30.12.

Ja loppua kohti vauhti kiihtyy! 

Tänään olin auttamassa ystävääni muutossa, sillä tämän muuton jälkiseurauksena minä sitten muutan hoitohuoneeni uuteen tilaan. Tila on jotakuinkin raivattu ja nyt pitäisi keksiä täytettä isoon huoneeseen. Tarvitsen jonkinlaiset hyllyt komeroon eli huomenna saattaa olla Lowes-päivä. Ja uuden vuoden aatto. Ja se suomen kielen kurssi on tehtävä. Ja jouluvalot poistettava pihasta. Kuusi pitäisi purkaa. Se viikkosiivouskin odottaa...

Ja kaiken lisäksi kylmä rintama on tulossa ja uhkaillaan, että päivälämpötila pysyy nollan tuntumassa koko viikon mikä tarkoittaa jäätyviä putkia ja vilua alakerrassa. Tänään kyllä laitan itseni tuohon takan ääreen lattialle, otan lasin viiniä ja jatkamme Game of Thronesia. Johan sitä onkin ikävä, kun monen päivän tauko. Muuttaminen vei aika lailla mehut.

29.12.

Perjantait ovat aina mukavia päiviä! Tänä perjantaina kävimme neuvotteluja mistäs muustakaan kuin suomen kielen opettamisesta. Minulla on kaksi uutta oppilasta vuonna 2018 eli nyt pitäisi sitten luoda lupaamani kurssipohja. Näyttää siis tulevan kiireinen vuosi. Niin kiireinen oli perjantai, ettei viitsinyt alkaa viikkosiivoillakaan, kun äkkipikaa oli aika lähteä vielä vähän joulutunnelmiin tsekkaamaan hip hop Nutcracker.

Mitä itse odottaisit Pähkinänsärkijän ja hip hopin yhdistelmästä? Minä en tiennyt mitä odottaa, mutta yllätyin positiivisesti! Loistavia tanssijoita, vähän räppiä ja sitten ihan sitä Pähkinänsärkijän musiikkia. Loistava esitys. Ja parkkeerauksestakin selvittiin, vaikka parkkihalliin mennessä ei meinattu saada sitä puomia nousemaan ja poislähtiessä hukattiin auto. Löytyi si sitten kolmannella yrittämällä keltaisesta kerroksesta ja päästiin turvallisesti kotiin. 

...ennen suurta juhlaa!

Tänään oli viikon toinen työpäivä ja asiakkaitten välissä opettelin ensiaskeleet uuden instapotin käytössä. Minulle on vaikeaa, kun täytyy oikeesti mitata ainekset tarkkaa, sillä ruuanlaitossa olen vähän sinnepäin -ihminen. Instapot on haudutin ja painekattila samassa paketissa eli keittää riisin alle 15 minuutissa (keittoaika on oikeesti 3 minuuttia, sitten odotetaan vielä 10) ja siksi on olennaista, että sitä vettä on oikea määrä. Riisi keittyi hyvin, kunhan ensin vähän louksutettiin leukojamme kaikemmaailman nappuloiden kanssa (mun pesukonekin on mallia vain kolme nappulaa kiitos). Myös appelsiinikana onnistui, mutta siinä vaiheessa minultakin nousi höyry päästä: miksi nämä koneet pilipimputtavat ja vinkuvat ja ääntelevät? Esimerkiksi, kun laitat kannen kiinni, niin tilulilulei raikaa. V***ttaa tuo äänisaaste meikäläisen misofoniaa.

Sitten sain näpyteltyä myös vuoden kirjanpidon kuosiin eli olin varsin tehokas... sillä illalla suuntasimme Elizabethin ja Scottin hääillalliselle! 

Nautimme hyvää ruokaa ja juomaa pienissä, hauskoissa, intiimeissä ja välittömissä häissä (vihkiminen tapahtui vain perheen kanssa, me osallistuimme sitten illalliselle). Ei pönötystä, jonotusta tai odottelua, vaan rento meininki ja päällepäätteeksi yksityiskonsertti! On ihana tuntea musiikkimaailman ihmisiä ja päästä mukaan tunnelmiin. On myös mukava tavata kasvotusten ihmisiä, joista on kuullut puhuttavan. Ja onhan se ihanaa, kun hääpari on niin rakastunut! 

Kuvia on vaikea saada onnistumaan hämyisissä oloissa, mutta tässä pari maistiaista:

Esiintyjänä valloittava Joe Newberry http://joenewberry.me/wordpress/ 

Pikkuinen paluu arkeen...

Arki näytti pienen sirusen itsestään keskiviikkona, kun piti taas tehdä töitä... ihan vähän vaan, sillä yksi asiakas joutui peruuttamaan (täällä on aika hurja influenssakausi menossa; sairastuneet sairastavat pitkään). Parasta oli lounastapaaminen, jolloin lunastin tämän joululahjan itselleni: 

Tämän on piirtänyt Leena Rosentreter kuvasta, jonka otti Adriana Bocanegra prom-päivänä muutama vuosi sitten. Odottaa nyt kehystystä ja sijoituspaikkaa. 

Iltapäivästä kävin Bed, Bath&Beyondissa katselemassa tyynyjä ja pyyhkeitä... uuden hoitohuoneen sisustaminen alkaa poltella ja ostin vähän pakollisia juttuja vielä tämän vuoden verovähennyksiin. Ihana aurinkoinen päivä!

Tapaninpäivä

Täällä tapaninpäivä on siis jo arkipäivä, joten on vähän vaikea linnottautua kotiin tai lähteä Tapaninajelulle sanan varsinaisessa merkityksessä. Kauppaan ei ainakaan tohdi alennusmyyntien alettua eli jotain muuta ohjelmaa on keksittävä. Minä lähdin lenkille ja Pilatekseen, jotta sitten illan saatoin taas lojua. Kalkkunanjämiä tässä on vielä syöty ja mies testasi joululahjaansa kinkunlopuista eli teki papusoppaa instapotissa. Instapot on uusi hitti, painekattilan ja hitaasti hauduttavan lämpökattilan yhdistelmä, ja siinä on myös riisinkeitto helppoa. Sanovat. Täytyisi vähän tutkia ja opiskella, miten tuo toimii.

Kaniinintappaja on nyt luettu ja Valtaistuinpelissä ollaan neljännessä kaudessa... saa nähdä ehditäänkö loppuun ennen kuin likka lähtee Koreaan. On tässä puoltoista kuukautta aikaa, mutta arjen alettua ei pysty 3-4 episodia per ilta katsomaan. Onhan kohta vielä toinenkin laiska viikonloppu edessä, sillä uuden vuoden juhlintakin tulee olemaan maltillista. Mutta sitä ennen pari päivää töitä, ja häät! Juhlakausi on siis vasta päässyt alkamaan. 

Loppu häämöttää jo:

Pyjamajoulu

Ihana joulupäivä: koko päivä Supernaisena, Keplerin Kaniininmetsästäjä, puolet Game of Thronesin kolmoskautta, kalkkunaa, rosollia, mätiä, Waldorfia, lanttulaatikkoa, kuohuvaa, juustoa, lohta, katkarapuja, punaviiniä, kynttilöitä ja rutkasti kahvia. 

Ei kolota vanhaakaan, kun vaihdetaan sohvalta lattialle ja takaisin. Kiitokset pukille ja kaikille muille meitä muistaneille! Ja sain sen kaipaamani Geishankin kahvin kanssa. Ei tämmösiä päiviä kovin monta jaksa, ainakaan peräkkäin, mutta oli ihana lötköpötköpäivä.

Aattoillan alkutilanne:

Joulupäivän yötilanne: 

Minulla ei ole muuta osuutta palapelin kokoamiseen kuin olen yrittänyt olla tiputtamatta sitä lattialle tuosta kahvipöydältä.

Jouluaatto on perinteinen

Minä tykkään joulusta ja tykkään ihan tästä ydinperhejoulustakin, vaikka se lasten tuoma jännitys ja ilo tietysti puuttuu, kun lapsi on aikuinen. Jos voisin matkustamatta hypätä jouluksi Suomeen, niin mieluusti sen tekisin, mutta en millään viitsisi sitä matkustamista, enkä...niin...sitä lunta ja pimeyttä!

Aamulla vaihdetaan siis lakanat, mennään lenkille (koska siihen on mitä parhaimmat puitteet täällä; en edelleenkään kaipaa lunta enkä siten suihkimista puupötkylöilläkään), käydään joulusa...suihkussa ja sitten vaan odotellaan pukkia. Eli soitetaan Suomeen ja tehdään rosollia siskonperheen kanssa. Muutaman puhelun jälkeen syödään, juodaan ja ollaan ähkyssä. Jaetaan paketit ja ollaan ähkyssä. Likka väsää palapeliä ja minä olen ähky. Katsellaan Game of Thronesia ja olen ähky. Kun vatsa laskee, niin syödään vähän lisää, jotta olen ähky. 

Minä rakastan jouluruokia. Tykkään maata lattialla telkkarin ääressä, kun mies ähisee sohvalla kirjansa  tai pädinsä kanssa ja likka lojuu toisella sohvalla palapelin ja kännykän ääressä. Rauha maassa ja mahassa ähky. Se on joulu! 

Lähtötilanne:

Aatonaatto on lauantai

Eli rauha maassa ja ihmisillä hyvä tahto.

Päivä kuluu leppoisasti laatikoita tehden ja rosolliaineita keittäen; etikkapunajuurista ei tule minun maun mukaista eli keitän raaoista punajuurista. Kinkku ostetaan valmiina eli se ei vie uuniaikaa ja tosiasiassa sitä syö vain tuo perheen miespuolinen. Osti sitten kalkkunaa naisväelleen aika roheesti kilon eli taatusti tulee korvista pianaikaan. Mutta senkin valmiina. Lisäksi teen Waldorfin salaattia itselleni. Suurin osa jouluruuista onkin minulle, jälkiruuat ja perunalaatikko sitten noille muille. 

Silliäkin löytyi ja norjalaista lohta mädin ja katkarapujen painikkeeksi. Pienesti piti tämä joulu laittaa, mutta eipä tuo kovin pieneltä kuullosta, perinteistä kaikki pienillä lisämausteilla. Jokohan sitä tänään jo närppisi jouluruokaa vai hakisi salaattia naapurista? Puuro ja kiisseli odottaa aattoaamua.

Keli on kummallinen: kosteusprosentti on yli 60 ja nousussa, enteilevät ukkosmyrskyä viideksi. Eli lämpöä reilu parikymmentä ja välillä puuskittainen tuuli kolisuttaa nurkkia. Lunta ei ainakaan tule! Hyvät ulkoilukelit ovat hellineet ja epävakaisempaa on tiedossa; talvea enteilee, mutta pukki tulkoon helikopterilla

!

22.12. Santaland Diaries

Perjantait on parhaita, koska silloin en tee töitä. Kävin lenkillä (+14) pikkumetsässä ja keitin riisipuuron. Sitten Pilates-tuntini, jonka jälkeen käytiin törsäämässä DeanDeLucassa jouluherkkuihin: likka hamstras karkkia (viime vuonna oli oikein valikoima salmiakkia, mutta tänä vuonna ei; ehkä emme sitten ostaneetkaan tarpeeksi), ja minä juustoja ($30) ja katkarapusalaattiia ($30). Jotensakin siis lounaan kanssa saimme 150 hulvahtamaan parissa minuutissa. Mutta onhan se joulu ja saa herkutella!

Illalla menimme morsiamen kanssa (häät ovat ensi torstaina) teatteriin nauramaan. Ja täydellä vatsalla on hyvä nauraa, aivan ihanaa ruokaa saimme täällä: http://stagioniclt.com. Vei siis kielen ja palvelu oli vielä parempaa, sillä olimme vip-asiakkaita tulevien perhesuhteiden kautta. 

Teatteri on hauska ja tässä kuva, joka otettiin kesken näytöksen, me emme päässet esityksessä lavalle, enkä halunnut jäädä odottamaan näytöksen päätyttyäkään, olen sentään suomalainen... kiva ilta! 

Ja tässä me iloisina tonttuina. 

Piparkakkutaloja

Kävimme likan kanssa katsomassa Ballatyne Hotellin piparkakkutaloavenuen. Se on jonkinlainen kilpailu kolmessa sarjassa (lapset, amatöörit ja ammattilaiset). Tässä tapauksessa kuvat kertokoot... taloja oli noin viisinkertaisesti, mutta tästä saatte ideaa. Kiva perinne ja ilmainen sisäänpääsy eli hyvä syy poiketa paikkakunnan hienoimmassa hotellissa. 

Joulukuun 20.

Alkaa hiipiä joulu ihan puskista. Tänä aamuna leivoin pullia, ja heitin ne kaikki roskikseen! Kerta se on ensimmäinenkin. Jostain syystä rakenne meni ihan kummalliseksi ja maistuivat suolaiselta jauholta eli uusiksi meni. Syytän eri jauhoja, sillä mitään muuta en ole vaihtanut. Aionkin heittää kyseiset jauhot hornan tuuttiin ja yrittää huomenna tai lauantaina uudelleen. Kävi sitten niin, että rakas ystäväni ei saa joulupullaa, sillä emme näe enää ennen joulua. Mutta saakoon sitten tammikuu-pullaa... pahoitellen ilmoitin asiasta ja pääsimme yhteisymmärrykseen. 

Muutenkin oli semmoinen harvinainen päänsärky ja jomotuspäivä, jonka syyn jäljitän viime viikkoiseen karjalanpiirakoiden syömiseen (maitoa ja jauhoja), johon meni päälle lehmänmaitolatte ja fetapiirakkaa eli liikaa maitoa. Jos syön sokeria, tuo ’kohtaus’ tulee kolmen päivän sisään, mutta maito muhi viikon ennenkuin aiheutti selkäsäryn. No, opinpas taas. En sitten viitsinyt mennä ihmettelemään piparkakkutalotaivasta, joten sekin siirtyi... ehkä huomisillaksi. Siksipä kuva epäonnisesta joulukrassistani. Se mureni ihan käsiin. Parempi päivä tänään!

18.-19.12.

Tässä on vielä muutama täysi työpäivä eli herätyskello on ollut varmistamassa, että rouva muistaa herätä. Aamulla kun on ehdittävä vähän venytelläkin ennen töitä. Iltapäivällä olen (hyvä minä) saanut itseni vielä lenkillekin, mikä ei ole aina itsestäänselvyys.., ehkä tämä parinkymmenen paremmalla puolella keikkuva lämpötila on saanut tuon aktiivisuuspuuskan aikaan. Joulua ei ole valmisteltu, enemmänkin opeteltu uutta ajanvaraussysteemiä, joka tulee ensi vuonna käyttöön uudessa toimistossa. Kohtahan tuota saa kirjanpitoakin taas väsätä.

Tänään oli aikomuksenani mennä WalleMarttiin, mutta käännyin suosiolla takaisin, kun liikenne sumppuuntui jo ennen neljää ja pokkesinkin sitten vaan Targetissa. Lahjat on jo hankittuna eli pakko ei ole enää ennen joulua mennä kuin ruokakauppaan. Koskahan sen lanttulaatikon tekisi? Huomenna ajattelin vielä pullat pyöräyttää... jotenkin tässä hötäkässä on päässyt yllättämään se, että joulu on jo sunnuntaina!? Onhan tässä vielä teatteriakin ennen sitä, ja kaksi työpäivää! 

17.12.

Käykö jouluvalmisteluista se, että syö fish&chips norjalaisessa pubissa, jossa raikaa Panthersien peli? http://valhallapub.com Se peli käydään siinä alle puolen mailin päässä stadionilla, mutta sinne ei ole kaikilla varaa... ja me sovittiin keskusta-lounas vahingossa pelin kanssa päällekkäin. Mutta ei se haitannut, sillä emme joutuneet ryysikseen; parkkimaksu tosin $20 mikä on tämänkin maan mittakaavassa törkeää!

Poikkesimme myös (saksalaisella) joulutorilla ja ostin itselleni kynsikkäät! Joiden nimi ei yrityksistäni huolimatta selvinnyt (myyjäkään ei puhunut ihan autenttisesti) englanniksi. Hienot ovat! http://www.cltchristmasvillage.com. Tuosta nettisivusta saa kyllä vähän suureellisemman vaikutelman, mutta tämä onkin vasta toinen joulutori laatuaan, ja tänä vuonna astetta parempi kuin vuosi sitten.

Sitten mentiin (tietenkin) kahville Coco and the Directoriin http://cocoandthedirector.com. Ja illalla jatkettiin Game of Thrones -maratonia, eikä houtukusista huolimatta joulukonsertteihin (uskon, että olisivat hienoja, mutta  periaatteestakaan en halua mennä yhdenkään kirkon konserttiin. Vaihtoehtoja olisi noin sata kymmenen mailin sisällä.). Kohta on ekasta kaudesta selvitty. Sunnuntait on kivoja! 

Kuudestoista joulukuuta

Tässä mun jouluvalot... bongaa Olaf, ne herää henkiin joka ilta kello kuusi ja tuupertuu kymmenen maissa. Joulukrassi on autotallin edessä ja niin kaunis, oikeista havuista tehty. Ensi vuodeksi hankin poron..

. 

Tässä sitten päivällä otettuja kuvia, meidän pihassa ei kasva kuusta, mutta voihan sitä muuhunkin puuhun ripustaa... ensi vuodeksi haluan semmoisia valaistuja palloa. Eli sesongin jälkeen Lowesiin valmistautumaan ensi vuoteen...

 

Pikkujoulu

Meillä on tapana pitää pikkujoulu muutaman yatäväperheen kanssa aina joulukuun puolivälissä. Asiaan kuuluu glögiä, nyyttäriperiaatteella hyvää ruokaa ja viiniä. Minä tarjoan glögin, ruokahuoneen ja  pullon viiniä kaikkien käyttöön ja tänä vuonna tein SUOMALAISIA lihapullia ja SUOMALAISIA perunapiirakoita ja muusta ruuasta en vielä tiedä. Paitsi että Tracy tuo jälkkäriä, sillä hän ja kakku kuuluvat yhteen. Kakku on erilainen joka vuosi. 

Mukava illanvietto siis edessä ja juhlakausi on alkanut todenteolla. Lahjoja emme tällä porukalla vaihda, paitsi joskus, jos siltä tuntuu. Katsotaan mitä tämän vuoden kattaukseen ilmestyy... minä ainakin tykkään tästä jokainen tuo jotain -periaatteesta tosi paljon eli matalan kynnyksen juhlista. 

xxx

Söimme seitseman kerroksen dippikastiketta nachojen kanssa, juuressalaattia, feta-pinaatti-muna-piirakkaa (sanovat casseroliksi, mutta minusta enemmän piirakka) lihapullien kanssa. Kakku oli kahvikakku kermavaahdolla ja tuoreilla marjoilla. Nams. Ja saimme pienet joululahjat tyttöjen kesken. Ihana ilta, ihana porukka ja nuo miehetkin tulevat koko ajan enemmän tutuiksi. Me naiset tapaamme lähes viikoittain lounaalla eli tämä on se naisten porukka, joka tietää kaiken. 

Seuraavana on tiedossa lähi-kollegojen kanssa keskustalounas (hih, kuullostaa poliittiselta kannanotolta, tarkoittaa siis reissua uptowniin eli Charlotten keskustaan) sunnuntaina; nämä kaksi ovat niitä naisia, joiden kotiin (ja kahvinkeittimen ääreen) kutsun itseni kylään... tai no, yleensä me käydään kahvilla pari kertaa viikossa joka tapauksessa. Näiden naisten kanssa ei jaeta vain henkilökohtaisuuksia, vaan myös työ- ja bisnessuunnitelmia. Uudet tuulet puhaltaa.

 

Tämä on ruokahuoneen jouluasetelma.

14.12.

Tänään haettiin joulukuusi!

Se haettiin tietenkin truckilla, joka pitää kovaa meteliä. Maassa maan tavalla jne. Menomatkalla kierrettiin pari naapurustoa eli bongattiin jouluvaloja; siis ilman osoitteita eli sellaisia maltillisia. Niistä laulujentahtiin viritellyistä naapurien kauhuista on olemassa netissä osoitelista, jotta voi lähteä bongaamaan ja virittää oikean radiotaajuuden autossa. Osa tekee näitä performansseja vain omaksi ilokseen, ja osa kerää rahaa johonkin hyväntekeväisyyteen. Semmoiseen emme siis ehtineet kuusenhakureissulla, sillä ekassa paikassa oli vain jättileveitä kuusia ja meidän täytyy mahtua asumaankin tässä olohuoneessa. Seuraavassa talossani on sitten oma huone kuuselle.

Toisesta paikasta mukaan lähti Herra 44, joka on passeli meidän tarkoituksiin. 44 on hinta, mutta siihen lisätään tietenkin se vero eli kyllä se sen viisikymppiä maksoi. Samankokoisesta jokapuolelta tuuheasta olisi saanut pulittaa 80, mutta meidän Herra 44 seisoo seinän vieressä eli pieni kauneuslovi ei haittaa laisinkaan. Komea se on. Kuten aina. 

Joulukuun kolmastoista

No nyt alkaa tuntua joululta! Ei, ei ole vielä kuusta enkä jaksanut kuunnella jouluradiotakaan; ei ole edes lunta (luojankiitos), eikä jouluvierailta tulossa. Mutta leivoin karjalanpiirakoita ja korvapuusteja ja kiikuttelin niitä muutamalle läheisimmälle ystävälle. Sillä he todella arvostavat hyviä, alusta asti itse tehtyjä leivonnaisia, jotka eivät ole sokerikyllästettyjä. (Tässähän olis syytä jatkojalostaa sitä Suomi-kahvila -liikeideaa.)

Eli kaikilla on hyvä mieli ja ensi viikolla vielä toinen pullasatsi, niin muistamiset on hoidettu! Taatusti suomalaista, taatusti hyvää ja niin tavallista. Minä tykkään tavallisesta. Ja vielä enemmän tykkään suomalaisesta.

12.12.

Jee, yksi huominen asiakas peruutti eli minulla on koko iltapäivä aikaa ja ajattelinkin tekaista karjalanpiirakoita! Tänään olen keitellyt puuroa ja huomasin, että ruisjauhoja ei sitten olekaan kaapissa. No, ehtii sitä hakea huomenna. Ilma on aurinkoinen, mutta tuulen puhuri on semmonen, että jäi aikomani kuvat pihalta ottamatta. Loppuviikkoa kohti lämpenee eli sitten lupaan mennä pihalle.

Huomenna likka muuttaa kotio. Onneksi mies lupasi käydä raijaamassa tämänkertaisen muuttokuorman... seuraava lähteekin sitten ystävänpäivänä kohti Koreaa eli siihen asti nautitaan koko perheestä saman katon alla. Tip tap.. huomenna piirakat ja torstaina kuusta hakemaan, koska perjantaina on meidän pikkujoulut. Kyllä se joulu sieltä tulee! 

11.12.

Hrr. Tänne on tullut kylmä. Erityisesti tuuli tuntui luissa ja ytimissä ja on haastavaa pitää sekä yläkerta että alakerta lämpimänä. Minä olen majoittunut takan eteen lattialle katselemaan telkkaria. Jouluvalmistelut saavat nyt odottaa hetkisen ja olenkin (taas) miettimässä uutta toimistoa. Katsotaan vielä, lutta hyvä kutina alkaa olla. Ensi vuonna sitten vähän uusia kuvioita. Maanantaina saa vähän pysähtyä ja miettiä, eikö niin? Käpertyä takan lämpöön ja suunnitella aurinkoista kevättä...

10.12.

Dagen efter... eli vähän laiskanlaisesti on tämä päivä kulunut, kun ei meinannut uni kaiken juhlimisen jälkeen tulla silmään. Kaikki meni loistavasti, ja jatkotkin pidettiin, mutta uni karttoi silmää. Onneksi päivän saikin ihan hyvällä omallatunnolla laiskotella. 

Sen verran sain aikaiseksi, että tein lapselle vielä toisen satsin joulutorttuja, kun lähti vielä pakertamaan viimeisiä tenttejä tälle vuodelle. Niin, ja tutustuimme uuteen suomalaiseen naiseen (tyttöön), jonka olemastaolosta emme tienneet, mutta hänpä näppäränä tyttönä löysi tiensä juhliimme ja on nyt liitetty mukaan meidän ryhmiin. Ehkä ensi viikolla sitten viitsin laittaa tänne lisääjouluvaloista, varsinkin kun sekä likka että kuusi saapuvat taloon! Tiukka työviikko tulossa, mutta toivottavasti mukaan saadaan myös joulumieltä. Tämän verran sitä on toistaiseksi ilmaantunut:

. 

Meidän itsenäisyyspäiväjuhlamme 9.12.

Kuvat puhukoon puolestaan! Oli aivan mahtava juhla. 

Joulukuun 8.

Tämä bloggaaminen on mennyt hankalaksi, kun blogger ei enää tarjoa ilmaista appsia, jota voisi käyttää iPhonessa tai Padissa ja yritin aika pitkään venkoilla maksamista vastaan. Mutta noita valokuvia ei siis nyt vaan saa mitenkään näppärästi ladattua ilman appsia, joten tässä sitä nyt sitten ollaan. Katsotaan kannattiko. On tämä halvempi vaihtoehto kuin uuden läppärin ostaminen.

Joulukuun kahdeksantena ajelin aamusta keskustan liepeille hakemaan mitäs muutakaan kuin Suomen karttaa! Se tulee tietenkin juhliimme. Samalla sitten istuksin vapaapäivän kunniaksi kahvilla ennen Pilates-tuntiani ja nautinpa iltapäivällä vielä rentouttavasta hieronnastakin. Ja tein kauden ensimmäiset  joulutortut! Kyllä maistui. 

Nyt sitten vaan odotellaan juhlaa.

 

Joulukuun 7.

Itsenäisyyspäivän jälkeinen päivä oli taas paluu arkeen eli aloitin aamun kahvittelulla ystävän kanssa. Muuten oli tavallinentyöpäivä enkä oikeastaan miettinyt joulua yhtään, paitsi hain yhden jouluvalosarjan uuteen krassiini. Esittelen nuo jouluvalot, kunhan saan aikaiseksi... ihan maltilliset tänä vuonna. Teeteristä yritin sitten löytää luumuhilloa (menin isompaan Teeteriinkin), mutta ei sitä tänä vuonna ollut. Ostin sitten kuivattuja luumuja eli pitää keitellä hillot itse! Tein myös sammiollisen kalasoppaa, kun mies tulee kotio ja on vähän kyllästynyt nouto- ja ravintolaruokaan (ollut noin 8 viikkoa reissussa tänä syksynä).

Vähän tekisi mieli alkaa leipoa jotain, ehkä karjalanpiirakoita, kun ensi viikolle vapaaksi näyttää muotoutuvan tiistaipäivä. Sen jälkeen mies saakin tehtävänannon: hankkia vehkeet, joilla höyrystää nuo graniittiset työtasot syväpuhtaiksi ja sitten laittaa pinnoie päälle. Opin nimittäin juuri, että ne pitäisi pinnoittaa kerran vuodessa... mitäs suotta, eikös joka viides vuosi ole melkein sama asia? Nyt lähden hoitamaan vielä viimeisiä juttuja huomisia 100-vuotisjuhliamme varten.

Itsenäisyyspäivä - 100 vuotias Suomi

Sanomattakin lienee selvää, että tämä aamu avattiin uutisilla ja nostalgiakyyneleillä. Näitä(kin) tunnelmia jaettiin sitten siellä nassukirjan Mimmien kanssa ja juotiin kahvia sinivalkoisissa tunnelmissa kynttilät palaen. Lyhyen työpäivän jälkeen sitten avasin Ylen Areenan juuri sopivasti viisitoista minuuttia ennen Linna juhlien alkua ja... taas piti tirauttaa vähän. Jenni oli niin kaunis, mutta ne sotaveteraanit siinä etunenässä sen liikutuksen aiheuttivat.

Sitten juhlimme perisuomalaisessa kahvitilaisuudessa ystävän kotona ja ylläolevat kuvat ovat sieltä: oli kyllä maailman kaunein kakku! Kotimatkalla kiikutin FedExille Mimmitontun paketin ja kotona avasin vielä Itsenäisyyspäivän jatkot, josta tulee loppukaneettina Finlandia, joten taas tässä sumein silmin yritän jotain nähdä. Eli melko suomalaisissa tunnelmissa täälläkin meidän isoa lauantain juhlaa odottaessa. Pääsette siis meidän juhlatunnelmiin vielä viikonloppuna. 

Kiitos Suomi! Ikävä. 

Joulukuun viides

Itnesäisyyspäivän aatto ja olen nauttinut monista sinivalkoisista kuvista nassukirjassa. Täällä on tietenkin tavallinen työpäivä ja siihen päälle lukukauden viimeinen espanjan tunti. Mepäs tehdäänkin field trip, eli mennään perulaiseen ravintolaan syömään eli juhlastahan tämäkin käy ennen huomista.

Jouluvalmisteluina olen tänään käynyt hankkimassa pienen lahjan, jonka löhetän Georgiaa naiselle, jota en ole koskaan tavannut! Kyseessä on tietenkin Elfster ja meidän oma Mimmit Amerikassa -ryhmä, jossa välillä sanansäiläkin lentää... meillä on siis suomalainen yhteys nassukirjan kautta ja siellä saa ruikuttaa tai kannustaa tai ihmetellä tämän maan menoa muiden ulkosuomalaisten kanssa. Kunhan pysyy poissa politiikasta... yhtä kaikki on mukavaa, kun voi ’jutustella’ omalla kielellä. Huomenna kiikutan tuon oaketin FedExille, sillä postiin en kyllä enää ennen joulua mene!

Täällä tuskin maltetaan odottaa huomista, saati sitten lauantain juhlia.

Joulukuun neljäs

Eilen latasin pikku videon kävelylenkiltäni ja oli aikomus laittaa se myös tänne, mutta tekniikka tuli väliin. Bloggeri on päättänyt olla hankala iPadin kanssa ja minun läppärini se vasta hankala onkin; tarvitsen sitä kuitenkin niin vähän, etten raaski ostaa uutta. Ihan vielä. Onneksi meillä on youTube, ja joulukuun neljännen kävelylenkin löytö pääsee tänne:
https://youtu.be/02N5gXaGF8g

Joulukuun kolmas

Ihana, laiska sunnuntai! Opetukset ovat pienellä tauolla ja tiistaina on lukukauden vika espanjan tunti, jolloin mennään retkelle perulaiseen ravintolaan eli ei ole kotiläksyjäkään. Menimmekin siis kahden ystävän kanssa taidenäyttelyyn ja sen päälle kahville/välipalalle. Siinä sitten istuimme ja rupattelimme parikin tuntia hyvän kahvi/kaakaon ja erinomaisen maittavan katkarapusalaatin kera. Aurinko paistoi taas tänään ja ehdin vielä tunnin reippailulle ennen pimeää. Sitten saikin vähän venytellä ja lopuksi päätin lämmitellä lihaksia kylpyvedessä yhdessä Pentti Hietasen kanssa... kun mies on vielä Michiganissa, niin saan huudattaa joululauluja ihan luvan kanssa.

Tässähän voisi jo kohta alkaa miettiä joululeivonnaisia; vaan ensin itsenäisyyspäivä ja sen juhlallisuudet! Ihana joulukuu.

Joulukuun toka

Tänään hankin pelastusarmeijan Angel Tree keräyksen yhdelle osallistujalle joululahjan. 9-vuotias Vanessa saa tänä vuonna joululahjaksi vaatteita ja My Little Ponyja ja vähän pientä yllätystä, vaikkakaan (ei ainakaan minulta) ei toivomaansa polkupyörää. Otin tuollaisen infokortin mukaan lempi-kahvilastani Rush Espressosta ja palautan muovisäkissä hankkimani (uudet, ei saa olla käytettyjä) tavarat samaan paikkaan ensi viikolla. Tavaroita ei paketoida, eikä mukaan laiteta henkilökohtaisia tervehdyksiä, mikä onki järkevää, jotta jokainen lapsi saa edes jotakin. Uskon, että joku tarkistaa lahjoitetut tuotteet ja ne jaetaan kristillisesti kaikkien tarvitsevien lasten kesken. Toivottavasti Vanessakin saa jostain toivomansa polkupyörän, enkä ole pahoillani, jos ostamani vaatteet jaetaan osin myös muillekin kuin Vanessalle.

Minulle oli seikkailu käydä paikallisessa lelukaupassa, jossa oli myynnissä myös leikkikoira, joka hengittää. Sitä siinä sitten vähän silittelin ennenkuin kävelin naapurikauppaan valitsemaan glitteripaitoja, ja kimaltavia legginssejä, sillä haluan antaa tarpeellista, mutta myös vähän luksusta yhdelle 9-vuotiaalle. Pieni vaiva ja hyvä mieli.

Kuvat instagramissa:
https://www.instagram.com/katahyva/

Joulukuun eka

Kävimme ystäväni Cherylin kanssa Rock Hillissä (Etelä-Carolina) katsomassa, miten joulu siellä alkaa. Ihmiset alkoivat kerääntyä pääkadun varteen kello 5 pizzojen, lasten ja retkituolien kanssa katsomaan vuosittaista paraatia. Meillä ei ollut tuoleja eikä ruokaa, joten vähän ennen kuutta me tuumimme, että koska mitään ei tapahdu, niin mennään syömään. Ja parahiksi ruuan päälle pääsimme ihailemaan paraatia (sitä kesti noin 2 tuntia) eli kaikkia paikallisia yrityksiöä, kouluja ja yhdistyksiä, jotka liukuivat pääosin autolla pääkadun päästä päähän. Iso tapahtuma ja koko kylä oli taatusti paikalla! Kaikki autot oli koristeltu joulukoristein ja jokaisessa pääkadun varren kaupan ikkunassa oli asianmukainen joulukoristelu ja/tai valot. Samoin kadun varren puissa. Yhteinen ponnistus pikkukaupungin väeltä.

’Torilla’ oli myytävänä paikallista ruokaa: fennel cakes (vähän kuin tippaleivät, mutta vohvelin koossa ja muodossa), hattaraa, popcornia (pääosin makeaa), pähkinöitä (makean tahnan peittämiä), hampurilaisia, donitseja, pikaruokaa jne. Puiston valaistus (ja suihkulähde) oli hieno ja porukka iloisella tuulella. Mikäs oli ollessa, sillä lämpötila oli noin 14astetta eikä tuulen häivääkään. Mukava ilta ja tästä se joulun odotus alkaa!

 Kuvat instassa
www.instagram.com/katahyva/