Miksi laitan rahani kulttuuriin ja paljonko tämä
harrastukseni oikeastaan maksaa? Aloitan rahapuolesta: kahdessa pienessä
teatterissa, jonne minulla on kausikortti, esityksen hinnaksi tulee noin 30 dollaria.
Minusta se ei ole paha hinta, sillä sillä saa kahden tunnin elämyksen, joka
jättää ajattelisen aihetta useammaksikin päiväksi. Juuri tämä ajattelunaihe on
pääsyy siihen, miksi näissä käyn. Teatterin avulla näkee monella tasolla sen,
mitä yhteiskunnassa tapahtuu! Toinen vakipaikoistani tekee 2-3 ensi-esitystä
joka kaudella (siis noin vuoden aikana; syksystä kesään) ja pyrimme usein menemään
esitykseen, jonka jälkeen on lyhyt keskustelutilaisuus esityksen teemoista.
Sellainen pieni kurkkaus, joka jättää välillä enemmän kysymyksiä kuin
vastauksia.
Vielä enemmän ajattelemisen aihetta saa toisesta kausikorttiteatteristani,
joka valitsee näytelmät sillä perusteella, että ne ovat ajankohtaisia ja kantaaottavia,
jotta voivat tehdä yhteistyötä paikallistasolla kyseisen teeman parissa. Olemme
pohtineet mustien nuorten miesten haasteita saada tasavertaista kohtelua yliopisto-opinnoissa
(Blanck liver matter -aihepiiriä siis), käyneet Keskitysleirillä ja seuraavaksi
pääsemme kokemaan sotaveteraanin PTSD:n pyörittämää todellisuutta. Todellista elämää
siis.
Onnekseni olen löytänyt kaverin, jonka kanssa käymme näitä
katsomassa, joten silloinkin, kun tiedossa ei ole teatterin taholta tarjottua
keskusteluahetkeä, me voimme kotimatkalla pohtia niitä ajatuksia, joita meissä on
herännyt. Voitte vain kuvitella, että näissä keskusteluissa tulee puhuttua ihan
kaikesta maan ja taivaan välillä. Ihan parhaita viikkojamme on vuosittainen
teatterifestivaali, jonka aikana käymme katsomassa neljän uuden näytelmän
lukuharjoitusta. Siinä sitä ajankuvaa tulee ihan roppakaupalla.
Välillä käymme myös kiertävissä Broadway esityksissä, joita
Charlottessa on tarjolla 8-10 kappaletta joka vuosi. Näistä kausikorteista olen
luopunut, sillä nämä visuaaliset esitykset ovat tietenkin aika kalliita, sillä
ne pidetään kaupungin suurissa teattereissa. Lippujen hinnat vaihtelevat 60-130
dollaria riippuen siitä, ostatko kausipaketin ja tietenkin paikasta siellä
katsomossa. Paketteihin saa usein päälle parkkilippuja, jotka normaalista
keskustassa ovat $5 määrätyissä parkkitaloissa (mikä tarkoittaa sitä, että
esityksen loppuessa kaikki pyrkivät ulos samaan aikaan eli joko olet etunenässä
ja alemmissa kerroksissa tai sitten menet suosiolla jonnekin istuksimaan 40
minuutiksi ennenkuin edes yrität ulos).
Koska olen utelias luonne, niin aika pian huomasin
(minulla oli kaksi vuotta kausikortti siis näihinkin), että näistä
Broadway-esityksistä en saa samalla tavalla ajattelemisen aihetta kuin muiden
teattereiden esityksista. Päätin vähentää näistä ja kokeilla jotain uutta:
balettia, sinfoniaa, tanssia. Siinä kävi niin, että kahdella kaverilla on tuplakausiliput
näihin eli vaikka en itse sellaista hankkinut, niin aika moneen esitykseen olen
silti päässyt. Ja tähän päälle ne uuden aluevaltaukset!
Yhteiskunta ei elä tyhjiössä, mutta maahanmuutto tipauttaa
jokaisen yksilön sellaiseen. Suomessa asuessani en ollut kovinkaan kiinnostunut
yhteiskunnallisista todellisuuksista, mikä johtui ehkä siitä, että olin kovin
sujut kaiken kanssa. Kuuluin porukkaan, enkä kokenut tarvetta (tai ei ollut
aikaa tai energiaa) osallistua mihinkään muuhun toimintaan kuin omaan
elättämiseeni. Täällä tämä kaikki siis muuttui ja näin tähdelliseksi alkaa
etsiä omaa paikkaani ja yrittää edes vähän ymmärtää tätä kokonaisuutta, jossa
elän. Helppoa uuteen yhteiskuntaa sukeltaminen ei ole, mutta nähdäkseni parhaiten
sen tekee elämällä, kokemalla, kyseenalaistamalla ja keskustelemalla. Sekä tietenkin
lukemalla, opiskelemalla ja no, käymällä teatterissa. Tällä tiellä ollaan.
Jos nyt sitten pistän asiaa jollain lailla pakettiin,
niin vuonna 2019 kävin Actors Theaterissa 6 kertaa, 3BoneTheaterissa 2,
Broadway esityksissä 4 ja muissa teattereissa 4 kertaa. Siis 16 teatteriesitystä,
joista yksi oli Tampereella, yksi Wilmingtonissa, yksi Abingdonissa (VA) ja
yksi CATAn eli paikallisen taidelukion esitys (näin sen kaksi kertaa, sillä
ystävän tytär oli Rock on Ages -näytelmän pääosassa).
Tämän lisäksi näin kaksi tanssiesiystä (baletti ja
moderni baletti), kävin kolmessa sinfoniaorkesterin konsertissa, kahdessa
jazz/blues -konsertissa ja kolmessa joulukonsertissa. Mutta tästä on vielä vara
parantaa, sillä en tainnut käydä kuin pari kertaa taidenäyttelyssä. Ja tämän
haluan muuttaa vuonna 2020. Joten varautukaa näihin analyyseihin!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti