Kuten esimerkiksi jouluvalot! Olen siis edelleen kovasti sitä mieltä, että jouluvaloja ei saa ripustella ennen aikojaan, mutta koska pimeä tulee jo viiden jälkeen kovaa kyytiä, niin levittelin kaikki pihavalomme jo tänään. Ihan vaan koska päivällä paistoi aurinko ja oli mukava puuhastella pihalla jokunen hetki. Siellä ne nyt sitten ovat sulostuttamassa naapurustoa ja siis ensimmäiset ripustukset näillä nurkilla. Tähän on tultu, mutta koska saamme vieraita Thanksgivingiksi, niin onhan se kiva, että on valoa kansalle. No vastavoimaksi kerrottakoon, että meidän pihassa on myös tämän kylän ainoa elävä tuli eli kynttilä.
Muutenkin olen sitä mieltä, että ihmisen täytyy sopeutua ympäristöönsä. Ja koska asuu ympäristössä, jossa kanssaihmiset ovat erityisen ystävällisiä, niin tarttuuhan sekin. Hitaasti, mutta varmasti. Enää minua ei ärsytä, kun viereisestä pöydästä jutellaan kesken salaatinsuustatursuamisen tai kysellään kuulumisia kahvilassa. Se kuuluu asiaan. Ravintolassa on ihan tavallista saada tuntemattomilta ylimääräinen kaksi yhden hinnalla -kuponki tai kaupan kassalla puuttuva 25 senttiä joko kassaneidiltä tai perässä jonottajalta. Saman tekee sitten mieluusti eteenpäin. Tänään annoin viisi taalaa sekä yhdelle kodittomalle että lähimarketin ruokakeräykseen; en tiedä meneekö apu oikeasti perille, mutta eihän sitä koskaan tiedä, ja itselle tuli hyvä mieli kun saattoi auttaa. En tokikaan jakele murusia jokaiselle niitä pyytäville, mutta tänään nyt sattui olemaan sellainen päivä.
Viime aikoina olen tullut huomioineeksi, kuinka toisen iloisuus saa omat murheet katoamaan kuin taikaiskusta. Kerronpa pari esimerkkiä. Muutamassa kaupassa on joutunut jonottamaan tavallista kauemmin (siis jouluruuhka-aika on täpöllä menossa) tai muuten olisi ollut jotain valittamisen tarvetta, mutta kun myyjä hymyilee, kyselee iloisesti kuulumisia ja samaan hengenvetoon pahoittelee, että tänään kaikki toimii niin hitaasti, niin ei siinä yksinkertaisesti voi pysyä happamana. Sen kun oppisi itsekin: hymyilemään negatiivisissa tilanteissa, sillä se ei ole keneltäkään pois!
Toinen sattuma oli kiropraktikkoni kanssa. Höyrysin täysillä eräästä ajokorttiin liittyvästä tapauksesta ja taisin lausua seuraavaa: Had I known.... niin C. katsoi mua ja keskeytti: Missä sä oot oppinut noin hyvää englantia? Paikalliset täällä ei osaa käyttää noin kaunista kieltä ja sä just sanoit. Oikeesti. Sun englanti on kehittynyt ihan hirveesti! Sielu lämpesi, unohdin vaahtoamiseni ja se oli siinä: ilo. ihan sama onko kehuminen oikeutettua, relevanttia tai pinnallista, siitä tulee hyvä mieli. Ja hyvä niin.
Iloa ja onnea kaikille, olkaamme kiitollisia siitä mitä on. Elämässä kaikki on hyvin ja aurinko paistaa!(Mutta auta armias, jos tuo aurinko minulta viedään, niin en takaa seurauksia.)
