Kiitostelua!

Olen kai aiemminkin maininnut, että pidän tosi paljon Thanksgivingin ideasta kiittää siitä mitä tällä hetkellä on. Me emme varsinaisesti tätä juhlapäivää juhli, sillä se ei meidän perinteeseemme kuulu ja valitettavasti Amerikanperheemme pääjäsen, joka tämän juhlan meille opetti, siirtyi ajasta ikuisuuteen jo pari vuotta sitten. Tänä vuonna Kiitospäivän aiheuttamaa tyhjiötä puristaa myös se, että rakas Suomiperheemme Floridasta muutti takaisin kotomaahan ja meillä on nyt edessä juhlapäivä ihan vain keskenämme.

Tämä on ehkä se kurjin asian maahanmuutossa: juhlapäivinä ei ole sukua, jonka luokse kokoontua, joten monet syntymäpäivä, lastenjuhlat, ex tempore -nimipäivät jäävät kokematta, eikä voi olla läsnä monen tärkeän ihmisen elämässä. No, eipähän tarvitse myöskään sumplia kenen rippijuhliin ehtii tai ottaa kantaa suvun erimielisyyksiin, jos sellaisia sattuisi olemaan.



Myös kosteat saunaillat ovat jääneet aika minimiin (tosin eivät ihan kokonaan kokematta), eikä kovin monia perinteisiä pikkujoulua ole koettu muutamaan vuoteen. Sen sijaan on useinkin ulkoilmalounaita, hyväntekeväisyystapahtumia ja loistava kulttuuritarjonta. En ole tainnut tässä kaupungissa nähdä kertaakaan humalassa örveltävää kanssakulkijaa (esim. New Orleansissa tai vaikka Savannahissa toki), mutta olen nähnyt ihmisten hypähtävän viinipullollisen nauttimisen jälkeen autonrattiin (enkä ole puuttunut asiaan).

Olen tavannut lukuisia ja taas lukuisia ihmisiä monissa tilanteissa ja osan toivotan hornantuuttiin tekopyhine mielipiteineen tai raamatunlauseineen, mutta osasta on muodostunut tukirengas, elämänlanka ja läheinen ystäväkaarti. Elämä ei ole sidottu 8-4, eikä lumi tai pimeys sido ihmisiä sisätiloihin (paitsi sen kerran kuin sataa), joten tennistreffejä ja ulkoilmalounaita on läpi vuoden. Ei ole myöskään koko kansakuntaa yhdistäviä hetkiä, kuten ylioppilaaksitulo- tai Itsenäisyyspäivä, eivätkä ihmiset hullaannu maajoukkueen urheilumenestykestä, mutta oman jalka- tai pesäpallojoukkueen menestystä toivotaan fanaattisuuteen asti.



Juhla on kuitenkin juhla, sillä niin töitä kuin koulustakin koittaa ansaittu vapaa, jonka voi viettää suklaata mutustellen (Geisha vai Fazerina, kas siinäpä pulma), kirjoja (suomenkielisiä!) lukien ja elokuvia katsellen. Voi mennä leffatetteriin tai viinilasilliselle ja kokea ne kahvipaikat (listassa on tällä haavaa 3), joissa ei ole vielä käynyt. Tänään poikkesin yhteen uuteen paikkaan (Mayobird singahti heti listani kärkeen, sillä täällä saa sekä lounasta että erinomaista kahvia) ja söin lounasta tässä:



Ja juhlaputki jatkuu suomalaisten rosollitalkoilla, Scandinaavisilla päivällisillä, saksalaisella joulutorilla (norjalaisten ystävien kanssa), konsertilla, myyjäisillä ja muulla mukavalla, kunhan nyt ensin karjalanpiirakat saadaan leivottua! Olen siis kiitollinen, että minulla on tässä perhe, terveys, ystävät ja työ. Sillä missä asun tai mitä kieltä puhun, ei juuri ole merkitystä. Sillä, että ymmärrän pysähtyä tähän terassille sen sijaan on. Vielä kun viitsisi lähteä lenkille; ei vaan millään huvittaisi, kun siinä touhussa tulee hiki!

Hyvää Kiitospäiväviikkoa kotomaahankin.

Holiday Season is here!

En suin surminkaan kommentoi vaalitulosta, vaan iloitsen juhlakauden avautumisesta! Sillä sehän tarkoittaa sitä, että en enää mene kauppaan ennen joulua. Paitsi ruokakauppaan, jos sattuu tulemaan nälkä.

Ryysis, ahtaus ja ostohulluus on täällä taas. Juuri nyt on kaikki koristeet, krääsä ja ylenpalttinen pakkausmateriaali kärrätty kauppoihin niin, ettei välistä mahdu enää kulkemaan. Huipentuma koittaa kahden viikon päästä Black Fridaynä, jonka jälkeen alkaa viimetippa-ale. Johan se joulu on ovella parahiksi joulukuun alussa.

Minä olen lahjat jo ostanut, ja postittelen niitä ensi viikolla. Joulukortteja en taida tänä vuonna viitsiä, muuta kuin ne muutamat mummuille kotomaahan. Minä julistan joulurauhan ja ylensyöntikauden alkaneeksi, mutta törky ja tavara jääköön kauppaan. Jos jollekin jotain lahjaksi annan, niin ainoastaan itseleivottua. Siis heti kiitostelupäivän jälkeen! Paitsi jos lisää jouluvaloja pätkähtää, niin ehkä niitä sitten alennusmyynistä muutama sarja lisää...

XXXXXXX

Tänään oli taas aika laittaa tätä maallista romukoppaa oikoseen. Kun ei se meinaa pysyä, vaikka olen nyt sitten harrastanut Pilatestakin jo kohta kolme kuukautta. Tai ehkä sittenkin juuri siksi. Kun ihan hirveesti opettelee hengittämään ja yrittää pidellä nikamansa ojossa, niin kylkiluuthan siinä sitten jumitti ihan hervottomaan blokkiin. Eikä täällä olen jäsenkorjaajaa mailla eikä mantereilla, niin siinä sitä sitten taas oltiin. Ei auta akupunktuuri, eikä varsinkaan se, että lääkäriin ei mene. Kun en niitä lääkkeitä huoli ja humpuukilääkäreille (=integrative) on ollut kovasti haastavaa saada aikaa. Jos ei vastata sähköpostiin ja luvataan aika silloin, kun toimisto ei ole auki ja sitten pidetään puhelinjonossa toistakymmentä minuuttia, niin johan umpityhmempikin suomalainen tajuaa, että tätä potilasta ei paikalle haluta! (Tein siis valituksen.)

Onneksi olen löytänyt pari hyvää hierojaa, jotka osaavat auttaa. Nyt taas veri ja happi kulkee toistaiseksi, mutta kattellaan parin viikon päästä tilannetta, kun on urakoinut töitä olan takaa. Onneksi on noita lomia tiedossa, kun olis noita kirjoja luettavana! Kiitos kaikille, jotka ovat lähettäneet ja lisää pukkaa tulemaan: meillä on suomalaisten kirjarinki täällä eli hyvä kun kerkiää entisiäkään lueskella.

XXXXXXXX

Voihan haukotus. Kun niitä kellojankin siirreltiin ja pimeä tulee jo ennen kuutta. Ei lohduta aamun kirkkaus ei, mutta lumettomuus ja ilmatilan pysymyminen plussalla toki helpottaa vähän. Oikeinko sitä takkia täytyis taas alkaa etsiä komeron kätköistä? Varma talven merkki on ainakin se, että tässä talossa lojuu emännän sukkia ihan sitten jokapaikassa. Jaa uudella jalkakylpymummoiluvehkeellä saa nääkin varpaat lämpimiksi eli uusi sisustuselementti on hankittu.

Ja kohta olenkin taas lähdössä; mihinkäs muualle kuin teatteriin! Ja jos sittenkin muutamat myyjäiset kävisi kiertämässä ja ainakin saksalaiselle joulutorille uptowniin menisi 24.11. alkaen. Emmää muuten, mutta siellä saa glögiä! Ettei tarttis taas Ikeaan ajella. Ja karjalanpiirakkatalkoot on taas kohta ja sitten onkin lanttulaatikkoaika.

Tässä on näemmä ihan huomaamatta muodostunut jouluperinne: räätikäslooran ja rosollin tekijäiset sekä karjalanpiirakkatalkoot! Siinähän se joulu syntyy, kun lisätään vielä pienet pikkujoulut, niin johan on kotoista.

Mutta js sittenkin vähän lisää jouluvaloja...