Sitäpä en sitten tiennytkään, että näitä ammattiteattereita on täällä nelisenkymmentä. Vissiin toinen toistaan komeampia. Sillä Majestic oli sananmukaisesti majesteettinen (ja jyrkkä, huimasi kun portaissa kiiveskeltiin), mutta tulipa siellä istuessani mieleen, että ei ole Tampereen Teatterikaan ollenkaan huono, minä ainakin peukutan sen interiöörille ja tunnelmalle kovasti; Tampereen kokoiseen kaupunkiin todella hienot puitteet! Vaikka eihän se aina puitteista ole kiinni, oma suosikkini on edelleen Charlotten Actors's theater, ei Blumenthal, jossa olen jo erinäisiä Broadway-sarjan kiertäviä esityksiä nähnyt. Ja nyt haluaisin alkavalla kaudella nähdä myös Oopperan kummituksen, sillä kiinnostaisi kovasti verrata, mitä on mukana ja mitä puuttuu, kun kerran tämän upean esityksen juuri täällä alkuperäispaikassa katsoin. Saas nähdä pistänkö tarvittavat sataset kiinni? (Todennäköisesti kyllä.)
Kyllä taas puraisi, ja ajattelinpa tutkailla tänään, josko saisi tarjousliput Mamma Miaan... Sillä tuossahan sekin menee nurkalla. Ensi kerralla tulen viikoksi ja katson joka ilta esityksen tai stand upin. Voi Armi, kun pääsisit mun kanssa tänne, niin menis kaksi viikkoa kivasti!
Suurin osa esityksistä alkaa täällä 8lta ja me menimme paikalle puoli tuntia ennen jonottaaksemme sisään. Pitkähkö jono luikerteli kadulla ja jonoon joutuivat nimenomaan jo aiemmin lippunsa lunastaneet. (Näytti melkolailla loppuun myydyltä.) Sisään mennessä kurkattiin kassiin, sillä eväitä tai kameroita ei sallita (aika kuriositeettinen kurkistus tosin) ja sitten kiivettiin sinne ylös. Täällä teatteriin voi pukeutua ihan miten vaan, ylilyöntejä ei tällä kertaa näkynyt; itse vedin kesämekon päälle, mutta paljain varpain flip flopeissa. Viiniä ei saanut ottaa katsomoon, mutta ennen näytöstä ja väliajalla poju kulki myymässä vesipulloja ja karkkeja. Meillä oli vesipullo mukana, joten ei tarvittu pojun palveluksia, mutta semmoinen elokuvista tuttu fiilis tuli. (Ja tulipa mieleen, että kai sinne baseball-otteluunkin pitäisi kerran elämässään mennä.)
Yleisössä näytti olevan miehiä ja naisia fifty-sixty ja tällä kertaa ympärillämme istuskelevat näyttivät suurelta osin olevan kiinalaistyyppistä alkuperää. Ja vaikka kuvaaminen esityksen aikana on kielletty, niin kymmenen minuuttia ennen esityksen alkua oli armoton, pakollinen kännykkäselfiemeri. Osallistuimme tähän puuhaan itsekin, tottakai. Muutenkaan teattereissa ei pönötetä, vaan jutellaan vapaasti, voi liikkuakin jos tarve ilmenee (tai no kai Suomessakin, mutta kynnys on kyllä siellä korkeampi) ja esitys alkaa noin 8lta. Ei ollut kuitenkaan myöhässä, eikä kovin paljon mattimyöhäisiä kiikutettu sisälle (Charlottessa niitä tulee aina paljon enemmän). Ja sitten vaan nautittiin! Kun ei yhtään heikkoa lenkkiä ole missään ja kummitus yllättää istumalla kattokoristeissa tai ampumalla 'tulinuolia' ja järven kynttilät nousevat maasta tai rakastettu hyppää (sananmukaisesti) sinne rupakkoon. Komeaa katseltavaa koko rahalla!
Aplodit ovat komiat, mutta täällähän ei ole tapana jatkaa mätkytystä (seisomaan nouseminen on toki oiva tyytyväisyyden osoitus), vaan esirippu sulkeutuu ja valot syttyvät eli ulos sitten vaan. Lämpimään tungokseen, jossa miljoona ihmistä laahustaa joko illalliselle (juu, puoli yksitoista illalla) tai drinksulle (niin mekin) ja sitten bilettämään. Tai hotelliin nukkumaan, sillä vissiin entiset kaksoistornit ja koreatown odottavat matkanjohtajan heräämistä. Ja se MammaMia kyllä kutkuttaa...
Ja noiden kuvien muokkaaminen ei siis onnistu Padissä, olen pahoillani siitä.
Me harkitsimme viime huhtikuussa tuota Oopperan kummitusta, koska se oli toinen kahdesta tunnistamastamme esityskestä, johon sai saman illan lippuja, mutta päädyimme sitten kuitenkin Chicagoon. Ja ai että oli ihan mieletön show... Mamma Miaa olen ollut katsomassa viitisen vuotta sitten Broadwaylla, ja sekin oli täysin hintansa väärti. Jotenkin uskomatonta, että niihin kaikkiin neljäänkymmeneen teatteriin riittää väkeä joka ikinen ilta, vaikka lippujen hinnat tuntuvat aika kalliilta.
VastaaPoista