Minä tykkään joulusta ja tykkään ihan tästä ydinperhejoulustakin, vaikka se lasten tuoma jännitys ja ilo tietysti puuttuu, kun lapsi on aikuinen. Jos voisin matkustamatta hypätä jouluksi Suomeen, niin mieluusti sen tekisin, mutta en millään viitsisi sitä matkustamista, enkä...niin...sitä lunta ja pimeyttä!
Aamulla vaihdetaan siis lakanat, mennään lenkille (koska siihen on mitä parhaimmat puitteet täällä; en edelleenkään kaipaa lunta enkä siten suihkimista puupötkylöilläkään), käydään joulusa...suihkussa ja sitten vaan odotellaan pukkia. Eli soitetaan Suomeen ja tehdään rosollia siskonperheen kanssa. Muutaman puhelun jälkeen syödään, juodaan ja ollaan ähkyssä. Jaetaan paketit ja ollaan ähkyssä. Likka väsää palapeliä ja minä olen ähky. Katsellaan Game of Thronesia ja olen ähky. Kun vatsa laskee, niin syödään vähän lisää, jotta olen ähky.
Minä rakastan jouluruokia. Tykkään maata lattialla telkkarin ääressä, kun mies ähisee sohvalla kirjansa tai pädinsä kanssa ja likka lojuu toisella sohvalla palapelin ja kännykän ääressä. Rauha maassa ja mahassa ähky. Se on joulu!
Lähtötilanne:
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti