torstai 25. syyskuuta 2014

Ja hän on jälleen Ihminen

Alkuhuomautus: kerron tässä postauksessa asioista, joista en oikeasti tiedä mitään, tämä(kin) postaus on siis omia tunnelmiani ja ajatuksia siitä, miten olematon raha pyörittää maailmaa!

Siis vihdoinkin, vihdoinkin olen siirtymässä oikeaksi ihmiseksi jälleen! Olen asunut täällä 2 vuotta ja melkein 3 kuukautta, allekirjoittanut puolison ominaisuudessa talomme kauppakirjat, käyttänyt semmoisen viisitonnia olemattomaan koulutukseen, saanut työpaikan, perustanut perustamattoman yrityksen, saavuttanut jonkinlaisen asiakaskunnan ja tienaan taas rahaa.

Olen vieraillut Wells Fargossa noin kolmekymmentä kertaa: avannut oman tilin miehen todistaessa ja taatessa vieressä, anonut luottokorttia, lunastanut sekkejä, anonut luottokorttia, hankkinut oman pankkiirin, anonut luottokorttia, avannut yritystilin, anonut luottokorttia, käynyt valittamassa maksuista, joita ei pitänyt olla, anonut luottokorttia, valittanut maksuista uudestaan, hakenut kolme (KOLME) pankkikorttia ja anonut luottokorttia.

Olen soittanut muutaman kerran Wells Fargon puhelinpalveluun ja kuunnellut kuuliaisesti 75 sekunnin litanian siitä, mitä pitäisi painaa, kun on mitäkin asiaa, ja vielä useammin olen soittanut Wells Fargon Merchant -palveluun. Käytän siis Merchantin maksutonta kortinlukulaitetta, joka maksaa 20 taalaa kuussa ja harrastuksenani on joko soitella sinne tai sähköpostailla henkilökohtaisen pankkiirini kanssa asiasta, jota en vieläkään ole pystynyt pureksimatta nielemään. Minä kun edelleen kuvittelen, että ilmainen tarkoittaa sitä, ettei se maksa mitään. Mutta Merchantin kunniaksi on toki sanottava se, ettei kyseinen aparaatti myöskään suostu toimimaan pyyhkäisemällä, joten ehkä ne siksi siitä veloittaa.

Mutta nyt, tänään, ehkäpä juutalaisen uuden vuoden kunniaksi, se on vihdoinkin koittanut: MINÄ SAAN ENSI KUUSSA LUOTTOKORTIN!

Nykyinen feikkiluottokorttini (sellainen, jossa on luottoa juuri sen verran kun tilillä on katetta) vaihdetaan oikeaan luottokorttiin! Juhuu, olen jälleen luottokelpoinen yksilö. Eikä siinä vielä kaikki: voinpa sitten anoa luottokorttia myös yritykselleni ja samalla sivukortit kaikille työntekijöilleni! Tämähän on suorastaa aihe mennä ostamaan (luotolla) uusi lompakko.

Ja kiittää ja kumartaa Wells Fargoamme, joka jaksaa muistaa meitä samalla kuukausittaisella paperituotteiden määrällä, jonka yksi suomalainen paperitehdas viikossa tuottaa. Ja jokaisen kotiinkannetun paperituotteen asiakas, eli tässä ja yritykseni tapauksessa siis minä, maksaa omista pikku tuloistaan. Osan tästä tulvasta voi toki verkkopankin ihmeellisessä maailmassa käydä klikkaamassa otsakkeen ´ei kiitos´ kohdalta estetyksi, mutta se sitten täytyy tehdä erikseen oman tilin, yrityksen tilin ja merchant-tilin kohdalla, ja viimeksi mainittu vaatii soittamista palveluun ja kolmen yhdeksännumeroisen merkkijonosarjan muistamista, mutta muuten siis ihan näppärää.

Ja uuteen iPhoneen saisi ladattua kännykkäluottoa ja sekit voi siis tallettaa tililleen appsin kautta valokuvaamalla. Eli kyllä meistä pidetään huolta, mutta jos pankki (siis Wells Fargo) kerran työllistää yhden jokaisesta 500:sta amerikkalaisesta, niin melkoinen human potential:han siinä on kyseessä. Ja muutama tuhat heistä tekee töitä Innovation Parkissa, jossa eräskin hieroja toimii työntekijänä, eli ei muuta kuin raha kiertämään.

Tai niinkuin nykymaailmassa oikeilla ihmisillä tapana on: luottoa peliin ja krediitit tiskiin!

keskiviikko 24. syyskuuta 2014

Mammografia

Kaikki on kunnossa, mutta koskapa olette kovasti kiinnostuneet siitä, miten tässä maassa tuhlataan vakuutusyhtiöiden rahaa erinomaisen tarkoitukseen, niin kerrompa taas. Oli oikein mukava kokemus kaiken muun ajan paitsi sen, jonka ei ollut. Jos olet nainen, niin tiedät kyllä.

Edelleen haaste ja jännitysosa uuden paikan etsimisessä on se, ehtiikö paikalle ajoissa ja löytääkö oikean oven, sillä kyltitykset ovat tässä maassa aliarvostettu luonnonvara. Ballantynellä kummiskin oltiin, joten ei huolenhäivää (officeni on naapurissa eli puolen mailin päässä) ja löysin oikean oven. Vastaaotto oli: vaaleanpunainen. Sisustus, kaavut (juu, tottakai puet sellaisen päällesi erillisessä, lukittavassa pukukopissa) ja työntekijöiden vaatteet olivat asiaankuuluvan pinkkejä, sillä rintasyöpäähän tässä ollaan ehkäisemässä. Jouduin odottamaan ehkä 5 minuuttia, koska työntekijöitä oli sairaana tai muuten poissa, mitä kovasti pahoiteltiin.

Sitten minut ohjattiin tutkimushuoneeseen ja työntekijä poistui hakemaan, etsimään tahi tarkistamaan jotain ja palasi muutaman minuutin kuluttua sanoen: " häblää äblää viis vais vink". Minä purskahdin nauramaan ja sanoin, etten sitten saanut sanaakaan selvää tuosta, mitä yritit minulle pikaversiona tykittää!

Rouva istahti tuolille ja nauroi hyväntahtoisesti. Pyysi anteeksi, selitti asiat selkeästi, kertoi miksi moinen kiire, haastatteli minut ja käytiin läpi Euroopanpolitiikka. Sitten lempeästi runnoi naiseuteni masiinaan ja pääsin lähtemään. Parasta kaikessa oli, että ei tarvinnut selvitellä vakuutusjuttuja laisinkaan, sillä ne oli selvitetty jo lähettävän lääköriaseman puolesta (kunnes puolen vuoden päästä vakuutusyhtiö lähettää kysymyksen siitä, että oliko minulla tissit jo Suomessa ja kuinka vanha on aviomiehesi, joka on syntynyt vuonna 67 ja jonka nimissä vakuutus on).

Jihaa, ja postissa tuli parin viikon viiveellä lappu, jossa luki: no problem, just fatty!

Ei siis mitään uutta auringon alla.

keskiviikko 17. syyskuuta 2014

About theater - again!

It is just too easy to order tickets to theater shows. And the prices are reasonable, specially if you compare prices in Finland. Sometimes I think that I'm spending much too much of my husb--- oh well, I'm working now, money to theater tickets, but you got to do what you enjoy the best. Right?

In Finland I always used cheap tickets and volunteered in Tampereen Teatteri and that was my way to get great tickets. Here I'm planning on volunteering, but since I still have my baby at home, I'm so far spending my nights home. But some day I'll call to Actors's Theater and volunteer.

So this fall looks like this! We already saw MammaMia and Phantom of the Opera in NYC and even though MammaMia was very good, I did NOT book tickets to that in Clt next season. But I did for Phantom. It'll be February in Blumenthal. Where I'm NOT seasonal ticker holder this year, I only have 2 tickets to Once (this October) and 1 for Motown Musical. Well, and then of course for Cinderella (November). But I still have one gift card waiting...

In Actors Theater I am 2-seat seasonal subscriber for 5 shows (altogether 7 shows), so it leaves me room to take along a friend 3 times. Plus subscribers can take a NEW friend for free at least one time. So let me know if you want to join me. I will see all the shows there again this year. Just saw River City, which was AWESOME. NuVoices Festival will be at January, so 4 shows in one weekend! I am ready.

Did I tell you, that improvisation show is every other month and I SKIPPED last one. Next would be in two weeks, but I don't have tickets...yet.

But I am going to smaller Charlotte Theater next Sunday to see Footloose and even smaller in Cornelius the week after. And well, that's it! So far I only have tickets to 16 shows this season, but there will be lot more opportunities. Stay tuned!






















And no, I don't go to movies often, but I am planning on seeing Gone Girl next month! I loved the book and want to see the movie. So second time in movies this year: here I come!





sunnuntai 14. syyskuuta 2014

Laiskuutta ilmassa?

Juu, kirjoituslaiskuutta tai sitten sen verran enemmän muuta puuhaa, ettei ole joutanut turisemaan. Mitään suurta ja ihmeellistä ei ole tapahtunut, mutta sen verran kaikkea mukavaa, ettei joutenoloa ole päässyt syyttämään.

Työrintamalla menee siis ihan mukavasti! Vakaumus siitä, että kohta ollaan ihan liiankin kiireisiä alkaa kolkuttaa ovella. Ja vielä enemmän uskoa siihen, että kyllä minä tiedän, mitä haluan ja aion tehdä, vaikka alkuvaiheessa vielä ollaan. Ei minusta ole muuksi kuin jäsenkorjaajaksi ja sitä tosiasiaa olen tässä uudella kielellä ja uusin tavoin jonkin aikaa makustellut. Olen edelleen aivan valmis tekemään monenlaisia hieronta-alan hommia, mutta korjaaminen on ja tulee olemaan sitä ominta ja parasta aluetta.

Työote silti muuttuu ja muuntuu koko ajan, sillä toimintaympäristö on sittenkin aika erilainen kuin Suomessa, missä ihmisillä on käsitys siitä, mistä jäsenkorjauksessa on kyse. Täällä on luotava käsitteistö (ja ymmärretävä käyttää sitä johdonmukaisesti), vakuutettava ihmiset tämän hoitomuodon ylivertaisuudesta ja rutistettava se paikalliseen toimintaympäristöön ja -kulttuurin. Jossa on siis olennaisena osana mukana kiropraktiikka. Joka ei sitten ole sellaista kiropraktiikkaa, jota minä suomalaisessa käsitysmaailmassani kannan. Täällä on niin monenlaisia praktiikkoja ja kiropraktiikassa on rutkasti suuntauksia, joihin olen vasta tutustumassa.

Tai no, en minä niihiin kaikkiin aio tutustua, mutta olen löytänyt sen tavan, johon uskon ja jota jäsenkorjaus voi täydentää. Tämän uudenlaisen näkövinkkelin saattaminen omaan pääkoppaan ei olekaan ollut ihan yksinkertaista.  Sillä se on edellyttänyt sitä, että oma käsityskykyni jäsenkorjauksen ylivertaisuudesta joutaa romukoppaan (no on se ylivertaista, mutta miksei hyödynnä koko kirjoa eikä hakkaa päätään seinään, kun ei ihan kaikkeen itse pysty). Pääpaino todellakin sillä, miten tässä ympäristössä, tässä ajassa ja tässä kulttuurissa luoda sellaiset työolosuhteet, joista A) nauttii, B) hyötyy ja C) oppii uutta.

Uskon kuitenkin, että olen menossa oikeaan suuntaan! Olen löytänyt oikeat kumppanit tälle matkalle ja joka päivä tulee jotain uutta vastaan. Oma vankka osaaminen kohtaa uuden tavan ja uudet puitteet, eikä kaikki aina purematta mene alas, mutta onnekseni omaan kosolti kärsivälli--- eikun käsityskykyä. Eikä Roomaakaan päivässä rakennettu eli hiljaa hyvä tulee. Ja tässä joutessa voi sitten vaikka taistella rakkaan Wells Fargon kanssa kuukausittaisista maksuista kuukausimaksuttoman systeemin yhteydessä. Ja päättää lopettaa nettivaraussysteemi, sillä se ei ehkä sittenkään istu vielä tähän vaiheeseen. Brainstorming on päivän sana.

Ihaninta tässä kaikessa ovat mm. seuraavat asiat: Cheri, Lisbet, Diana, Beth, Jill, Gina, Lauren, Brad, Michele, Judith x2, Lisa, Keisha vain muutama mainitakseni. Ja lopuksi haluan kiittää rakasta perhettänä sekä täällä USA:ssa että siellä kotomaassa....