Teatterista yhteiskunnallisena kuvana

Suurin osa teistä tietää varsin hyvin, että minä tykkään teatterista tosi paljon. Olen päässyt Broadwayllekin kolme kertaa, minkä lisäksi käyn katsomassa melkein kaiken mitä tällä kotikaupungillani on teatterin saralla tarjota. Taisin juuri liioitella, kun katselin kulttuuritarjontaa taas kerran (toiset kutoo sukkia, toiset surffaa teattereiden sivuilla) , niin tästäkin kaupungista löytyy lähemmäs parisenkymmentä pikkuteatteria, jossa en ole koskaan käynyt. Olen käynyt yli seitsemässä äkkiä laskien, mutta en juuri nyt ole kovin kiinnostunut harrastelijapohjaisista teattereistä, koska ammatimaisiakin on tarjolla ja olen sitä mieltä, että ammattilaiset ovat palkkansa ansainneet.

Miksi laitan rahani kulttuuriin ja paljonko tämä harrastukseni oikeastaan maksaa? Aloitan rahapuolesta: kahdessa pienessä teatterissa, jonne minulla on kausikortti, esityksen hinnaksi tulee noin 30 dollaria. Minusta se ei ole paha hinta, sillä sillä saa kahden tunnin elämyksen, joka jättää ajattelisen aihetta useammaksikin päiväksi. Juuri tämä ajattelunaihe on pääsyy siihen, miksi näissä käyn. Teatterin avulla näkee monella tasolla sen, mitä yhteiskunnassa tapahtuu! Toinen vakipaikoistani tekee 2-3 ensi-esitystä joka kaudella (siis noin vuoden aikana; syksystä kesään) ja pyrimme usein menemään esitykseen, jonka jälkeen on lyhyt keskustelutilaisuus esityksen teemoista. Sellainen pieni kurkkaus, joka jättää välillä enemmän kysymyksiä kuin vastauksia.

Vielä enemmän ajattelemisen aihetta saa toisesta kausikorttiteatteristani, joka valitsee näytelmät sillä perusteella, että ne ovat ajankohtaisia ja kantaaottavia, jotta voivat tehdä yhteistyötä paikallistasolla kyseisen teeman parissa. Olemme pohtineet mustien nuorten miesten haasteita saada tasavertaista kohtelua yliopisto-opinnoissa (Blanck liver matter -aihepiiriä siis), käyneet Keskitysleirillä ja seuraavaksi pääsemme kokemaan sotaveteraanin PTSD:n pyörittämää todellisuutta. Todellista elämää siis.

Onnekseni olen löytänyt kaverin, jonka kanssa käymme näitä katsomassa, joten silloinkin, kun tiedossa ei ole teatterin taholta tarjottua keskusteluahetkeä, me voimme kotimatkalla pohtia niitä ajatuksia, joita meissä on herännyt. Voitte vain kuvitella, että näissä keskusteluissa tulee puhuttua ihan kaikesta maan ja taivaan välillä. Ihan parhaita viikkojamme on vuosittainen teatterifestivaali, jonka aikana käymme katsomassa neljän uuden näytelmän lukuharjoitusta. Siinä sitä ajankuvaa tulee ihan roppakaupalla.

Välillä käymme myös kiertävissä Broadway esityksissä, joita Charlottessa on tarjolla 8-10 kappaletta joka vuosi. Näistä kausikorteista olen luopunut, sillä nämä visuaaliset esitykset ovat tietenkin aika kalliita, sillä ne pidetään kaupungin suurissa teattereissa. Lippujen hinnat vaihtelevat 60-130 dollaria riippuen siitä, ostatko kausipaketin ja tietenkin paikasta siellä katsomossa. Paketteihin saa usein päälle parkkilippuja, jotka normaalista keskustassa ovat $5 määrätyissä parkkitaloissa (mikä tarkoittaa sitä, että esityksen loppuessa kaikki pyrkivät ulos samaan aikaan eli joko olet etunenässä ja alemmissa kerroksissa tai sitten menet suosiolla jonnekin istuksimaan 40 minuutiksi ennenkuin edes yrität ulos).

Koska olen utelias luonne, niin aika pian huomasin (minulla oli kaksi vuotta kausikortti siis näihinkin), että näistä Broadway-esityksistä en saa samalla tavalla ajattelemisen aihetta kuin muiden teattereiden esityksista. Päätin vähentää näistä ja kokeilla jotain uutta: balettia, sinfoniaa, tanssia. Siinä kävi niin, että kahdella kaverilla on tuplakausiliput näihin eli vaikka en itse sellaista hankkinut, niin aika moneen esitykseen olen silti päässyt. Ja tähän päälle ne uuden aluevaltaukset!

Yhteiskunta ei elä tyhjiössä, mutta maahanmuutto tipauttaa jokaisen yksilön sellaiseen. Suomessa asuessani en ollut kovinkaan kiinnostunut yhteiskunnallisista todellisuuksista, mikä johtui ehkä siitä, että olin kovin sujut kaiken kanssa. Kuuluin porukkaan, enkä kokenut tarvetta (tai ei ollut aikaa tai energiaa) osallistua mihinkään muuhun toimintaan kuin omaan elättämiseeni. Täällä tämä kaikki siis muuttui ja näin tähdelliseksi alkaa etsiä omaa paikkaani ja yrittää edes vähän ymmärtää tätä kokonaisuutta, jossa elän. Helppoa uuteen yhteiskuntaa sukeltaminen ei ole, mutta nähdäkseni parhaiten sen tekee elämällä, kokemalla, kyseenalaistamalla ja keskustelemalla. Sekä tietenkin lukemalla, opiskelemalla ja no, käymällä teatterissa. Tällä tiellä ollaan.

Jos nyt sitten pistän asiaa jollain lailla pakettiin, niin vuonna 2019 kävin Actors Theaterissa 6 kertaa, 3BoneTheaterissa 2, Broadway esityksissä 4 ja muissa teattereissa 4 kertaa. Siis 16 teatteriesitystä, joista yksi oli Tampereella, yksi Wilmingtonissa, yksi Abingdonissa (VA) ja yksi CATAn eli paikallisen taidelukion esitys (näin sen kaksi kertaa, sillä ystävän tytär oli Rock on Ages -näytelmän pääosassa).

Tämän lisäksi näin kaksi tanssiesiystä (baletti ja moderni baletti), kävin kolmessa sinfoniaorkesterin konsertissa, kahdessa jazz/blues -konsertissa ja kolmessa joulukonsertissa. Mutta tästä on vielä vara parantaa, sillä en tainnut käydä kuin pari kertaa taidenäyttelyssä. Ja tämän haluan muuttaa vuonna 2020. Joten varautukaa näihin analyyseihin!

About theater - again!

It is just too easy to order tickets to theater shows. And the prices are reasonable, specially if you compare prices in Finland. Sometimes I think that I'm spending much too much of my husb--- oh well, I'm working now, money to theater tickets, but you got to do what you enjoy the best. Right?

In Finland I always used cheap tickets and volunteered in Tampereen Teatteri and that was my way to get great tickets. Here I'm planning on volunteering, but since I still have my baby at home, I'm so far spending my nights home. But some day I'll call to Actors's Theater and volunteer.

So this fall looks like this! We already saw MammaMia and Phantom of the Opera in NYC and even though MammaMia was very good, I did NOT book tickets to that in Clt next season. But I did for Phantom. It'll be February in Blumenthal. Where I'm NOT seasonal ticker holder this year, I only have 2 tickets to Once (this October) and 1 for Motown Musical. Well, and then of course for Cinderella (November). But I still have one gift card waiting...

In Actors Theater I am 2-seat seasonal subscriber for 5 shows (altogether 7 shows), so it leaves me room to take along a friend 3 times. Plus subscribers can take a NEW friend for free at least one time. So let me know if you want to join me. I will see all the shows there again this year. Just saw River City, which was AWESOME. NuVoices Festival will be at January, so 4 shows in one weekend! I am ready.

Did I tell you, that improvisation show is every other month and I SKIPPED last one. Next would be in two weeks, but I don't have tickets...yet.

But I am going to smaller Charlotte Theater next Sunday to see Footloose and even smaller in Cornelius the week after. And well, that's it! So far I only have tickets to 16 shows this season, but there will be lot more opportunities. Stay tuned!






















And no, I don't go to movies often, but I am planning on seeing Gone Girl next month! I loved the book and want to see the movie. So second time in movies this year: here I come!

Back from NYC

Oh my, it was nice to visit the Big Apple, but I'm certainly happy to be back home. And the best thing about my being at home is, again: slept 12 hours at my own bed! It doesn't matter if my vacation is 2,5 weeks in Finland or 3 nights at NYC, I always need my beauty sleep with my own pillow.

So we did see 2 shows and paid as much for 2 tickets to MammaMia as I paid for 1 ticket for Phantom. Good deal, if I had one more night, it would have been $35 stand up show. That's going to be next time! But I'm not flying back next week, or even week after that... It's exhausting to wait for your delayed flight at JFK. I don't like airports at all and I definitely didn't like jfk.

Right now I'm planning to go to gym, Since it's too hot to go for a walk. And when I say planning to go, I mean planning. I'm also planning not to eat anything with sugar (I definitely slipped from everything in NY) and I'm so much planning not to have a cup of coffee (3rd one today). But since I most probably will have that coffee anyway, I'm planning where to drink it. There's plenty of options on this one: make my own, walk (it's over 90' right now) to Starbucks or drive there. And then is the timing, which is definitely important! If I have my cup of coffee now, can I have an extra one later in the evening? It's Saturday and if I won't have my Saturday chocolate you'd think that extra cup of coffee is all right?

I'll never run out of my excuses, but as my mom used to tell me, what is well planned is almost done, so I already kind of went to the gym. I kind of did my abs and push ups and a lods of streching since I'm pretty stuck after traveling and sleeping with that mean pillow of Broadway hotel.

Who am I kidding? Definitely myself. But here's a plan for tonight: first to gym, then that coffee and then reading one of my dozen unfinished books. With ONE glass of RED (less sugar) wine. And a little walk later in the evening.

But wait, hubby is going to cook some oysters and how can I even try to have one (I really don't like them, but I always try whatever someone cooks for me) without white wine? There goes my plan! I think I need a new plan, so I just need to lie on my sofa a bit longer.

Eka kerta Broadwaylla

On se mieletöntä, että teatterifriikki pääsee katsomaan Oopperan kummituksen Broadwaylle.  Sitä on esitetty vuodesta 88 Majestic Theaterissa, jonne mahtuu reilu 1500 katsojaa. Meillä oli aivan huippu(kalliit)paikat parvekkeen eturivistä. Mieletön esitys ja eritoten puvut ja lavasteet sekä tehosteet. Wau.

Sitäpä en sitten tiennytkään, että näitä ammattiteattereita on täällä nelisenkymmentä. Vissiin toinen toistaan komeampia. Sillä Majestic oli sananmukaisesti majesteettinen (ja jyrkkä, huimasi kun portaissa kiiveskeltiin), mutta tulipa siellä istuessani mieleen, että ei ole Tampereen Teatterikaan ollenkaan huono, minä ainakin peukutan sen interiöörille ja tunnelmalle kovasti; Tampereen kokoiseen kaupunkiin todella hienot puitteet! Vaikka eihän se aina puitteista ole kiinni, oma suosikkini on edelleen Charlotten Actors's theater, ei Blumenthal, jossa olen jo erinäisiä Broadway-sarjan kiertäviä esityksiä nähnyt. Ja nyt haluaisin alkavalla kaudella nähdä myös Oopperan kummituksen, sillä kiinnostaisi kovasti verrata, mitä on mukana ja mitä puuttuu, kun kerran tämän upean esityksen juuri täällä alkuperäispaikassa katsoin. Saas nähdä pistänkö tarvittavat sataset kiinni? (Todennäköisesti kyllä.)

Kyllä taas puraisi, ja ajattelinpa tutkailla tänään, josko saisi tarjousliput Mamma Miaan... Sillä tuossahan sekin menee nurkalla. Ensi kerralla tulen viikoksi ja katson joka ilta esityksen tai stand upin. Voi Armi, kun pääsisit mun kanssa tänne, niin menis kaksi viikkoa kivasti!

Suurin osa esityksistä alkaa täällä 8lta ja me menimme paikalle puoli tuntia ennen jonottaaksemme sisään. Pitkähkö jono luikerteli kadulla ja jonoon joutuivat nimenomaan jo aiemmin lippunsa lunastaneet. (Näytti melkolailla loppuun myydyltä.) Sisään mennessä kurkattiin kassiin, sillä eväitä tai kameroita ei sallita (aika kuriositeettinen kurkistus tosin) ja sitten kiivettiin sinne ylös. Täällä teatteriin voi pukeutua ihan miten vaan, ylilyöntejä ei tällä kertaa näkynyt; itse vedin kesämekon päälle, mutta paljain varpain flip flopeissa. Viiniä ei saanut ottaa katsomoon, mutta ennen näytöstä ja väliajalla poju kulki myymässä vesipulloja ja karkkeja. Meillä oli vesipullo mukana, joten ei tarvittu pojun palveluksia, mutta semmoinen elokuvista tuttu fiilis tuli. (Ja tulipa mieleen, että kai sinne baseball-otteluunkin pitäisi kerran elämässään mennä.)

Yleisössä näytti olevan miehiä ja naisia fifty-sixty ja tällä kertaa ympärillämme istuskelevat näyttivät suurelta osin olevan kiinalaistyyppistä alkuperää. Ja vaikka kuvaaminen esityksen aikana on kielletty, niin kymmenen minuuttia ennen esityksen alkua oli armoton, pakollinen kännykkäselfiemeri. Osallistuimme tähän puuhaan itsekin, tottakai. Muutenkaan teattereissa ei pönötetä, vaan jutellaan vapaasti, voi liikkuakin jos tarve ilmenee (tai no kai Suomessakin, mutta kynnys on kyllä siellä korkeampi) ja esitys alkaa noin 8lta. Ei ollut kuitenkaan myöhässä, eikä kovin paljon mattimyöhäisiä kiikutettu sisälle (Charlottessa niitä tulee aina paljon enemmän). Ja sitten vaan nautittiin! Kun ei yhtään heikkoa lenkkiä ole missään ja kummitus yllättää istumalla kattokoristeissa tai ampumalla 'tulinuolia' ja järven kynttilät nousevat maasta tai rakastettu hyppää (sananmukaisesti) sinne rupakkoon. Komeaa katseltavaa koko rahalla!

Aplodit ovat komiat, mutta täällähän ei ole tapana jatkaa mätkytystä (seisomaan nouseminen on toki oiva tyytyväisyyden osoitus), vaan esirippu sulkeutuu ja valot syttyvät eli ulos sitten vaan. Lämpimään tungokseen, jossa miljoona ihmistä laahustaa joko illalliselle (juu, puoli yksitoista illalla) tai drinksulle (niin mekin) ja sitten bilettämään. Tai hotelliin nukkumaan, sillä vissiin entiset kaksoistornit ja koreatown odottavat matkanjohtajan heräämistä. Ja se MammaMia kyllä kutkuttaa...

Ja noiden kuvien muokkaaminen ei siis onnistu Padissä, olen pahoillani siitä.