkejä, sillä rintasyöpäähän tässä ollaan ehkäisemässä. Jouduin odottamaan ehkä 5 minuuttia, koska työntekijöitä oli sairaana tai muuten poissa, mitä kovasti pahoiteltiin.
Sitten minut ohjattiin tutkimushuoneeseen ja työntekijä poistui hakemaan, etsimään tahi tarkistamaan jotain ja palasi muutaman minuutin kuluttua sanoen: " häblää äblää viis vais vink". Minä purskahdin nauramaan ja sanoin, etten sitten saanut sanaakaan selvää tuosta, mitä yritit minulle pikaversiona tykittää!
Rouva istahti tuolille ja nauroi hyväntahtoisesti. Pyysi anteeksi, selitti asiat selkeästi, kertoi miksi moinen kiire, haastatteli minut ja käytiin läpi Euroopanpolitiikka. Sitten lempeästi runnoi naiseuteni masiinaan ja pääsin lähtemään. Parasta kaikessa oli, että ei tarvinnut selvitellä vakuutusjuttuja laisinkaan, sillä ne oli selvitetty jo lähettävän lääköriaseman puolesta (kunnes puolen vuoden päästä vakuutusyhtiö lähettää kysymyksen siitä, että oliko minulla tissit jo Suomessa ja kuinka vanha on aviomiehesi, joka on syntynyt vuonna 67 ja jonka nimissä vakuutus on).
Jihaa, ja postissa tuli parin viikon viiveellä lappu, jossa luki: no problem, just fatty!
Ei siis mitään uutta auringon alla.
Edelleen haaste ja jännitysosa uuden paikan etsimisessä on se, ehtiikö paikalle ajoissa ja löytääkö oikean oven, sillä kyltitykset ovat tässä maassa aliarvostettu luonnonvara. Ballantynellä kummiskin oltiin, joten ei huolenhäivää (officeni on naapurissa eli puolen mailin päässä) ja löysin oikean oven. Vastaaotto oli: vaaleanpunainen. Sisustus, kaavut (juu, tottakai puet sellaisen päällesi erillisessä, lukittavassa pukukopissa) ja työntekijöiden vaatteet olivat asiaankuuluvan pinkkejä, sillä rintasyöpäähän tässä ollaan ehkäisemässä. Jouduin odottamaan ehkä 5 minuuttia, koska työntekijöitä oli sairaana tai muuten poissa, mitä kovasti pahoiteltiin.
Sitten minut ohjattiin tutkimushuoneeseen ja työntekijä poistui hakemaan, etsimään tahi tarkistamaan jotain ja palasi muutaman minuutin kuluttua sanoen: " häblää äblää viis vais vink". Minä purskahdin nauramaan ja sanoin, etten sitten saanut sanaakaan selvää tuosta, mitä yritit minulle pikaversiona tykittää!
Rouva istahti tuolille ja nauroi hyväntahtoisesti. Pyysi anteeksi, selitti asiat selkeästi, kertoi miksi moinen kiire, haastatteli minut ja käytiin läpi Euroopanpolitiikka. Sitten lempeästi runnoi naiseuteni masiinaan ja pääsin lähtemään. Parasta kaikessa oli, että ei tarvinnut selvitellä vakuutusjuttuja laisinkaan, sillä ne oli selvitetty jo lähettävän lääköriaseman puolesta (kunnes puolen vuoden päästä vakuutusyhtiö lähettää kysymyksen siitä, että oliko minulla tissit jo Suomessa ja kuinka vanha on aviomiehesi, joka on syntynyt vuonna 67 ja jonka nimissä vakuutus on).
Jihaa, ja postissa tuli parin viikon viiveellä lappu, jossa luki: no problem, just fatty!
Ei siis mitään uutta auringon alla.
keskiviikko 17. syyskuuta 2014
About theater - again!
It is just too easy to order tickets to theater shows. And the prices are reasonable, specially if you compare prices in Finland. Sometimes I think that I'm spending much too much of my husb--- oh well, I'm working now, money to theater tickets, but you got to do what you enjoy the best. Right?In Finland I always used cheap tickets and volunteered in Tampereen Teatteri and that was my way to get great tickets. Here I'm planning on volunteering, but since I still have my baby at home, I'm so far spending my nights home. But some day I'll call to Actors's Theater and volunteer.
So this fall looks like this! We already saw MammaMia and Phantom of the Opera in NYC and even though MammaMia was very good, I did NOT book tickets to that in Clt next season. But I did for Phantom. It'll be February in Blumenthal. Where I'm NOT seasonal ticker holder this year, I only have 2 tickets to Once (this October) and 1 for Motown Musical. Well, and then of course for Cinderella (November). But I still have one gift card waiting...
In Actors Theater I am 2-seat seasonal subscriber for 5 shows (altogether 7 shows), so it leaves me room to take along a friend 3 times. Plus subscribers can take a NEW friend for free at least one time. So let me know if you want to join me. I will see all the shows there again this year. Just saw River City, which was AWESOME. NuVoices Festival will be at January, so 4 shows in one weekend! I am ready.Did I tell you, that improvisation show is every other month and I SKIPPED last one. Next would be in two weeks, but I don't have tickets...yet.
But I am going to smaller Charlotte Theater next Sunday to see Footloose and even smaller in Cornelius the week after. And well, that's it! So far I only have tickets to 16 shows this season, but there will be lot more opportunities. Stay tuned!
And no, I don't go to movies often, but I am planning on seeing Gone Girl next month! I loved the book and want to see the movie. So second time in movies this year: here I come!
sunnuntai 14. syyskuuta 2014
Laiskuutta ilmassa?
Juu, kirjoituslaiskuutta tai sitten sen verran enemmän muuta puuhaa, ettei ole joutanut turisemaan. Mitään suurta ja ihmeellistä ei ole tapahtunut, mutta sen verran kaikkea mukavaa, ettei joutenoloa ole päässyt syyttämään.
Työrintamalla menee siis ihan mukavasti! Vakaumus siitä, että kohta ollaan ihan liiankin kiireisiä alkaa kolkuttaa ovella. Ja vielä enemmän uskoa siihen, että kyllä minä tiedän, mitä haluan ja aion tehdä, vaikka alkuvaiheessa vielä ollaan. Ei minusta ole muuksi kuin jäsenkorjaajaksi ja sitä tosiasiaa olen tässä uudella kielellä ja uusin tavoin jonkin aikaa makustellut. Olen edelleen aivan valmis tekemään monenlaisia hieronta-alan hommia, mutta korjaaminen on ja tulee olemaan sitä ominta ja parasta aluetta.
Työote silti muuttuu ja muuntuu koko ajan, sillä toimintaympäristö on sittenkin aika erilainen kuin Suomessa, missä ihmisillä on käsitys siitä, mistä jäsenkorjauksessa on kyse. Täällä on luotava käsitteistö (ja ymmärretävä käyttää sitä johdonmukaisesti), vakuutettava ihmiset tämän hoitomuodon ylivertaisuudesta ja rutistettava se paikalliseen toimintaympäristöön ja -kulttuurin. Jossa on siis olennaisena osana mukana kiropraktiikka. Joka ei sitten ole sellaista kiropraktiikkaa, jota minä suomalaisessa käsitysmaailmassani kannan. Täällä on niin monenlaisia praktiikkoja ja kiropraktiikassa on rutkasti suuntauksia, joihin olen vasta tutustumassa.
Tai no, en minä niihiin kaikkiin aio tutustua, mutta olen löytänyt sen tavan, johon uskon ja jota jäsenkorjaus voi täydentää. Tämän uudenlaisen näkövinkkelin saattaminen omaan pääkoppaan ei olekaan ollut ihan yksinkertaista. Sillä se on edellyttänyt sitä, että oma käsityskykyni jäsenkorjauksen ylivertaisuudesta joutaa romukoppaan (no on se ylivertaista, mutta miksei hyödynnä koko kirjoa eikä hakkaa päätään seinään, kun ei ihan kaikkeen itse pysty). Pääpaino todellakin sillä, miten tässä ympäristössä, tässä ajassa ja tässä kulttuurissa luoda sellaiset työolosuhteet, joista A) nauttii, B) hyötyy ja C) oppii uutta.
Uskon kuitenkin, että olen menossa oikeaan suuntaan! Olen löytänyt oikeat kumppanit tälle matkalle ja joka päivä tulee jotain uutta vastaan. Oma vankka osaaminen kohtaa uuden tavan ja uudet puitteet, eikä kaikki aina purematta mene alas, mutta onnekseni omaan kosolti kärsivälli--- eikun käsityskykyä. Eikä Roomaakaan päivässä rakennettu eli hiljaa hyvä tulee. Ja tässä joutessa voi sitten vaikka taistella rakkaan Wells Fargon kanssa kuukausittaisista maksuista kuukausimaksuttoman systeemin yhteydessä. Ja päättää lopettaa nettivaraussysteemi, sillä se ei ehkä sittenkään istu vielä tähän vaiheeseen. Brainstorming on päivän sana.
Ihaninta tässä kaikessa ovat mm. seuraavat asiat: Cheri, Lisbet, Diana, Beth, Jill, Gina, Lauren, Brad, Michele, Judith x2, Lisa, Keisha vain muutama mainitakseni. Ja lopuksi haluan kiittää rakasta perhettänä sekä täällä USA:ssa että siellä kotomaassa....
Työrintamalla menee siis ihan mukavasti! Vakaumus siitä, että kohta ollaan ihan liiankin kiireisiä alkaa kolkuttaa ovella. Ja vielä enemmän uskoa siihen, että kyllä minä tiedän, mitä haluan ja aion tehdä, vaikka alkuvaiheessa vielä ollaan. Ei minusta ole muuksi kuin jäsenkorjaajaksi ja sitä tosiasiaa olen tässä uudella kielellä ja uusin tavoin jonkin aikaa makustellut. Olen edelleen aivan valmis tekemään monenlaisia hieronta-alan hommia, mutta korjaaminen on ja tulee olemaan sitä ominta ja parasta aluetta.
Työote silti muuttuu ja muuntuu koko ajan, sillä toimintaympäristö on sittenkin aika erilainen kuin Suomessa, missä ihmisillä on käsitys siitä, mistä jäsenkorjauksessa on kyse. Täällä on luotava käsitteistö (ja ymmärretävä käyttää sitä johdonmukaisesti), vakuutettava ihmiset tämän hoitomuodon ylivertaisuudesta ja rutistettava se paikalliseen toimintaympäristöön ja -kulttuurin. Jossa on siis olennaisena osana mukana kiropraktiikka. Joka ei sitten ole sellaista kiropraktiikkaa, jota minä suomalaisessa käsitysmaailmassani kannan. Täällä on niin monenlaisia praktiikkoja ja kiropraktiikassa on rutkasti suuntauksia, joihin olen vasta tutustumassa.
Tai no, en minä niihiin kaikkiin aio tutustua, mutta olen löytänyt sen tavan, johon uskon ja jota jäsenkorjaus voi täydentää. Tämän uudenlaisen näkövinkkelin saattaminen omaan pääkoppaan ei olekaan ollut ihan yksinkertaista. Sillä se on edellyttänyt sitä, että oma käsityskykyni jäsenkorjauksen ylivertaisuudesta joutaa romukoppaan (no on se ylivertaista, mutta miksei hyödynnä koko kirjoa eikä hakkaa päätään seinään, kun ei ihan kaikkeen itse pysty). Pääpaino todellakin sillä, miten tässä ympäristössä, tässä ajassa ja tässä kulttuurissa luoda sellaiset työolosuhteet, joista A) nauttii, B) hyötyy ja C) oppii uutta.
Uskon kuitenkin, että olen menossa oikeaan suuntaan! Olen löytänyt oikeat kumppanit tälle matkalle ja joka päivä tulee jotain uutta vastaan. Oma vankka osaaminen kohtaa uuden tavan ja uudet puitteet, eikä kaikki aina purematta mene alas, mutta onnekseni omaan kosolti kärsivälli--- eikun käsityskykyä. Eikä Roomaakaan päivässä rakennettu eli hiljaa hyvä tulee. Ja tässä joutessa voi sitten vaikka taistella rakkaan Wells Fargon kanssa kuukausittaisista maksuista kuukausimaksuttoman systeemin yhteydessä. Ja päättää lopettaa nettivaraussysteemi, sillä se ei ehkä sittenkään istu vielä tähän vaiheeseen. Brainstorming on päivän sana.
Ihaninta tässä kaikessa ovat mm. seuraavat asiat: Cheri, Lisbet, Diana, Beth, Jill, Gina, Lauren, Brad, Michele, Judith x2, Lisa, Keisha vain muutama mainitakseni. Ja lopuksi haluan kiittää rakasta perhettänä sekä täällä USA:ssa että siellä kotomaassa....
keskiviikko 27. elokuuta 2014
Se tunne...
Kuin eläisi jonkun muu elämää.
Kuin ajaisi autolla kahdeksankaistaisella highwayllä kolmen tähden jenkkielokuvassa.
Kun on kaiken mukavuusalueen ulkopuolella ja silti uskaltaa ottaa askeleen ja etsiä uusia paikkoja.
Kun ajaa pimeässä ja olettaa olevansa oikealla reitillä, mutta mikään ei näytä tutulta ja kahdeksan mailia tuntuu kahdeksaltakymmeneltä.
Kun tuntee pakottavaa tarvetta kertoa jollekin juuri tästä, mitä kokee ja näkee juuri nyt, eikä ketään ole läsnä.
...sitä on kuulkaa ikävä!
Kuin ajaisi autolla kahdeksankaistaisella highwayllä kolmen tähden jenkkielokuvassa.
Kun on kaiken mukavuusalueen ulkopuolella ja silti uskaltaa ottaa askeleen ja etsiä uusia paikkoja.
Kun ajaa pimeässä ja olettaa olevansa oikealla reitillä, mutta mikään ei näytä tutulta ja kahdeksan mailia tuntuu kahdeksaltakymmeneltä.
Kun tuntee pakottavaa tarvetta kertoa jollekin juuri tästä, mitä kokee ja näkee juuri nyt, eikä ketään ole läsnä.
...sitä on kuulkaa ikävä!
lauantai 23. elokuuta 2014
Back from NYC
Oh my, it was nice to visit the Big Apple, but I'm certainly happy to be back home. And the best thing about my being at home is, again: slept 12 hours at my own bed! It doesn't matter if my vacation is 2,5 weeks in Finland or 3 nights at NYC, I always need my beauty sleep with my own pillow.
So we did see 2 shows and paid as much for 2 tickets to MammaMia as I paid for 1 ticket for Phantom. Good deal, if I had one more night, it would have been $35 stand up show. That's going to be next time! But I'm not flying back next week, or even week after that... It's exhausting to wait for your delayed flight at JFK. I don't like airports at all and I definitely didn't like jfk.
Right now I'm planning to go to gym, Since it's too hot to go for a walk. And when I say planning to go, I mean planning. I'm also planning not to eat anything with sugar (I definitely slipped from everything in NY) and I'm so much planning not to have a cup of coffee (3rd one today). But since I most probably will have that coffee anyway, I'm planning where to drink it. There's plenty of options on this one: make my own, walk (it's over 90' right now) to Starbucks or drive there. And then is the timing, which is definitely important! If I have my cup of coffee now, can I have an extra one later in the evening? It's Saturday and if I won't have my Saturday chocolate you'd think that extra cup of coffee is all right?
I'll never run out of my excuses, but as my mom used to tell me, what is well planned is almost done, so I already kind of went to the gym. I kind of did my abs and push ups and a lods of streching since I'm pretty stuck after traveling and sleeping with that mean pillow of Broadway hotel.
Who am I kidding? Definitely myself. But here's a plan for tonight: first to gym, then that coffee and then reading one of my dozen unfinished books. With ONE glass of RED (less sugar) wine. And a little walk later in the evening.
But wait, hubby is going to cook some oysters and how can I even try to have one (I really don't like them, but I always try whatever someone cooks for me) without white wine? There goes my plan! I think I need a new plan, so I just need to lie on my sofa a bit longer.
So we did see 2 shows and paid as much for 2 tickets to MammaMia as I paid for 1 ticket for Phantom. Good deal, if I had one more night, it would have been $35 stand up show. That's going to be next time! But I'm not flying back next week, or even week after that... It's exhausting to wait for your delayed flight at JFK. I don't like airports at all and I definitely didn't like jfk.
Right now I'm planning to go to gym, Since it's too hot to go for a walk. And when I say planning to go, I mean planning. I'm also planning not to eat anything with sugar (I definitely slipped from everything in NY) and I'm so much planning not to have a cup of coffee (3rd one today). But since I most probably will have that coffee anyway, I'm planning where to drink it. There's plenty of options on this one: make my own, walk (it's over 90' right now) to Starbucks or drive there. And then is the timing, which is definitely important! If I have my cup of coffee now, can I have an extra one later in the evening? It's Saturday and if I won't have my Saturday chocolate you'd think that extra cup of coffee is all right?
I'll never run out of my excuses, but as my mom used to tell me, what is well planned is almost done, so I already kind of went to the gym. I kind of did my abs and push ups and a lods of streching since I'm pretty stuck after traveling and sleeping with that mean pillow of Broadway hotel.
Who am I kidding? Definitely myself. But here's a plan for tonight: first to gym, then that coffee and then reading one of my dozen unfinished books. With ONE glass of RED (less sugar) wine. And a little walk later in the evening.
But wait, hubby is going to cook some oysters and how can I even try to have one (I really don't like them, but I always try whatever someone cooks for me) without white wine? There goes my plan! I think I need a new plan, so I just need to lie on my sofa a bit longer.
torstai 21. elokuuta 2014
Eka kerta Broadwaylla
On se mieletöntä, että teatterifriikki pääsee katsomaan Oopperan kummituksen Broadwaylle. Sitä on esitetty vuodesta 88 Majestic Theaterissa, jonne mahtuu reilu 1500 katsojaa. Meillä oli aivan huippu(kalliit)paikat parvekkeen eturivistä. Mieletön esitys ja eritoten puvut ja lavasteet sekä tehosteet. Wau.
Sitäpä en sitten tiennytkään, että näitä ammattiteattereita on täällä nelisenkymmentä. Vissiin toinen toistaan komeampia. Sillä Majestic oli sananmukaisesti majesteettinen (ja jyrkkä, huimasi kun portaissa kiiveskeltiin), mutta tulipa siellä istuessani mieleen, että ei ole Tampereen Teatterikaan ollenkaan huono, minä ainakin peukutan sen interiöörille ja tunnelmalle kovasti; Tampereen kokoiseen kaupunkiin todella hienot puitteet! Vaikka eihän se aina puitteista ole kiinni, oma suosikkini on edelleen Charlotten Actors's theater, ei Blumenthal, jossa olen jo erinäisiä Broadway-sarjan kiertäviä esityksiä nähnyt. Ja nyt haluaisin alkavalla kaudella nähdä myös Oopperan kummituksen, sillä kiinnostaisi kovasti verrata, mitä on mukana ja mitä puuttuu, kun kerran tämän upean esityksen juuri täällä alkuperäispaikassa katsoin. Saas nähdä pistänkö tarvittavat sataset kiinni? (Todennäköisesti kyllä.)
Kyllä taas puraisi, ja ajattelinpa tutkailla tänään, josko saisi tarjousliput Mamma Miaan... Sillä tuossahan sekin menee nurkalla. Ensi kerralla tulen viikoksi ja katson joka ilta esityksen tai stand upin. Voi Armi, kun pääsisit mun kanssa tänne, niin menis kaksi viikkoa kivasti!
Suurin osa esityksistä alkaa täällä 8lta ja me menimme paikalle puoli tuntia ennen jonottaaksemme sisään. Pitkähkö jono luikerteli kadulla ja jonoon joutuivat nimenomaan jo aiemmin lippunsa lunastaneet. (Näytti melkolailla loppuun myydyltä.) Sisään mennessä kurkattiin kassiin, sillä eväitä tai kameroita ei sallita (aika kuriositeettinen kurkistus tosin) ja sitten kiivettiin sinne ylös. Täällä teatteriin voi pukeutua ihan miten vaan, ylilyöntejä ei tällä kertaa näkynyt; itse vedin kesämekon päälle, mutta paljain varpain flip flopeissa. Viiniä ei saanut ottaa katsomoon, mutta ennen näytöstä ja väliajalla poju kulki myymässä vesipulloja ja karkkeja. Meillä oli vesipullo mukana, joten ei tarvittu pojun palveluksia, mutta semmoinen elokuvista tuttu fiilis tuli. (Ja tulipa mieleen, että kai sinne baseball-otteluunkin pitäisi kerran elämässään mennä.)
Yleisössä näytti olevan miehiä ja naisia fifty-sixty ja tällä kertaa ympärillämme istuskelevat näyttivät suurelta osin olevan kiinalaistyyppistä alkuperää. Ja vaikka kuvaaminen esityksen aikana on kielletty, niin kymmenen minuuttia ennen esityksen alkua oli armoton, pakollinen kännykkäselfiemeri. Osallistuimme tähän puuhaan itsekin, tottakai. Muutenkaan teattereissa ei pönötetä, vaan jutellaan vapaasti, voi liikkuakin jos tarve ilmenee (tai no kai Suomessakin, mutta kynnys on kyllä siellä korkeampi) ja esitys alkaa noin 8lta. Ei ollut kuitenkaan myöhässä, eikä kovin paljon mattimyöhäisiä kiikutettu sisälle (Charlottessa niitä tulee aina paljon enemmän). Ja sitten vaan nautittiin! Kun ei yhtään heikkoa lenkkiä ole missään ja kummitus yllättää istumalla kattokoristeissa tai ampumalla 'tulinuolia' ja järven kynttilät nousevat maasta tai rakastettu hyppää (sananmukaisesti) sinne rupakkoon. Komeaa katseltavaa koko rahalla!
Aplodit ovat komiat, mutta täällähän ei ole tapana jatkaa mätkytystä (seisomaan nouseminen on toki oiva tyytyväisyyden osoitus), vaan esirippu sulkeutuu ja valot syttyvät eli ulos sitten vaan. Lämpimään tungokseen, jossa miljoona ihmistä laahustaa joko illalliselle (juu, puoli yksitoista illalla) tai drinksulle (niin mekin) ja sitten bilettämään. Tai hotelliin nukkumaan, sillä vissiin entiset kaksoistornit ja koreatown odottavat matkanjohtajan heräämistä. Ja se MammaMia kyllä kutkuttaa...
Ja noiden kuvien muokkaaminen ei siis onnistu Padissä, olen pahoillani siitä.
Sitäpä en sitten tiennytkään, että näitä ammattiteattereita on täällä nelisenkymmentä. Vissiin toinen toistaan komeampia. Sillä Majestic oli sananmukaisesti majesteettinen (ja jyrkkä, huimasi kun portaissa kiiveskeltiin), mutta tulipa siellä istuessani mieleen, että ei ole Tampereen Teatterikaan ollenkaan huono, minä ainakin peukutan sen interiöörille ja tunnelmalle kovasti; Tampereen kokoiseen kaupunkiin todella hienot puitteet! Vaikka eihän se aina puitteista ole kiinni, oma suosikkini on edelleen Charlotten Actors's theater, ei Blumenthal, jossa olen jo erinäisiä Broadway-sarjan kiertäviä esityksiä nähnyt. Ja nyt haluaisin alkavalla kaudella nähdä myös Oopperan kummituksen, sillä kiinnostaisi kovasti verrata, mitä on mukana ja mitä puuttuu, kun kerran tämän upean esityksen juuri täällä alkuperäispaikassa katsoin. Saas nähdä pistänkö tarvittavat sataset kiinni? (Todennäköisesti kyllä.)
Kyllä taas puraisi, ja ajattelinpa tutkailla tänään, josko saisi tarjousliput Mamma Miaan... Sillä tuossahan sekin menee nurkalla. Ensi kerralla tulen viikoksi ja katson joka ilta esityksen tai stand upin. Voi Armi, kun pääsisit mun kanssa tänne, niin menis kaksi viikkoa kivasti!
Suurin osa esityksistä alkaa täällä 8lta ja me menimme paikalle puoli tuntia ennen jonottaaksemme sisään. Pitkähkö jono luikerteli kadulla ja jonoon joutuivat nimenomaan jo aiemmin lippunsa lunastaneet. (Näytti melkolailla loppuun myydyltä.) Sisään mennessä kurkattiin kassiin, sillä eväitä tai kameroita ei sallita (aika kuriositeettinen kurkistus tosin) ja sitten kiivettiin sinne ylös. Täällä teatteriin voi pukeutua ihan miten vaan, ylilyöntejä ei tällä kertaa näkynyt; itse vedin kesämekon päälle, mutta paljain varpain flip flopeissa. Viiniä ei saanut ottaa katsomoon, mutta ennen näytöstä ja väliajalla poju kulki myymässä vesipulloja ja karkkeja. Meillä oli vesipullo mukana, joten ei tarvittu pojun palveluksia, mutta semmoinen elokuvista tuttu fiilis tuli. (Ja tulipa mieleen, että kai sinne baseball-otteluunkin pitäisi kerran elämässään mennä.)
Yleisössä näytti olevan miehiä ja naisia fifty-sixty ja tällä kertaa ympärillämme istuskelevat näyttivät suurelta osin olevan kiinalaistyyppistä alkuperää. Ja vaikka kuvaaminen esityksen aikana on kielletty, niin kymmenen minuuttia ennen esityksen alkua oli armoton, pakollinen kännykkäselfiemeri. Osallistuimme tähän puuhaan itsekin, tottakai. Muutenkaan teattereissa ei pönötetä, vaan jutellaan vapaasti, voi liikkuakin jos tarve ilmenee (tai no kai Suomessakin, mutta kynnys on kyllä siellä korkeampi) ja esitys alkaa noin 8lta. Ei ollut kuitenkaan myöhässä, eikä kovin paljon mattimyöhäisiä kiikutettu sisälle (Charlottessa niitä tulee aina paljon enemmän). Ja sitten vaan nautittiin! Kun ei yhtään heikkoa lenkkiä ole missään ja kummitus yllättää istumalla kattokoristeissa tai ampumalla 'tulinuolia' ja järven kynttilät nousevat maasta tai rakastettu hyppää (sananmukaisesti) sinne rupakkoon. Komeaa katseltavaa koko rahalla!
Aplodit ovat komiat, mutta täällähän ei ole tapana jatkaa mätkytystä (seisomaan nouseminen on toki oiva tyytyväisyyden osoitus), vaan esirippu sulkeutuu ja valot syttyvät eli ulos sitten vaan. Lämpimään tungokseen, jossa miljoona ihmistä laahustaa joko illalliselle (juu, puoli yksitoista illalla) tai drinksulle (niin mekin) ja sitten bilettämään. Tai hotelliin nukkumaan, sillä vissiin entiset kaksoistornit ja koreatown odottavat matkanjohtajan heräämistä. Ja se MammaMia kyllä kutkuttaa...
Ja noiden kuvien muokkaaminen ei siis onnistu Padissä, olen pahoillani siitä.
keskiviikko 20. elokuuta 2014
NYC in 10 minutes
It's huge and best it shows from Empire State Building at the night. Beautiful. But since we have visited Shanghai, I'm not surprised.
Chinatown also smells like... China. Not so good.
NYC is beautiful, noisy and smells bad. How come you never remember how much garbage these big cities produce every day? I also feel cramped. I mean inside my hotel's stairways, streets that are full of stuff and tall buildings are trying to take their share of sun.
I like NY, but after 2 days (well 1 1/2) I am getting to the 'give me some space' state of mind. Especially at Times Square and in afternoon subway. Subway is handy though, but since my first ever subway experience was in St. Petersburg, I've always thought that subways should be DEEP underground.
There is so much to see that you just can't see it all without getting overwhelmed. I think I'll live happily ever after even if I don't visit MET or Natural History Museum. Or Madame Toussoud (don't even remember how it's written) or -please- Ripley's.
The Statue of Liberty is great. Manhattan is great. NYC is great. It will stay like that. But people are not southerners. Most of them are ok, but not great (I can never go back to Finland). And how come we hear German all over! We even pumped to some Swedish tourists in Central Park.
Tonight we'll see Phantom of the Opera and after that we can hopefully get some sleep. I certainly hope so. Shut up out there! Let this little country girl sleep. She is overwhelmed with all these noisy people.
Chinatown also smells like... China. Not so good.
NYC is beautiful, noisy and smells bad. How come you never remember how much garbage these big cities produce every day? I also feel cramped. I mean inside my hotel's stairways, streets that are full of stuff and tall buildings are trying to take their share of sun.
I like NY, but after 2 days (well 1 1/2) I am getting to the 'give me some space' state of mind. Especially at Times Square and in afternoon subway. Subway is handy though, but since my first ever subway experience was in St. Petersburg, I've always thought that subways should be DEEP underground.
There is so much to see that you just can't see it all without getting overwhelmed. I think I'll live happily ever after even if I don't visit MET or Natural History Museum. Or Madame Toussoud (don't even remember how it's written) or -please- Ripley's.
The Statue of Liberty is great. Manhattan is great. NYC is great. It will stay like that. But people are not southerners. Most of them are ok, but not great (I can never go back to Finland). And how come we hear German all over! We even pumped to some Swedish tourists in Central Park.
Tonight we'll see Phantom of the Opera and after that we can hopefully get some sleep. I certainly hope so. Shut up out there! Let this little country girl sleep. She is overwhelmed with all these noisy people.
tiistai 19. elokuuta 2014
Pieni ihminen suuressa maailmassa
Pikapäivitys 1 isosta omenasta. Lento 2 tuntia (oikeesti lennettiin alle puoltoista) ja taksi JFK:ta 40 minuuttia hotellille, joka sijaitsee Times Squarella. Ei paha! ✈️
Ekaks käveleskeltiin lähinurkilla ja korkattiin Central Park. On se vähän isompi kuin Näsinpuisto. Juotiin kaffeet Trumpin mestassa, muttei ostettu mitään kaupoista, sillä pistettiin rahat mieluummin Empire State Buildingiin iltasella. Sinne käveli 5th Avenueta vartin verran ja löntysteli 7th:iä takaisin puoli tuntia, sillä Times Squarella oli pari muutakin turistia. Aika makee oli öinen näkymä, kun valoja jatkui silmänkantamattomiin. Kännykkäkuvia on tuolla kuvapäiväkirjassa, yritän laittaa parempia sitten kun Sonja saa kamerastaan ulos. Vaikka niinhän se on, että ei tätä tunnelmaa oikein saa kameraan; toisessa maailmassa tällainen maalaistyttö täällä käpyttelee!
Huomenna sitten kesytetään metro ja katsellaan Vapaudenpatsasta ulkoapäin (sen verran meni rahaa Empire State buildingiin) ja Brooklyn Bridge on suunnitelmissa katsastaa. Illalla on sitten Oopperan kummitus tässä lähinurkilla. Ja kattellaan mitä eteen tulee, olishan tuossa pari museota ja vaikkapa Macy's kohdilla, jos lompakko alkaa pullottaa... 💸
Yllättäviä juttuja NYC:ssä:
- hirveesti on menossa tietöitä jokapaikassa. Myös Times Square on osin pressujen peitossa
- en ole ollenkaan eksyksissä (vielä), vaikka joudunkin operoimaan numeroilla: hotelli on west 46th:llä 6th:n ja 7:th avenuen välissä. Onneksi tuossa likellä menee nimeltä mainittu katu, muuan Broadway.
-täällä on hienoja kirkkoja (ja ne on auki), mutta ne katoaa rakennusten väliin. Naapurissa on yksi ja sinne aion poiketa vielä.
- täällä miljoonakaupungissa ei ole yhtään turvaton olo. Pysykäämme täällä Manhattanilla pitämässä tämä illuusio!
Ekaks käveleskeltiin lähinurkilla ja korkattiin Central Park. On se vähän isompi kuin Näsinpuisto. Juotiin kaffeet Trumpin mestassa, muttei ostettu mitään kaupoista, sillä pistettiin rahat mieluummin Empire State Buildingiin iltasella. Sinne käveli 5th Avenueta vartin verran ja löntysteli 7th:iä takaisin puoli tuntia, sillä Times Squarella oli pari muutakin turistia. Aika makee oli öinen näkymä, kun valoja jatkui silmänkantamattomiin. Kännykkäkuvia on tuolla kuvapäiväkirjassa, yritän laittaa parempia sitten kun Sonja saa kamerastaan ulos. Vaikka niinhän se on, että ei tätä tunnelmaa oikein saa kameraan; toisessa maailmassa tällainen maalaistyttö täällä käpyttelee!
Huomenna sitten kesytetään metro ja katsellaan Vapaudenpatsasta ulkoapäin (sen verran meni rahaa Empire State buildingiin) ja Brooklyn Bridge on suunnitelmissa katsastaa. Illalla on sitten Oopperan kummitus tässä lähinurkilla. Ja kattellaan mitä eteen tulee, olishan tuossa pari museota ja vaikkapa Macy's kohdilla, jos lompakko alkaa pullottaa... 💸
Yllättäviä juttuja NYC:ssä:
- hirveesti on menossa tietöitä jokapaikassa. Myös Times Square on osin pressujen peitossa
- en ole ollenkaan eksyksissä (vielä), vaikka joudunkin operoimaan numeroilla: hotelli on west 46th:llä 6th:n ja 7:th avenuen välissä. Onneksi tuossa likellä menee nimeltä mainittu katu, muuan Broadway.
-täällä on hienoja kirkkoja (ja ne on auki), mutta ne katoaa rakennusten väliin. Naapurissa on yksi ja sinne aion poiketa vielä.
- täällä miljoonakaupungissa ei ole yhtään turvaton olo. Pysykäämme täällä Manhattanilla pitämässä tämä illuusio!
torstai 14. elokuuta 2014
So far so good
We made a plan with my chiropracter to quit eating sugar. Sounds pretty easy. And it is easy, because I don't need to add any sugar to my coffee. Don't ask me to quit drinking coffee, that just won't happen. Ever. Hopefully.
So, I haven't been eating any sugar say... between Sunday 10 pm and Monday 6 pm, that's a good thing, right? And if I just had one (and a half) scoop of ice cream yesterday after hard day at work, that doesn't count as sugar. I'm struggling here and I think I need SOMETHING sugary to eat. Was it this hard to quit gluten?
They also say that dairy is bad for you. That, my friends, is so easy. I don't need any milk products except cheese. Or cream cheese. Or cottage cheese. Please, I don't like ham, what should I put on my sandwitch then? But hey, sandwitch is also forbidden, so no problem here. Just quit eating rice cakes!
[Sigh!] Why do I (try to) do this? Because sometimes, out of the blue, my stomach gets upset in a quarter of second, and I have this very prolonged rash all over my skin. I want to get rid of that (and 25 pound of visceral fat). There definitely is something that my body can't deal with, hopefully it is sugar and wheat, not coffee or wine. And don't tell me that there's sugar in wine. I just can't take that information in right now. I'll consider thinking about that fact when I'm back from NYC in a week or so.
I'm so exited and I just can't hide it!
This contains no sugar!
So, I haven't been eating any sugar say... between Sunday 10 pm and Monday 6 pm, that's a good thing, right? And if I just had one (and a half) scoop of ice cream yesterday after hard day at work, that doesn't count as sugar. I'm struggling here and I think I need SOMETHING sugary to eat. Was it this hard to quit gluten?
They also say that dairy is bad for you. That, my friends, is so easy. I don't need any milk products except cheese. Or cream cheese. Or cottage cheese. Please, I don't like ham, what should I put on my sandwitch then? But hey, sandwitch is also forbidden, so no problem here. Just quit eating rice cakes!
[Sigh!] Why do I (try to) do this? Because sometimes, out of the blue, my stomach gets upset in a quarter of second, and I have this very prolonged rash all over my skin. I want to get rid of that (and 25 pound of visceral fat). There definitely is something that my body can't deal with, hopefully it is sugar and wheat, not coffee or wine. And don't tell me that there's sugar in wine. I just can't take that information in right now. I'll consider thinking about that fact when I'm back from NYC in a week or so.
I'm so exited and I just can't hide it!
This contains no sugar! sunnuntai 10. elokuuta 2014
Excuses
Don't consume sugar! Yes, but since I made a cake (glutenfree with extra healthy virgin coconut oil) for my hubby's b-day, someone needs to eat the rest of it.
Don't eat oversized meals! Yes, but this food is made day before yesterday and it's ruined unless I eat it today.
Drink only 2 cups of coffee per day! Yes, but if I don't have my coffee, I'll probably have a headache and then I'd need a painkiller which is even worse. Right?
Go to gym 3-4 times a week! Yes, but if you haven't slept well 'cause it was too hot and you woke up to pee 2 times last night, you need to take it easy.
Drink gallons of water per day! Sure, but then I woke up in the middle of the night and can't go right back to sleep and then I'm just too tired to go to gym.
Have walks every other day! I'd love to, unless it's too hot, too cold, too humid or too late! Truly, I would!
Do a good aerobic exercise twice a week! This one I'm happy to do, if I ever can find myself a bra that is not a sportsbra (I'm unable to change my bra's on a middle of a day; that's just stupid) and don't slide down from my shoulders every time I move my arm!
Ugh!
Don't eat oversized meals! Yes, but this food is made day before yesterday and it's ruined unless I eat it today.
Drink only 2 cups of coffee per day! Yes, but if I don't have my coffee, I'll probably have a headache and then I'd need a painkiller which is even worse. Right?
Go to gym 3-4 times a week! Yes, but if you haven't slept well 'cause it was too hot and you woke up to pee 2 times last night, you need to take it easy.
Drink gallons of water per day! Sure, but then I woke up in the middle of the night and can't go right back to sleep and then I'm just too tired to go to gym.
Have walks every other day! I'd love to, unless it's too hot, too cold, too humid or too late! Truly, I would!
Do a good aerobic exercise twice a week! This one I'm happy to do, if I ever can find myself a bra that is not a sportsbra (I'm unable to change my bra's on a middle of a day; that's just stupid) and don't slide down from my shoulders every time I move my arm!
Ugh!
lauantai 9. elokuuta 2014
Terveyspalveluista
Sain sitten viimeikin aikaiseksi tilata itselleni ajan gynekologiseen vuositarkastukseen näin kahden vuoden hankkimisen jälkeen. Kuten varmaan tiedättekin, niin terveydenhuolto ei tässä maassa ole leikin asia. Se on vakuutuspoliittinen asia.
Vitkutteluni on johtunut pääasiassa juurikin siitä seikasta, että en jaksaisi ryhtyä toimiin vakuutusasioiden kanssa. Älkääkä nyt luulko, että meillä olisi hankaluuksia vakuutuksemme kanssa, ei ollenkaan, meidän vakuutus toimii ja maksaa kaiken moitteettomasti ja suhteellisen nopeastikin; hankaluutena on löytää vakuutukseemme sopiva tuottaja. Terveyspalvelujen tuottajia on tarjolla kovasti paljon, mikä itseasiassa hankaloittaa asiaa: voit valita sen, jolta saat ensimmäisenä ajan ja toivoa, että lääkärisi on tyyppinä sinulle sopiva, tai voit kysellä ystäviltäsi suosituksia ja pyrkiä saamaan aika kyseiselle (jo hyväksi todetulle) lääkärille.
Itse päädyin sitten maantieteelliseen ratkaisuun eli keräsin kaiken rohkeuteni ja soitin kotiamme lähinnä olevaan Novant Healthin ob/gyn -toimistoon. Puhelimeen - ihme kyllä - vastasi heti IHMINEN. Minä tykkään puhua ihmisten kanssa, en robottien, joten tämähän sujuu hyvin. Ensinnä kysyttiin MIKSI soitan ja sitten VAKUUTUKSENTUOTTAJAA. Eihän sitä nyt meikäläisen nimellä mitään teekään, mutta ei tehty myöskään vakuutuksellamme. Emme tunnista kyseistä vakuutusta eli en voi auttaa. No voisinko sitten ensin tilata ajan ja tulla näiden vakuutuspapereiden kanssa vastaanotolle, jolloin selvitämme asian. No ei voi. Mutta voit tulla tänne selvittämään asiaa ja katsotaan sitten tilanne.
No näin sitten teenkin. Menen tiskin taakse ja näytän infolapun, jossa sanotaan, miten tulee toimia ja mikä on vakuutuksen nimi (joo if) ja kuka edustaa kyseistä firmaa tässä maassa ja mihin LIITTOUMAAN tämä vakuutus kuuluu. Tyttönen ei löydä sitä systeemistä, jolloin pyydän kauniisti (koska en ole ensimmäistä kertaa asian kanssa liikkeella), että voisiko tyttö soittaa tähän numeroon, josta saisi ohjeet. Ei voi. Se ei kuulu tyttösen työnkuvaan, sillä vakuutushaarake sijaitsee aivan toisessa osavaltiossa ja me täällä tarvitsemme koodin, jonka syötämme tietokoneeseen. No ei sitten. Minun pitää itse soittaa vakuutusyhtiöön ja selvittää korvaako se tämän kyseisen toimiston kyseiset lääkärit. Sain luettelon lääkäreistä, jotka ottavat vastaan uusia potilaita ja häivyin niine hyvineni. (Olisin voinut varata ajan ja sitoutua maksamaan kaiken itse. Ja hakea korvaukset takaisin jälkikäteen vakuutusyhtiöstä, joka olisi kiltisti maksanut sen takaisin. Suomeen. Tiedättekö muuten, mitä rahan siirtäminen suomitililta us-tilille maksaa?)
Siis soittamaan vakuutusyhtiöön. Sain hyvin ystävällisen ihmisen puhelimeen ja hän tarkisti luettelosta, että kyseiset lääkärit kuuluvat ohjelmaan ja vakuutuksemme kattaa kaiken ennaltaehkäisevän naiseuteeni liittyvät terveydenhuollon eli älä missään nimessä maksa mitään itse. Ja sitten harjoittelimme vielä litanian, jolla kerron, mikä on vakuutusyhtiömme ja KUKA SITÄ EDUSTAA Novant healthin systeemissä eli soitinpa sitten kyseiseen tuottajapuolen toimistoon uudestaan. Ja hups vaan: sain ajan seuraavalle viikolle (nais)tohtorille ja vakuutus löytyi systeemistä kivuttomasti. (Olisi pitänyt ottaa tämän toimistoihmisen nimi muistiin tulevaisuutta varten.)
Sitten meni lääkäriin, täytin vain neljä paperia (en tehnyt hoitamattajättämistestamenttia) ja odottelin jännittyneenä kutsua sisään kopperoon. Se tuli ajallaan ja ystävällinen hoitaja punnitsi minut (tämä tapahtuu siis ihan jokainen kerta kun nenäänsä tohtorille näyttää) ja kysyi kuinka pitkä olen. Koska en edelleenkään tiedä mittaani oikeissa yksiköissä, niin siitähän kehkeytyi mukava jutusteluhetki ja verenpaineeni oli sopivan alhainen sitä mitatessa. Sitten hoitsu antoi minulle juuri sellainen kaikista lääkärisarjoista tutun kaapupaketin sekä paperipeitteen ja ohjeisti, että tätä ei sitten laiteta päälle selästä auki, vaan edestä. Mutta älä laita vielä, sillä tohtori haluaa ensin jutella. Sillä peitteellä sitten peitetään kriittiset paikat, ettei kukaan näe.
No odottelin sitten tohtoria hetkisen, hän saapui, jutusteli ja oli oikein mukava ja asiantunteva. Antoi vielä ohjeet siitä, kuinka kaapu puetaan ja peitto laitetaan ja poistui, jotta voin pukeutaa kaapuun. Ja peittää itseni. Suomeksi: riisua vaatteet tutkimusta varten. Sitten tohtori saapui takaisin paikalle hoitajan kanssa (jotta mitään epäsopivaa ei pääsisi tapahtumaan; siis NAIStohtori ja NAIShoitaja) ja pahoitteli, että nämä kaavut ovat aika epämukavia. Laskeutuessani pöydälle tohtori opasti koko ajan ja huolehti, ettei mitään vilahtanut. Sitten tohtori pyysi anteeksi, että joutuu katsomaan, kun otti papa-kokeen. No mä kestän sen kyllä.
Myös rinnat tutkittiin perusteellisesti (no siellä kaavun alla tietenkin) ja sain lapun hakeutua myös mammografiaan ihan vain koska olen tämän ikäinen. Sitten toivotettiin hyvää päivää ja jätettiin pukeutumaan. Hoitaja odotti oven takana ja opasti ulos, tai siis toimistotyöntekijän luokse, joka sitten varmisti laskutuksen ja seuraavaan ajan. Joka tulee potilassysteemiin, johon voin itse kirjautua. Jos siellä olisi oikea sosiaaliturvatunnus. (Joudun siis menemään paikalle sen korjaamaan.) Samaan systeemiin (ja sähköpostiin) tulee tulokset ja kutsu seuraavaan vuositarkastukseen.
Tässä sitä sitten kerätään rohkeutta soittaa mammografia-aika. Sillä ei tokikaan tarkoita, että VAKUUTUStietoni olisivat heidän systeemiinsä siirtyneet eli sama ruljanssi siitä, kuka maksaa on taas edessä. Ja sain myös suosituksen käydä verikokeissa ja lähete on jo toki LabCorpissa, mikä ei tietenkään tarkoita, että vakuutustiedot siellä olisivat. Tai siis ne eivät ole, sillä LabCorp on tuttu paikka, jossa vakuutuskortti kopioidaan JOKA KERTA, kun siellä käydään ja joka kerta tulee neljän viikon viivellä vakuutustietojen UUDELLEENTARKISTUS postissa, koska systeemi ei tunnista vakuutusyhtiötä. Keskimäärin joka kolmas lasku tulee sitten kotiin maksettavaksi ja me kiltisti maksamme ja haemme korvausta ifiltä, joka sen yhtä kiltisti maksaa.
Ja tämä on kuulkaas vielä helppoa, sillä meillä ei ole PAIKALLISTA vakuutusta, jonka kanssa saa taistella vielä enemmän.
Mutta yksi asia minua tässä kaikessa mietityttää. Miksi tämä homma toimii apteekissa täysin moitteettomasti niin, että emme ole kertaakaan maksaneet ropoakaan lääkkeistä ja uusia pakkauksia tippuu jo ennen kuin vanhat ehtivät loppua (auto renewal siis, ei väliä tarviiko lääkkeitä tahi ei). Apteekissa on vissiin vain yksi toimistotyöntekijä kahtakymmentä farmaseutin sukuista titteliä kohden (vaikka siis apteekkituotteita saa kaikista ruokakaupoista ja apteekeista saa myös kaikkea muuta tilpehööriä tupakasta ja oluesta kemikaliaan ja ruokaan, mutta siellä toimii myös minuttiklinikka. Joka on siis pikalääkäri, mutta ehkä tämä pikalääkäri ei ota vastaan vakuutuksia?!), kun taas normilääkärissä suhdeluku on likipitäen toisinpäin.
Omassa työpaikassani on kaksi kokoaikaista toimistotyöntekijää kahta kiropraktikkoa ja yhtä hierojaa varten. Eli työllistymisvaikutus on erinomaisen positiivinen. Samoin oli gynekologinen tarkastuskokemukseni!
Vitkutteluni on johtunut pääasiassa juurikin siitä seikasta, että en jaksaisi ryhtyä toimiin vakuutusasioiden kanssa. Älkääkä nyt luulko, että meillä olisi hankaluuksia vakuutuksemme kanssa, ei ollenkaan, meidän vakuutus toimii ja maksaa kaiken moitteettomasti ja suhteellisen nopeastikin; hankaluutena on löytää vakuutukseemme sopiva tuottaja. Terveyspalvelujen tuottajia on tarjolla kovasti paljon, mikä itseasiassa hankaloittaa asiaa: voit valita sen, jolta saat ensimmäisenä ajan ja toivoa, että lääkärisi on tyyppinä sinulle sopiva, tai voit kysellä ystäviltäsi suosituksia ja pyrkiä saamaan aika kyseiselle (jo hyväksi todetulle) lääkärille.
Itse päädyin sitten maantieteelliseen ratkaisuun eli keräsin kaiken rohkeuteni ja soitin kotiamme lähinnä olevaan Novant Healthin ob/gyn -toimistoon. Puhelimeen - ihme kyllä - vastasi heti IHMINEN. Minä tykkään puhua ihmisten kanssa, en robottien, joten tämähän sujuu hyvin. Ensinnä kysyttiin MIKSI soitan ja sitten VAKUUTUKSENTUOTTAJAA. Eihän sitä nyt meikäläisen nimellä mitään teekään, mutta ei tehty myöskään vakuutuksellamme. Emme tunnista kyseistä vakuutusta eli en voi auttaa. No voisinko sitten ensin tilata ajan ja tulla näiden vakuutuspapereiden kanssa vastaanotolle, jolloin selvitämme asian. No ei voi. Mutta voit tulla tänne selvittämään asiaa ja katsotaan sitten tilanne.
No näin sitten teenkin. Menen tiskin taakse ja näytän infolapun, jossa sanotaan, miten tulee toimia ja mikä on vakuutuksen nimi (joo if) ja kuka edustaa kyseistä firmaa tässä maassa ja mihin LIITTOUMAAN tämä vakuutus kuuluu. Tyttönen ei löydä sitä systeemistä, jolloin pyydän kauniisti (koska en ole ensimmäistä kertaa asian kanssa liikkeella), että voisiko tyttö soittaa tähän numeroon, josta saisi ohjeet. Ei voi. Se ei kuulu tyttösen työnkuvaan, sillä vakuutushaarake sijaitsee aivan toisessa osavaltiossa ja me täällä tarvitsemme koodin, jonka syötämme tietokoneeseen. No ei sitten. Minun pitää itse soittaa vakuutusyhtiöön ja selvittää korvaako se tämän kyseisen toimiston kyseiset lääkärit. Sain luettelon lääkäreistä, jotka ottavat vastaan uusia potilaita ja häivyin niine hyvineni. (Olisin voinut varata ajan ja sitoutua maksamaan kaiken itse. Ja hakea korvaukset takaisin jälkikäteen vakuutusyhtiöstä, joka olisi kiltisti maksanut sen takaisin. Suomeen. Tiedättekö muuten, mitä rahan siirtäminen suomitililta us-tilille maksaa?)
Siis soittamaan vakuutusyhtiöön. Sain hyvin ystävällisen ihmisen puhelimeen ja hän tarkisti luettelosta, että kyseiset lääkärit kuuluvat ohjelmaan ja vakuutuksemme kattaa kaiken ennaltaehkäisevän naiseuteeni liittyvät terveydenhuollon eli älä missään nimessä maksa mitään itse. Ja sitten harjoittelimme vielä litanian, jolla kerron, mikä on vakuutusyhtiömme ja KUKA SITÄ EDUSTAA Novant healthin systeemissä eli soitinpa sitten kyseiseen tuottajapuolen toimistoon uudestaan. Ja hups vaan: sain ajan seuraavalle viikolle (nais)tohtorille ja vakuutus löytyi systeemistä kivuttomasti. (Olisi pitänyt ottaa tämän toimistoihmisen nimi muistiin tulevaisuutta varten.)
Sitten meni lääkäriin, täytin vain neljä paperia (en tehnyt hoitamattajättämistestamenttia) ja odottelin jännittyneenä kutsua sisään kopperoon. Se tuli ajallaan ja ystävällinen hoitaja punnitsi minut (tämä tapahtuu siis ihan jokainen kerta kun nenäänsä tohtorille näyttää) ja kysyi kuinka pitkä olen. Koska en edelleenkään tiedä mittaani oikeissa yksiköissä, niin siitähän kehkeytyi mukava jutusteluhetki ja verenpaineeni oli sopivan alhainen sitä mitatessa. Sitten hoitsu antoi minulle juuri sellainen kaikista lääkärisarjoista tutun kaapupaketin sekä paperipeitteen ja ohjeisti, että tätä ei sitten laiteta päälle selästä auki, vaan edestä. Mutta älä laita vielä, sillä tohtori haluaa ensin jutella. Sillä peitteellä sitten peitetään kriittiset paikat, ettei kukaan näe.
No odottelin sitten tohtoria hetkisen, hän saapui, jutusteli ja oli oikein mukava ja asiantunteva. Antoi vielä ohjeet siitä, kuinka kaapu puetaan ja peitto laitetaan ja poistui, jotta voin pukeutaa kaapuun. Ja peittää itseni. Suomeksi: riisua vaatteet tutkimusta varten. Sitten tohtori saapui takaisin paikalle hoitajan kanssa (jotta mitään epäsopivaa ei pääsisi tapahtumaan; siis NAIStohtori ja NAIShoitaja) ja pahoitteli, että nämä kaavut ovat aika epämukavia. Laskeutuessani pöydälle tohtori opasti koko ajan ja huolehti, ettei mitään vilahtanut. Sitten tohtori pyysi anteeksi, että joutuu katsomaan, kun otti papa-kokeen. No mä kestän sen kyllä.
Myös rinnat tutkittiin perusteellisesti (no siellä kaavun alla tietenkin) ja sain lapun hakeutua myös mammografiaan ihan vain koska olen tämän ikäinen. Sitten toivotettiin hyvää päivää ja jätettiin pukeutumaan. Hoitaja odotti oven takana ja opasti ulos, tai siis toimistotyöntekijän luokse, joka sitten varmisti laskutuksen ja seuraavaan ajan. Joka tulee potilassysteemiin, johon voin itse kirjautua. Jos siellä olisi oikea sosiaaliturvatunnus. (Joudun siis menemään paikalle sen korjaamaan.) Samaan systeemiin (ja sähköpostiin) tulee tulokset ja kutsu seuraavaan vuositarkastukseen.
Tässä sitä sitten kerätään rohkeutta soittaa mammografia-aika. Sillä ei tokikaan tarkoita, että VAKUUTUStietoni olisivat heidän systeemiinsä siirtyneet eli sama ruljanssi siitä, kuka maksaa on taas edessä. Ja sain myös suosituksen käydä verikokeissa ja lähete on jo toki LabCorpissa, mikä ei tietenkään tarkoita, että vakuutustiedot siellä olisivat. Tai siis ne eivät ole, sillä LabCorp on tuttu paikka, jossa vakuutuskortti kopioidaan JOKA KERTA, kun siellä käydään ja joka kerta tulee neljän viikon viivellä vakuutustietojen UUDELLEENTARKISTUS postissa, koska systeemi ei tunnista vakuutusyhtiötä. Keskimäärin joka kolmas lasku tulee sitten kotiin maksettavaksi ja me kiltisti maksamme ja haemme korvausta ifiltä, joka sen yhtä kiltisti maksaa.
Ja tämä on kuulkaas vielä helppoa, sillä meillä ei ole PAIKALLISTA vakuutusta, jonka kanssa saa taistella vielä enemmän.
Mutta yksi asia minua tässä kaikessa mietityttää. Miksi tämä homma toimii apteekissa täysin moitteettomasti niin, että emme ole kertaakaan maksaneet ropoakaan lääkkeistä ja uusia pakkauksia tippuu jo ennen kuin vanhat ehtivät loppua (auto renewal siis, ei väliä tarviiko lääkkeitä tahi ei). Apteekissa on vissiin vain yksi toimistotyöntekijä kahtakymmentä farmaseutin sukuista titteliä kohden (vaikka siis apteekkituotteita saa kaikista ruokakaupoista ja apteekeista saa myös kaikkea muuta tilpehööriä tupakasta ja oluesta kemikaliaan ja ruokaan, mutta siellä toimii myös minuttiklinikka. Joka on siis pikalääkäri, mutta ehkä tämä pikalääkäri ei ota vastaan vakuutuksia?!), kun taas normilääkärissä suhdeluku on likipitäen toisinpäin.
Omassa työpaikassani on kaksi kokoaikaista toimistotyöntekijää kahta kiropraktikkoa ja yhtä hierojaa varten. Eli työllistymisvaikutus on erinomaisen positiivinen. Samoin oli gynekologinen tarkastuskokemukseni!
tiistai 5. elokuuta 2014
Me, myself and I.
This is what my boss tells about me: Health.
This is how I describe me:
My name is Kata Hyvarinen, but you can call me just Kata.
I worked as a Finnish Language teacher for 17 years, but somewhere on a way I experienced some back issues and wasn´t happy about the way doctors treated me. That is when I found this traditional, neuromuscular, Finnish soft tissue technique and: found help!
I graduated as a licensed Massage Therapist in Finland 2007 (1600 hours), but continued studying this amazing integrative technique 2006-2009 (almost 600 hours). I got so into helping people, that I learned head massaging techniques, hand massage, reflexology, muscle testing, magic of herbs and essential oils, but always got back to our traditional technique. I had my business going and I still worked as a teacher (teaching massage techniques) as a part timer.
Then life brought a big surprise and me and my family moved to US 2012! To get licensed in North Carolina I graduated from NC Massage School with a certification in Neuromuscular Therapy.
Altogether 2300 hours of training and over 6 years of experience in Finland will ensure the best possible care and pain relieving techniques to help You in a wide variety if issues (headaches, shoulder or upper back pain, sciatica, low back or knee pain, etc.). You can also choose relaxing Swedish Massage or Neuromuscular Deep Tissue Massage, but ultimately the best results will be enhanced with my Special, Structural Integration Treatment, which combines all my skills in a truly painless and effective soft tissue treatment addressing the whole body.
If You are looking for a shorter relaxing treatment, you can choose to enjoy an excellent foot massage with 30 minute Rejuvenating Reflexology Treatment which is totally unique and refreshing.
You are very welcome to special treatment!
This is how my hairdresser makes me look:
This is how I describe me:
My name is Kata Hyvarinen, but you can call me just Kata.
I worked as a Finnish Language teacher for 17 years, but somewhere on a way I experienced some back issues and wasn´t happy about the way doctors treated me. That is when I found this traditional, neuromuscular, Finnish soft tissue technique and: found help!
I graduated as a licensed Massage Therapist in Finland 2007 (1600 hours), but continued studying this amazing integrative technique 2006-2009 (almost 600 hours). I got so into helping people, that I learned head massaging techniques, hand massage, reflexology, muscle testing, magic of herbs and essential oils, but always got back to our traditional technique. I had my business going and I still worked as a teacher (teaching massage techniques) as a part timer.
Then life brought a big surprise and me and my family moved to US 2012! To get licensed in North Carolina I graduated from NC Massage School with a certification in Neuromuscular Therapy.
Altogether 2300 hours of training and over 6 years of experience in Finland will ensure the best possible care and pain relieving techniques to help You in a wide variety if issues (headaches, shoulder or upper back pain, sciatica, low back or knee pain, etc.). You can also choose relaxing Swedish Massage or Neuromuscular Deep Tissue Massage, but ultimately the best results will be enhanced with my Special, Structural Integration Treatment, which combines all my skills in a truly painless and effective soft tissue treatment addressing the whole body.
If You are looking for a shorter relaxing treatment, you can choose to enjoy an excellent foot massage with 30 minute Rejuvenating Reflexology Treatment which is totally unique and refreshing.
You are very welcome to special treatment!
This is how my hairdresser makes me look:
maanantai 4. elokuuta 2014
I am not lazy!
I need to go to gym. Right now. I will go. In a minute. I just...
That is my problem in a nutshell. I am just too good at making excuses, starting to do dishes, pulling (just a couple of) weeds, reading that blog etc. I am the kind of person who needs to do everything in a row and never lay on a couch before all is done. But, of course you need to eat just something before you go, and then you need to wait a while so your big, fat tummy isn't too full. *sigh*
I got my first paycheck in US! Yau! It's not a fortune, but it's first and it's mine. To celebrate that I am going to drive myself to that gym and stay in shape so I can keep going. So far (4 workdays) I have earned $56 as tips, so I better get going. To that gym. And yes, 50% of my tips goes to DunkinDonut (cheaper coffee you know) and rest of it for Starbucks, because I just need to keep going. It's easier to go to DD than SnapFitness, where I'll go in a minute. Or maybe two.
No excuses!
P.s. Ihealthnc.com
That is my problem in a nutshell. I am just too good at making excuses, starting to do dishes, pulling (just a couple of) weeds, reading that blog etc. I am the kind of person who needs to do everything in a row and never lay on a couch before all is done. But, of course you need to eat just something before you go, and then you need to wait a while so your big, fat tummy isn't too full. *sigh*
I got my first paycheck in US! Yau! It's not a fortune, but it's first and it's mine. To celebrate that I am going to drive myself to that gym and stay in shape so I can keep going. So far (4 workdays) I have earned $56 as tips, so I better get going. To that gym. And yes, 50% of my tips goes to DunkinDonut (cheaper coffee you know) and rest of it for Starbucks, because I just need to keep going. It's easier to go to DD than SnapFitness, where I'll go in a minute. Or maybe two.
No excuses!
P.s. Ihealthnc.com
tiistai 29. heinäkuuta 2014
Uusi alku / New Beginning
Olen tässä muutaman viikon pähkäillyt, että pitäisi uudistaa blogi. Ja kun asiaa hetken aikaa pohdiskelin, niin päätinkin aloittaa kokonaan uuden ja yrittää pitää sitä vähän enemmän kuosissa kuin vanhaa polkuani. Pääpaino sanalla ´yrittää´, sillä eihän sitä koskaan tiedä.
Tavoitteena on kuvata lyhyehköjä kuvauksia päivien tapahtumista ja sattumista sekä suomeksi että englanniksi. Yritän siis jättää pohdinnat vähemmälle ja avata eloa ehkä laajemmalle yleisölle. Ei sillä, että kaipaan enemmän lukijoita, vaan siksi, että maahanmuuton kolme vuotta on nyt koluttu (siis vuosi ennen muuttoa ja kaksi sen jälkeen), eikä enää ole tarpeen pähkäillä miten osaan ottaa uudet asiat vastaan. Tästä eteenpäin maahanmuuttajuus ei siis enää ole mikään tekosyy millekään, satummepa vain asumaan täällä Pohjois-Karoliinassa.
XXXXXXXXXXX
I have (finally) decided to start expressing myself in English. It is (damn) hard for someone, who is a good writer in her own language. But since you won´t learn if you don´t use it, here I go. I am sorry about all my mistakes and misspellings (please, don´t make me use auto correction) since I´ll still think in my own language. This is supposed to be a fun blog, not correct one. There´s still that translation button for those who believe that my Finnish is worth checking out.
Here we go: please join and comment!
Tavoitteena on kuvata lyhyehköjä kuvauksia päivien tapahtumista ja sattumista sekä suomeksi että englanniksi. Yritän siis jättää pohdinnat vähemmälle ja avata eloa ehkä laajemmalle yleisölle. Ei sillä, että kaipaan enemmän lukijoita, vaan siksi, että maahanmuuton kolme vuotta on nyt koluttu (siis vuosi ennen muuttoa ja kaksi sen jälkeen), eikä enää ole tarpeen pähkäillä miten osaan ottaa uudet asiat vastaan. Tästä eteenpäin maahanmuuttajuus ei siis enää ole mikään tekosyy millekään, satummepa vain asumaan täällä Pohjois-Karoliinassa.
XXXXXXXXXXX
I have (finally) decided to start expressing myself in English. It is (damn) hard for someone, who is a good writer in her own language. But since you won´t learn if you don´t use it, here I go. I am sorry about all my mistakes and misspellings (please, don´t make me use auto correction) since I´ll still think in my own language. This is supposed to be a fun blog, not correct one. There´s still that translation button for those who believe that my Finnish is worth checking out.
Here we go: please join and comment!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)