Alkuhuomautus: kerron tässä postauksessa asioista, joista en oikeasti tiedä mitään, tämä(kin) postaus on siis omia tunnelmiani ja ajatuksia siitä, miten olematon raha pyörittää maailmaa!
Siis vihdoinkin, vihdoinkin olen siirtymässä oikeaksi ihmiseksi jälleen! Olen asunut täällä 2 vuotta ja melkein 3 kuukautta, allekirjoittanut puolison ominaisuudessa talomme kauppakirjat, käyttänyt semmoisen viisitonnia olemattomaan koulutukseen, saanut työpaikan, perustanut perustamattoman yrityksen, saavuttanut jonkinlaisen asiakaskunnan ja tienaan taas rahaa.
Olen vieraillut Wells Fargossa noin kolmekymmentä kertaa: avannut oman tilin miehen todistaessa ja taatessa vieressä, anonut luottokorttia, lunastanut sekkejä, anonut luottokorttia, hankkinut oman pankkiirin, anonut luottokorttia, avannut yritystilin, anonut luottokorttia, käynyt valittamassa maksuista, joita ei pitänyt olla, anonut luottokorttia, valittanut maksuista uudestaan, hakenut kolme (KOLME) pankkikorttia ja anonut luottokorttia.
Olen soittanut muutaman kerran Wells Fargon puhelinpalveluun ja kuunnellut kuuliaisesti 75 sekunnin litanian siitä, mitä pitäisi painaa, kun on mitäkin asiaa, ja vielä useammin olen soittanut Wells Fargon Merchant -palveluun. Käytän siis Merchantin maksutonta kortinlukulaitetta, joka maksaa 20 taalaa kuussa ja harrastuksenani on joko soitella sinne tai sähköpostailla henkilökohtaisen pankkiirini kanssa asiasta, jota en vieläkään ole pystynyt pureksimatta nielemään. Minä kun edelleen kuvittelen, että ilmainen tarkoittaa sitä, ettei se maksa mitään. Mutta Merchantin kunniaksi on toki sanottava se, ettei kyseinen aparaatti myöskään suostu toimimaan pyyhkäisemällä, joten ehkä ne siksi siitä veloittaa.
Mutta nyt, tänään, ehkäpä juutalaisen uuden vuoden kunniaksi, se on vihdoinkin koittanut: MINÄ SAAN ENSI KUUSSA LUOTTOKORTIN!
Nykyinen feikkiluottokorttini (sellainen, jossa on luottoa juuri sen verran kun tilillä on katetta) vaihdetaan oikeaan luottokorttiin! Juhuu, olen jälleen luottokelpoinen yksilö. Eikä siinä vielä kaikki: voinpa sitten anoa luottokorttia myös yritykselleni ja samalla sivukortit kaikille työntekijöilleni! Tämähän on suorastaa aihe mennä ostamaan (luotolla) uusi lompakko.
Ja kiittää ja kumartaa Wells Fargoamme, joka jaksaa muistaa meitä samalla kuukausittaisella paperituotteiden määrällä, jonka yksi suomalainen paperitehdas viikossa tuottaa. Ja jokaisen kotiinkannetun paperituotteen asiakas, eli tässä ja yritykseni tapauksessa siis minä, maksaa omista pikku tuloistaan. Osan tästä tulvasta voi toki verkkopankin ihmeellisessä maailmassa käydä klikkaamassa otsakkeen ´ei kiitos´ kohdalta estetyksi, mutta se sitten täytyy tehdä erikseen oman tilin, yrityksen tilin ja merchant-tilin kohdalla, ja viimeksi mainittu vaatii soittamista palveluun ja kolmen yhdeksännumeroisen merkkijonosarjan muistamista, mutta muuten siis ihan näppärää.
Ja uuteen iPhoneen saisi ladattua kännykkäluottoa ja sekit voi siis tallettaa tililleen appsin kautta valokuvaamalla. Eli kyllä meistä pidetään huolta, mutta jos pankki (siis Wells Fargo) kerran työllistää yhden jokaisesta 500:sta amerikkalaisesta, niin melkoinen human potential:han siinä on kyseessä. Ja muutama tuhat heistä tekee töitä Innovation Parkissa, jossa eräskin hieroja toimii työntekijänä, eli ei muuta kuin raha kiertämään.
Tai niinkuin nykymaailmassa oikeilla ihmisillä tapana on: luottoa peliin ja krediitit tiskiin!
KataJenkeissa / Kata in US
torstai 25. syyskuuta 2014
keskiviikko 24. syyskuuta 2014
Mammografia
Kaikki on kunnossa, mutta koskapa olette kovasti kiinnostuneet siitä, miten tässä maassa tuhlataan vakuutusyhtiöiden rahaa erinomaisen tarkoitukseen, niin kerrompa taas. Oli oikein mukava kokemus kaiken muun ajan paitsi sen, jonka ei ollut. Jos olet nainen, niin tiedät kyllä.
Edelleen haaste ja jännitysosa uuden paikan etsimisessä on se, ehtiikö paikalle ajoissa ja löytääkö oikean oven, sillä kyltitykset ovat tässä maassa aliarvostettu luonnonvara. Ballantynellä kummiskin oltiin, joten ei huolenhäivää (officeni on naapurissa eli puolen mailin päässä) ja löysin oikean oven. Vastaaotto oli: vaaleanpunainen. Sisustus, kaavut (juu, tottakai puet sellaisen päällesi erillisessä, lukittavassa pukukopissa) ja työntekijöiden vaatteet olivat asiaankuuluvan pinkkejä, sillä rintasyöpäähän tässä ollaan ehkäisemässä. Jouduin odottamaan ehkä 5 minuuttia, koska työntekijöitä oli sairaana tai muuten poissa, mitä kovasti pahoiteltiin.
Sitten minut ohjattiin tutkimushuoneeseen ja työntekijä poistui hakemaan, etsimään tahi tarkistamaan jotain ja palasi muutaman minuutin kuluttua sanoen: " häblää äblää viis vais vink". Minä purskahdin nauramaan ja sanoin, etten sitten saanut sanaakaan selvää tuosta, mitä yritit minulle pikaversiona tykittää!
Rouva istahti tuolille ja nauroi hyväntahtoisesti. Pyysi anteeksi, selitti asiat selkeästi, kertoi miksi moinen kiire, haastatteli minut ja käytiin läpi Euroopanpolitiikka. Sitten lempeästi runnoi naiseuteni masiinaan ja pääsin lähtemään. Parasta kaikessa oli, että ei tarvinnut selvitellä vakuutusjuttuja laisinkaan, sillä ne oli selvitetty jo lähettävän lääköriaseman puolesta (kunnes puolen vuoden päästä vakuutusyhtiö lähettää kysymyksen siitä, että oliko minulla tissit jo Suomessa ja kuinka vanha on aviomiehesi, joka on syntynyt vuonna 67 ja jonka nimissä vakuutus on).
Jihaa, ja postissa tuli parin viikon viiveellä lappu, jossa luki: no problem, just fatty!
Ei siis mitään uutta auringon alla.
Edelleen haaste ja jännitysosa uuden paikan etsimisessä on se, ehtiikö paikalle ajoissa ja löytääkö oikean oven, sillä kyltitykset ovat tässä maassa aliarvostettu luonnonvara. Ballantynellä kummiskin oltiin, joten ei huolenhäivää (officeni on naapurissa eli puolen mailin päässä) ja löysin oikean oven. Vastaaotto oli: vaaleanpunainen. Sisustus, kaavut (juu, tottakai puet sellaisen päällesi erillisessä, lukittavassa pukukopissa) ja työntekijöiden vaatteet olivat asiaankuuluvan pinkkejä, sillä rintasyöpäähän tässä ollaan ehkäisemässä. Jouduin odottamaan ehkä 5 minuuttia, koska työntekijöitä oli sairaana tai muuten poissa, mitä kovasti pahoiteltiin.
Sitten minut ohjattiin tutkimushuoneeseen ja työntekijä poistui hakemaan, etsimään tahi tarkistamaan jotain ja palasi muutaman minuutin kuluttua sanoen: " häblää äblää viis vais vink". Minä purskahdin nauramaan ja sanoin, etten sitten saanut sanaakaan selvää tuosta, mitä yritit minulle pikaversiona tykittää!
Rouva istahti tuolille ja nauroi hyväntahtoisesti. Pyysi anteeksi, selitti asiat selkeästi, kertoi miksi moinen kiire, haastatteli minut ja käytiin läpi Euroopanpolitiikka. Sitten lempeästi runnoi naiseuteni masiinaan ja pääsin lähtemään. Parasta kaikessa oli, että ei tarvinnut selvitellä vakuutusjuttuja laisinkaan, sillä ne oli selvitetty jo lähettävän lääköriaseman puolesta (kunnes puolen vuoden päästä vakuutusyhtiö lähettää kysymyksen siitä, että oliko minulla tissit jo Suomessa ja kuinka vanha on aviomiehesi, joka on syntynyt vuonna 67 ja jonka nimissä vakuutus on).
Jihaa, ja postissa tuli parin viikon viiveellä lappu, jossa luki: no problem, just fatty!
Ei siis mitään uutta auringon alla.
keskiviikko 17. syyskuuta 2014
About theater - again!
It is just too easy to order tickets to theater shows. And the prices are reasonable, specially if you compare prices in Finland. Sometimes I think that I'm spending much too much of my husb--- oh well, I'm working now, money to theater tickets, but you got to do what you enjoy the best. Right?In Finland I always used cheap tickets and volunteered in Tampereen Teatteri and that was my way to get great tickets. Here I'm planning on volunteering, but since I still have my baby at home, I'm so far spending my nights home. But some day I'll call to Actors's Theater and volunteer.
So this fall looks like this! We already saw MammaMia and Phantom of the Opera in NYC and even though MammaMia was very good, I did NOT book tickets to that in Clt next season. But I did for Phantom. It'll be February in Blumenthal. Where I'm NOT seasonal ticker holder this year, I only have 2 tickets to Once (this October) and 1 for Motown Musical. Well, and then of course for Cinderella (November). But I still have one gift card waiting...
In Actors Theater I am 2-seat seasonal subscriber for 5 shows (altogether 7 shows), so it leaves me room to take along a friend 3 times. Plus subscribers can take a NEW friend for free at least one time. So let me know if you want to join me. I will see all the shows there again this year. Just saw River City, which was AWESOME. NuVoices Festival will be at January, so 4 shows in one weekend! I am ready.Did I tell you, that improvisation show is every other month and I SKIPPED last one. Next would be in two weeks, but I don't have tickets...yet.
But I am going to smaller Charlotte Theater next Sunday to see Footloose and even smaller in Cornelius the week after. And well, that's it! So far I only have tickets to 16 shows this season, but there will be lot more opportunities. Stay tuned!
And no, I don't go to movies often, but I am planning on seeing Gone Girl next month! I loved the book and want to see the movie. So second time in movies this year: here I come!
sunnuntai 14. syyskuuta 2014
Laiskuutta ilmassa?
Juu, kirjoituslaiskuutta tai sitten sen verran enemmän muuta puuhaa, ettei ole joutanut turisemaan. Mitään suurta ja ihmeellistä ei ole tapahtunut, mutta sen verran kaikkea mukavaa, ettei joutenoloa ole päässyt syyttämään.
Työrintamalla menee siis ihan mukavasti! Vakaumus siitä, että kohta ollaan ihan liiankin kiireisiä alkaa kolkuttaa ovella. Ja vielä enemmän uskoa siihen, että kyllä minä tiedän, mitä haluan ja aion tehdä, vaikka alkuvaiheessa vielä ollaan. Ei minusta ole muuksi kuin jäsenkorjaajaksi ja sitä tosiasiaa olen tässä uudella kielellä ja uusin tavoin jonkin aikaa makustellut. Olen edelleen aivan valmis tekemään monenlaisia hieronta-alan hommia, mutta korjaaminen on ja tulee olemaan sitä ominta ja parasta aluetta.
Työote silti muuttuu ja muuntuu koko ajan, sillä toimintaympäristö on sittenkin aika erilainen kuin Suomessa, missä ihmisillä on käsitys siitä, mistä jäsenkorjauksessa on kyse. Täällä on luotava käsitteistö (ja ymmärretävä käyttää sitä johdonmukaisesti), vakuutettava ihmiset tämän hoitomuodon ylivertaisuudesta ja rutistettava se paikalliseen toimintaympäristöön ja -kulttuurin. Jossa on siis olennaisena osana mukana kiropraktiikka. Joka ei sitten ole sellaista kiropraktiikkaa, jota minä suomalaisessa käsitysmaailmassani kannan. Täällä on niin monenlaisia praktiikkoja ja kiropraktiikassa on rutkasti suuntauksia, joihin olen vasta tutustumassa.
Tai no, en minä niihiin kaikkiin aio tutustua, mutta olen löytänyt sen tavan, johon uskon ja jota jäsenkorjaus voi täydentää. Tämän uudenlaisen näkövinkkelin saattaminen omaan pääkoppaan ei olekaan ollut ihan yksinkertaista. Sillä se on edellyttänyt sitä, että oma käsityskykyni jäsenkorjauksen ylivertaisuudesta joutaa romukoppaan (no on se ylivertaista, mutta miksei hyödynnä koko kirjoa eikä hakkaa päätään seinään, kun ei ihan kaikkeen itse pysty). Pääpaino todellakin sillä, miten tässä ympäristössä, tässä ajassa ja tässä kulttuurissa luoda sellaiset työolosuhteet, joista A) nauttii, B) hyötyy ja C) oppii uutta.
Uskon kuitenkin, että olen menossa oikeaan suuntaan! Olen löytänyt oikeat kumppanit tälle matkalle ja joka päivä tulee jotain uutta vastaan. Oma vankka osaaminen kohtaa uuden tavan ja uudet puitteet, eikä kaikki aina purematta mene alas, mutta onnekseni omaan kosolti kärsivälli--- eikun käsityskykyä. Eikä Roomaakaan päivässä rakennettu eli hiljaa hyvä tulee. Ja tässä joutessa voi sitten vaikka taistella rakkaan Wells Fargon kanssa kuukausittaisista maksuista kuukausimaksuttoman systeemin yhteydessä. Ja päättää lopettaa nettivaraussysteemi, sillä se ei ehkä sittenkään istu vielä tähän vaiheeseen. Brainstorming on päivän sana.
Ihaninta tässä kaikessa ovat mm. seuraavat asiat: Cheri, Lisbet, Diana, Beth, Jill, Gina, Lauren, Brad, Michele, Judith x2, Lisa, Keisha vain muutama mainitakseni. Ja lopuksi haluan kiittää rakasta perhettänä sekä täällä USA:ssa että siellä kotomaassa....
Työrintamalla menee siis ihan mukavasti! Vakaumus siitä, että kohta ollaan ihan liiankin kiireisiä alkaa kolkuttaa ovella. Ja vielä enemmän uskoa siihen, että kyllä minä tiedän, mitä haluan ja aion tehdä, vaikka alkuvaiheessa vielä ollaan. Ei minusta ole muuksi kuin jäsenkorjaajaksi ja sitä tosiasiaa olen tässä uudella kielellä ja uusin tavoin jonkin aikaa makustellut. Olen edelleen aivan valmis tekemään monenlaisia hieronta-alan hommia, mutta korjaaminen on ja tulee olemaan sitä ominta ja parasta aluetta.
Työote silti muuttuu ja muuntuu koko ajan, sillä toimintaympäristö on sittenkin aika erilainen kuin Suomessa, missä ihmisillä on käsitys siitä, mistä jäsenkorjauksessa on kyse. Täällä on luotava käsitteistö (ja ymmärretävä käyttää sitä johdonmukaisesti), vakuutettava ihmiset tämän hoitomuodon ylivertaisuudesta ja rutistettava se paikalliseen toimintaympäristöön ja -kulttuurin. Jossa on siis olennaisena osana mukana kiropraktiikka. Joka ei sitten ole sellaista kiropraktiikkaa, jota minä suomalaisessa käsitysmaailmassani kannan. Täällä on niin monenlaisia praktiikkoja ja kiropraktiikassa on rutkasti suuntauksia, joihin olen vasta tutustumassa.
Tai no, en minä niihiin kaikkiin aio tutustua, mutta olen löytänyt sen tavan, johon uskon ja jota jäsenkorjaus voi täydentää. Tämän uudenlaisen näkövinkkelin saattaminen omaan pääkoppaan ei olekaan ollut ihan yksinkertaista. Sillä se on edellyttänyt sitä, että oma käsityskykyni jäsenkorjauksen ylivertaisuudesta joutaa romukoppaan (no on se ylivertaista, mutta miksei hyödynnä koko kirjoa eikä hakkaa päätään seinään, kun ei ihan kaikkeen itse pysty). Pääpaino todellakin sillä, miten tässä ympäristössä, tässä ajassa ja tässä kulttuurissa luoda sellaiset työolosuhteet, joista A) nauttii, B) hyötyy ja C) oppii uutta.
Uskon kuitenkin, että olen menossa oikeaan suuntaan! Olen löytänyt oikeat kumppanit tälle matkalle ja joka päivä tulee jotain uutta vastaan. Oma vankka osaaminen kohtaa uuden tavan ja uudet puitteet, eikä kaikki aina purematta mene alas, mutta onnekseni omaan kosolti kärsivälli--- eikun käsityskykyä. Eikä Roomaakaan päivässä rakennettu eli hiljaa hyvä tulee. Ja tässä joutessa voi sitten vaikka taistella rakkaan Wells Fargon kanssa kuukausittaisista maksuista kuukausimaksuttoman systeemin yhteydessä. Ja päättää lopettaa nettivaraussysteemi, sillä se ei ehkä sittenkään istu vielä tähän vaiheeseen. Brainstorming on päivän sana.
Ihaninta tässä kaikessa ovat mm. seuraavat asiat: Cheri, Lisbet, Diana, Beth, Jill, Gina, Lauren, Brad, Michele, Judith x2, Lisa, Keisha vain muutama mainitakseni. Ja lopuksi haluan kiittää rakasta perhettänä sekä täällä USA:ssa että siellä kotomaassa....
keskiviikko 27. elokuuta 2014
Se tunne...
Kuin eläisi jonkun muu elämää.
Kuin ajaisi autolla kahdeksankaistaisella highwayllä kolmen tähden jenkkielokuvassa.
Kun on kaiken mukavuusalueen ulkopuolella ja silti uskaltaa ottaa askeleen ja etsiä uusia paikkoja.
Kun ajaa pimeässä ja olettaa olevansa oikealla reitillä, mutta mikään ei näytä tutulta ja kahdeksan mailia tuntuu kahdeksaltakymmeneltä.
Kun tuntee pakottavaa tarvetta kertoa jollekin juuri tästä, mitä kokee ja näkee juuri nyt, eikä ketään ole läsnä.
...sitä on kuulkaa ikävä!
Kuin ajaisi autolla kahdeksankaistaisella highwayllä kolmen tähden jenkkielokuvassa.
Kun on kaiken mukavuusalueen ulkopuolella ja silti uskaltaa ottaa askeleen ja etsiä uusia paikkoja.
Kun ajaa pimeässä ja olettaa olevansa oikealla reitillä, mutta mikään ei näytä tutulta ja kahdeksan mailia tuntuu kahdeksaltakymmeneltä.
Kun tuntee pakottavaa tarvetta kertoa jollekin juuri tästä, mitä kokee ja näkee juuri nyt, eikä ketään ole läsnä.
...sitä on kuulkaa ikävä!
lauantai 23. elokuuta 2014
Back from NYC
Oh my, it was nice to visit the Big Apple, but I'm certainly happy to be back home. And the best thing about my being at home is, again: slept 12 hours at my own bed! It doesn't matter if my vacation is 2,5 weeks in Finland or 3 nights at NYC, I always need my beauty sleep with my own pillow.
So we did see 2 shows and paid as much for 2 tickets to MammaMia as I paid for 1 ticket for Phantom. Good deal, if I had one more night, it would have been $35 stand up show. That's going to be next time! But I'm not flying back next week, or even week after that... It's exhausting to wait for your delayed flight at JFK. I don't like airports at all and I definitely didn't like jfk.
Right now I'm planning to go to gym, Since it's too hot to go for a walk. And when I say planning to go, I mean planning. I'm also planning not to eat anything with sugar (I definitely slipped from everything in NY) and I'm so much planning not to have a cup of coffee (3rd one today). But since I most probably will have that coffee anyway, I'm planning where to drink it. There's plenty of options on this one: make my own, walk (it's over 90' right now) to Starbucks or drive there. And then is the timing, which is definitely important! If I have my cup of coffee now, can I have an extra one later in the evening? It's Saturday and if I won't have my Saturday chocolate you'd think that extra cup of coffee is all right?
I'll never run out of my excuses, but as my mom used to tell me, what is well planned is almost done, so I already kind of went to the gym. I kind of did my abs and push ups and a lods of streching since I'm pretty stuck after traveling and sleeping with that mean pillow of Broadway hotel.
Who am I kidding? Definitely myself. But here's a plan for tonight: first to gym, then that coffee and then reading one of my dozen unfinished books. With ONE glass of RED (less sugar) wine. And a little walk later in the evening.
But wait, hubby is going to cook some oysters and how can I even try to have one (I really don't like them, but I always try whatever someone cooks for me) without white wine? There goes my plan! I think I need a new plan, so I just need to lie on my sofa a bit longer.
So we did see 2 shows and paid as much for 2 tickets to MammaMia as I paid for 1 ticket for Phantom. Good deal, if I had one more night, it would have been $35 stand up show. That's going to be next time! But I'm not flying back next week, or even week after that... It's exhausting to wait for your delayed flight at JFK. I don't like airports at all and I definitely didn't like jfk.
Right now I'm planning to go to gym, Since it's too hot to go for a walk. And when I say planning to go, I mean planning. I'm also planning not to eat anything with sugar (I definitely slipped from everything in NY) and I'm so much planning not to have a cup of coffee (3rd one today). But since I most probably will have that coffee anyway, I'm planning where to drink it. There's plenty of options on this one: make my own, walk (it's over 90' right now) to Starbucks or drive there. And then is the timing, which is definitely important! If I have my cup of coffee now, can I have an extra one later in the evening? It's Saturday and if I won't have my Saturday chocolate you'd think that extra cup of coffee is all right?
I'll never run out of my excuses, but as my mom used to tell me, what is well planned is almost done, so I already kind of went to the gym. I kind of did my abs and push ups and a lods of streching since I'm pretty stuck after traveling and sleeping with that mean pillow of Broadway hotel.
Who am I kidding? Definitely myself. But here's a plan for tonight: first to gym, then that coffee and then reading one of my dozen unfinished books. With ONE glass of RED (less sugar) wine. And a little walk later in the evening.
But wait, hubby is going to cook some oysters and how can I even try to have one (I really don't like them, but I always try whatever someone cooks for me) without white wine? There goes my plan! I think I need a new plan, so I just need to lie on my sofa a bit longer.
torstai 21. elokuuta 2014
Eka kerta Broadwaylla
On se mieletöntä, että teatterifriikki pääsee katsomaan Oopperan kummituksen Broadwaylle. Sitä on esitetty vuodesta 88 Majestic Theaterissa, jonne mahtuu reilu 1500 katsojaa. Meillä oli aivan huippu(kalliit)paikat parvekkeen eturivistä. Mieletön esitys ja eritoten puvut ja lavasteet sekä tehosteet. Wau.
Sitäpä en sitten tiennytkään, että näitä ammattiteattereita on täällä nelisenkymmentä. Vissiin toinen toistaan komeampia. Sillä Majestic oli sananmukaisesti majesteettinen (ja jyrkkä, huimasi kun portaissa kiiveskeltiin), mutta tulipa siellä istuessani mieleen, että ei ole Tampereen Teatterikaan ollenkaan huono, minä ainakin peukutan sen interiöörille ja tunnelmalle kovasti; Tampereen kokoiseen kaupunkiin todella hienot puitteet! Vaikka eihän se aina puitteista ole kiinni, oma suosikkini on edelleen Charlotten Actors's theater, ei Blumenthal, jossa olen jo erinäisiä Broadway-sarjan kiertäviä esityksiä nähnyt. Ja nyt haluaisin alkavalla kaudella nähdä myös Oopperan kummituksen, sillä kiinnostaisi kovasti verrata, mitä on mukana ja mitä puuttuu, kun kerran tämän upean esityksen juuri täällä alkuperäispaikassa katsoin. Saas nähdä pistänkö tarvittavat sataset kiinni? (Todennäköisesti kyllä.)
Kyllä taas puraisi, ja ajattelinpa tutkailla tänään, josko saisi tarjousliput Mamma Miaan... Sillä tuossahan sekin menee nurkalla. Ensi kerralla tulen viikoksi ja katson joka ilta esityksen tai stand upin. Voi Armi, kun pääsisit mun kanssa tänne, niin menis kaksi viikkoa kivasti!
Suurin osa esityksistä alkaa täällä 8lta ja me menimme paikalle puoli tuntia ennen jonottaaksemme sisään. Pitkähkö jono luikerteli kadulla ja jonoon joutuivat nimenomaan jo aiemmin lippunsa lunastaneet. (Näytti melkolailla loppuun myydyltä.) Sisään mennessä kurkattiin kassiin, sillä eväitä tai kameroita ei sallita (aika kuriositeettinen kurkistus tosin) ja sitten kiivettiin sinne ylös. Täällä teatteriin voi pukeutua ihan miten vaan, ylilyöntejä ei tällä kertaa näkynyt; itse vedin kesämekon päälle, mutta paljain varpain flip flopeissa. Viiniä ei saanut ottaa katsomoon, mutta ennen näytöstä ja väliajalla poju kulki myymässä vesipulloja ja karkkeja. Meillä oli vesipullo mukana, joten ei tarvittu pojun palveluksia, mutta semmoinen elokuvista tuttu fiilis tuli. (Ja tulipa mieleen, että kai sinne baseball-otteluunkin pitäisi kerran elämässään mennä.)
Yleisössä näytti olevan miehiä ja naisia fifty-sixty ja tällä kertaa ympärillämme istuskelevat näyttivät suurelta osin olevan kiinalaistyyppistä alkuperää. Ja vaikka kuvaaminen esityksen aikana on kielletty, niin kymmenen minuuttia ennen esityksen alkua oli armoton, pakollinen kännykkäselfiemeri. Osallistuimme tähän puuhaan itsekin, tottakai. Muutenkaan teattereissa ei pönötetä, vaan jutellaan vapaasti, voi liikkuakin jos tarve ilmenee (tai no kai Suomessakin, mutta kynnys on kyllä siellä korkeampi) ja esitys alkaa noin 8lta. Ei ollut kuitenkaan myöhässä, eikä kovin paljon mattimyöhäisiä kiikutettu sisälle (Charlottessa niitä tulee aina paljon enemmän). Ja sitten vaan nautittiin! Kun ei yhtään heikkoa lenkkiä ole missään ja kummitus yllättää istumalla kattokoristeissa tai ampumalla 'tulinuolia' ja järven kynttilät nousevat maasta tai rakastettu hyppää (sananmukaisesti) sinne rupakkoon. Komeaa katseltavaa koko rahalla!
Aplodit ovat komiat, mutta täällähän ei ole tapana jatkaa mätkytystä (seisomaan nouseminen on toki oiva tyytyväisyyden osoitus), vaan esirippu sulkeutuu ja valot syttyvät eli ulos sitten vaan. Lämpimään tungokseen, jossa miljoona ihmistä laahustaa joko illalliselle (juu, puoli yksitoista illalla) tai drinksulle (niin mekin) ja sitten bilettämään. Tai hotelliin nukkumaan, sillä vissiin entiset kaksoistornit ja koreatown odottavat matkanjohtajan heräämistä. Ja se MammaMia kyllä kutkuttaa...
Ja noiden kuvien muokkaaminen ei siis onnistu Padissä, olen pahoillani siitä.
Sitäpä en sitten tiennytkään, että näitä ammattiteattereita on täällä nelisenkymmentä. Vissiin toinen toistaan komeampia. Sillä Majestic oli sananmukaisesti majesteettinen (ja jyrkkä, huimasi kun portaissa kiiveskeltiin), mutta tulipa siellä istuessani mieleen, että ei ole Tampereen Teatterikaan ollenkaan huono, minä ainakin peukutan sen interiöörille ja tunnelmalle kovasti; Tampereen kokoiseen kaupunkiin todella hienot puitteet! Vaikka eihän se aina puitteista ole kiinni, oma suosikkini on edelleen Charlotten Actors's theater, ei Blumenthal, jossa olen jo erinäisiä Broadway-sarjan kiertäviä esityksiä nähnyt. Ja nyt haluaisin alkavalla kaudella nähdä myös Oopperan kummituksen, sillä kiinnostaisi kovasti verrata, mitä on mukana ja mitä puuttuu, kun kerran tämän upean esityksen juuri täällä alkuperäispaikassa katsoin. Saas nähdä pistänkö tarvittavat sataset kiinni? (Todennäköisesti kyllä.)
Kyllä taas puraisi, ja ajattelinpa tutkailla tänään, josko saisi tarjousliput Mamma Miaan... Sillä tuossahan sekin menee nurkalla. Ensi kerralla tulen viikoksi ja katson joka ilta esityksen tai stand upin. Voi Armi, kun pääsisit mun kanssa tänne, niin menis kaksi viikkoa kivasti!
Suurin osa esityksistä alkaa täällä 8lta ja me menimme paikalle puoli tuntia ennen jonottaaksemme sisään. Pitkähkö jono luikerteli kadulla ja jonoon joutuivat nimenomaan jo aiemmin lippunsa lunastaneet. (Näytti melkolailla loppuun myydyltä.) Sisään mennessä kurkattiin kassiin, sillä eväitä tai kameroita ei sallita (aika kuriositeettinen kurkistus tosin) ja sitten kiivettiin sinne ylös. Täällä teatteriin voi pukeutua ihan miten vaan, ylilyöntejä ei tällä kertaa näkynyt; itse vedin kesämekon päälle, mutta paljain varpain flip flopeissa. Viiniä ei saanut ottaa katsomoon, mutta ennen näytöstä ja väliajalla poju kulki myymässä vesipulloja ja karkkeja. Meillä oli vesipullo mukana, joten ei tarvittu pojun palveluksia, mutta semmoinen elokuvista tuttu fiilis tuli. (Ja tulipa mieleen, että kai sinne baseball-otteluunkin pitäisi kerran elämässään mennä.)
Yleisössä näytti olevan miehiä ja naisia fifty-sixty ja tällä kertaa ympärillämme istuskelevat näyttivät suurelta osin olevan kiinalaistyyppistä alkuperää. Ja vaikka kuvaaminen esityksen aikana on kielletty, niin kymmenen minuuttia ennen esityksen alkua oli armoton, pakollinen kännykkäselfiemeri. Osallistuimme tähän puuhaan itsekin, tottakai. Muutenkaan teattereissa ei pönötetä, vaan jutellaan vapaasti, voi liikkuakin jos tarve ilmenee (tai no kai Suomessakin, mutta kynnys on kyllä siellä korkeampi) ja esitys alkaa noin 8lta. Ei ollut kuitenkaan myöhässä, eikä kovin paljon mattimyöhäisiä kiikutettu sisälle (Charlottessa niitä tulee aina paljon enemmän). Ja sitten vaan nautittiin! Kun ei yhtään heikkoa lenkkiä ole missään ja kummitus yllättää istumalla kattokoristeissa tai ampumalla 'tulinuolia' ja järven kynttilät nousevat maasta tai rakastettu hyppää (sananmukaisesti) sinne rupakkoon. Komeaa katseltavaa koko rahalla!
Aplodit ovat komiat, mutta täällähän ei ole tapana jatkaa mätkytystä (seisomaan nouseminen on toki oiva tyytyväisyyden osoitus), vaan esirippu sulkeutuu ja valot syttyvät eli ulos sitten vaan. Lämpimään tungokseen, jossa miljoona ihmistä laahustaa joko illalliselle (juu, puoli yksitoista illalla) tai drinksulle (niin mekin) ja sitten bilettämään. Tai hotelliin nukkumaan, sillä vissiin entiset kaksoistornit ja koreatown odottavat matkanjohtajan heräämistä. Ja se MammaMia kyllä kutkuttaa...
Ja noiden kuvien muokkaaminen ei siis onnistu Padissä, olen pahoillani siitä.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)