It's been long time since I wrote something in English. Just because I can't think in this foreign language I use every day.
I simple can't formulate my thoughs in foreign language even if I can speak it (depending on a day) pretty fluently. Not without mistakes, with my terrible accent, but pretty fluently. Some days it surprises even me, when I hear myself explaining how misalignments in soft tissues affect your body's functioning. Or something else as amazing fact about human anatomy or physiology.
But most days I stumble with the most simple expressions. And then I stumble right here: after the second paragraph my words just disappear! But this time I have a plan: I'll write about almond butter.
Yes, you read it right. I have learned many american habits, and peanut butter is one of those. Well, not really peanut, but almond butter. Yammy! And even more so if you add some coconut in to it. Delicious! Almost perfect substitute for sugar will be almond-coconut butter and sugar free, homemade apple butter. Next from heaven!
And no, it's not in-my-home-made, but ordered and deliveded by Ups at my door. Convenient, as is Absolute Organics, who delivers delicious, organic fruits and vegetables every other week. I'm addicted! In a couple of years I won't even go into Harris Teeter anymore, but wait in my car when they'll place my order At my trunk. In paper bags. When you go to cashier, they always offer those disgusting plastic ones (I do use my own bags. Every time.).
As a Finnish person, I will tell you the truth: it is easier to live without sugar for 4 days than without a cup of coffee for 8 hours. I have limited my amount of cups of coffee to two per day. And my always-telling-the-truth-chiropractor just laughs at my struggles: she doubts that my two huge mugs per day is any less than previous 5 cups. But if I am (barely) surviving from 1 pm until 6 am without any cafeine, it's huge!
But tell and figure: I have been waking up every morning at 6 am without alarm. Thanks to cafeine(deficiency)!
KataJenkeissa / Kata in US
tiistai 14. lokakuuta 2014
perjantai 3. lokakuuta 2014
Positiivisuushaaste
No sieltähän se sitten napsahti, positiivisuushaaste, mutta minähän en sitä viitsi vain Facebookissa jakaa, teen sen näin julkisesti.
Tykkään seuraavista asioista elämässäni (suomeksi):
- perhe.
- työni, joka alkaa kantaa hedelmää ja pikkuhiljaa kiire kasautuu sopivalla tavalla.
- ilmasto, jossa elän on likipitäen täydellinen. Ainakin ajoittain.
- ihanat ystävät, joita on moneen lähtöön; erityismaininta lounasporukalle, jotka tietää kuinka kaheli olen ja osaan olla kaheli kahdella kielellä.
- se fakta, että ei ole laajemmalla tasolla kiire minnekään: on koti, työ, lapsi kotona, ollaan terveitä, eikä tarvitse huolehtia mistään mullistavasta juuri nyt.
- erityisen kivat työkaverit ja kaikki hoitoalan henkilöt, jotka ovat samalla aaltopituudella.
- Sinä, joka muutit Gainesvilleen, toit palan Suomea lähemmäksi!
Sama toisella käyttämälläni kielellä eli asioita, joita rakastan, arvostan ja joista kiitän joka päivä:
- ihana, kaunis ja mielettömän fiksu tyttäreni, josta olen niin sanomattoman ylpeä joka ikinen päivä. Kiitos, että olet tyttäreni. Mieheni, joka on myös paras ystäväni: ilman sinua en olisi tässä ja nyt. Rakastan sinua loppuelämäni.
- työni, joka on maailman paras työ ja antaa minulle enemmän kuin ymmärränkään. Olen todellakin siunattu ja onnellinen siitä, että minulla on joka päivä asiakkaista, jotka tuovat valoa ja iloa elämääni. Olette niin tärkeitä.
- Charlotten ilmasto on kertakaikkiaan täydellinen, kun aurinko paistaa edelleen lokakuussa. Tämä on maailman paras paikka asua ja muistaa kiittää luojaansa joka päivä tästä upeasta mahdollisuudesta asua juuri täällä.
- Minua on siunattu maailman parhaimmilla, hauskimmilla, ihanimmilla, mukavimmilla ja auttavaisimmilla ystävillä. Teidän kanssanne on niin äärettömän hauskaa ihan joka kerta kun tapaamme. Tulen muistamaan teidät kaikki kuolemaani saakka.
- Elämänvaihe, jota elän juuri nyt on kerrassaan ihmeellisen rauhallinen ja seesteinen. Kiitos luojani siitä, että olemme terveitä ja kaikki asiat ovat hyvin. En tiedä mitä olen tehnyt ansaitakseni tämän kaiken, mutta olen äärettömän kiitollinen kaikesta, jota saan.
- Minulla on maailman paras ammatti ja olen äärettöman kiitollinen kaikista ihanista ja lämpimistä ihmisistä, jotka minua ympäröivät. On mielettömän ihanaa, että voin tuntea teidän kaikkien lämmön ja innon matkallani kohti entistää parempaa tulevaisuutta. Kiitos rakkaat!
- Ja Lotte: en voi koskaan sanoilla kertoa kuinka paljon merkitsee se, että olet muuttanut niin lähelle (mutta kauas), sen täytyy olla johdatusta. Olen niin kiitollinen sinusta.
Mitä kaunein kiitos teille kaikille, jotka olette elämässäni. Olette iltarukouksissani alati!
Tykkään seuraavista asioista elämässäni (suomeksi):
- perhe.
- työni, joka alkaa kantaa hedelmää ja pikkuhiljaa kiire kasautuu sopivalla tavalla.
- ilmasto, jossa elän on likipitäen täydellinen. Ainakin ajoittain.
- ihanat ystävät, joita on moneen lähtöön; erityismaininta lounasporukalle, jotka tietää kuinka kaheli olen ja osaan olla kaheli kahdella kielellä.
- se fakta, että ei ole laajemmalla tasolla kiire minnekään: on koti, työ, lapsi kotona, ollaan terveitä, eikä tarvitse huolehtia mistään mullistavasta juuri nyt.
- erityisen kivat työkaverit ja kaikki hoitoalan henkilöt, jotka ovat samalla aaltopituudella.
- Sinä, joka muutit Gainesvilleen, toit palan Suomea lähemmäksi!
Sama toisella käyttämälläni kielellä eli asioita, joita rakastan, arvostan ja joista kiitän joka päivä:
- ihana, kaunis ja mielettömän fiksu tyttäreni, josta olen niin sanomattoman ylpeä joka ikinen päivä. Kiitos, että olet tyttäreni. Mieheni, joka on myös paras ystäväni: ilman sinua en olisi tässä ja nyt. Rakastan sinua loppuelämäni.
- työni, joka on maailman paras työ ja antaa minulle enemmän kuin ymmärränkään. Olen todellakin siunattu ja onnellinen siitä, että minulla on joka päivä asiakkaista, jotka tuovat valoa ja iloa elämääni. Olette niin tärkeitä.
- Charlotten ilmasto on kertakaikkiaan täydellinen, kun aurinko paistaa edelleen lokakuussa. Tämä on maailman paras paikka asua ja muistaa kiittää luojaansa joka päivä tästä upeasta mahdollisuudesta asua juuri täällä.
- Minua on siunattu maailman parhaimmilla, hauskimmilla, ihanimmilla, mukavimmilla ja auttavaisimmilla ystävillä. Teidän kanssanne on niin äärettömän hauskaa ihan joka kerta kun tapaamme. Tulen muistamaan teidät kaikki kuolemaani saakka.
- Elämänvaihe, jota elän juuri nyt on kerrassaan ihmeellisen rauhallinen ja seesteinen. Kiitos luojani siitä, että olemme terveitä ja kaikki asiat ovat hyvin. En tiedä mitä olen tehnyt ansaitakseni tämän kaiken, mutta olen äärettömän kiitollinen kaikesta, jota saan.
- Minulla on maailman paras ammatti ja olen äärettöman kiitollinen kaikista ihanista ja lämpimistä ihmisistä, jotka minua ympäröivät. On mielettömän ihanaa, että voin tuntea teidän kaikkien lämmön ja innon matkallani kohti entistää parempaa tulevaisuutta. Kiitos rakkaat!
- Ja Lotte: en voi koskaan sanoilla kertoa kuinka paljon merkitsee se, että olet muuttanut niin lähelle (mutta kauas), sen täytyy olla johdatusta. Olen niin kiitollinen sinusta.
Mitä kaunein kiitos teille kaikille, jotka olette elämässäni. Olette iltarukouksissani alati!
torstai 25. syyskuuta 2014
Ja hän on jälleen Ihminen
Alkuhuomautus: kerron tässä postauksessa asioista, joista en oikeasti tiedä mitään, tämä(kin) postaus on siis omia tunnelmiani ja ajatuksia siitä, miten olematon raha pyörittää maailmaa!
Siis vihdoinkin, vihdoinkin olen siirtymässä oikeaksi ihmiseksi jälleen! Olen asunut täällä 2 vuotta ja melkein 3 kuukautta, allekirjoittanut puolison ominaisuudessa talomme kauppakirjat, käyttänyt semmoisen viisitonnia olemattomaan koulutukseen, saanut työpaikan, perustanut perustamattoman yrityksen, saavuttanut jonkinlaisen asiakaskunnan ja tienaan taas rahaa.
Olen vieraillut Wells Fargossa noin kolmekymmentä kertaa: avannut oman tilin miehen todistaessa ja taatessa vieressä, anonut luottokorttia, lunastanut sekkejä, anonut luottokorttia, hankkinut oman pankkiirin, anonut luottokorttia, avannut yritystilin, anonut luottokorttia, käynyt valittamassa maksuista, joita ei pitänyt olla, anonut luottokorttia, valittanut maksuista uudestaan, hakenut kolme (KOLME) pankkikorttia ja anonut luottokorttia.
Olen soittanut muutaman kerran Wells Fargon puhelinpalveluun ja kuunnellut kuuliaisesti 75 sekunnin litanian siitä, mitä pitäisi painaa, kun on mitäkin asiaa, ja vielä useammin olen soittanut Wells Fargon Merchant -palveluun. Käytän siis Merchantin maksutonta kortinlukulaitetta, joka maksaa 20 taalaa kuussa ja harrastuksenani on joko soitella sinne tai sähköpostailla henkilökohtaisen pankkiirini kanssa asiasta, jota en vieläkään ole pystynyt pureksimatta nielemään. Minä kun edelleen kuvittelen, että ilmainen tarkoittaa sitä, ettei se maksa mitään. Mutta Merchantin kunniaksi on toki sanottava se, ettei kyseinen aparaatti myöskään suostu toimimaan pyyhkäisemällä, joten ehkä ne siksi siitä veloittaa.
Mutta nyt, tänään, ehkäpä juutalaisen uuden vuoden kunniaksi, se on vihdoinkin koittanut: MINÄ SAAN ENSI KUUSSA LUOTTOKORTIN!
Nykyinen feikkiluottokorttini (sellainen, jossa on luottoa juuri sen verran kun tilillä on katetta) vaihdetaan oikeaan luottokorttiin! Juhuu, olen jälleen luottokelpoinen yksilö. Eikä siinä vielä kaikki: voinpa sitten anoa luottokorttia myös yritykselleni ja samalla sivukortit kaikille työntekijöilleni! Tämähän on suorastaa aihe mennä ostamaan (luotolla) uusi lompakko.
Ja kiittää ja kumartaa Wells Fargoamme, joka jaksaa muistaa meitä samalla kuukausittaisella paperituotteiden määrällä, jonka yksi suomalainen paperitehdas viikossa tuottaa. Ja jokaisen kotiinkannetun paperituotteen asiakas, eli tässä ja yritykseni tapauksessa siis minä, maksaa omista pikku tuloistaan. Osan tästä tulvasta voi toki verkkopankin ihmeellisessä maailmassa käydä klikkaamassa otsakkeen ´ei kiitos´ kohdalta estetyksi, mutta se sitten täytyy tehdä erikseen oman tilin, yrityksen tilin ja merchant-tilin kohdalla, ja viimeksi mainittu vaatii soittamista palveluun ja kolmen yhdeksännumeroisen merkkijonosarjan muistamista, mutta muuten siis ihan näppärää.
Ja uuteen iPhoneen saisi ladattua kännykkäluottoa ja sekit voi siis tallettaa tililleen appsin kautta valokuvaamalla. Eli kyllä meistä pidetään huolta, mutta jos pankki (siis Wells Fargo) kerran työllistää yhden jokaisesta 500:sta amerikkalaisesta, niin melkoinen human potential:han siinä on kyseessä. Ja muutama tuhat heistä tekee töitä Innovation Parkissa, jossa eräskin hieroja toimii työntekijänä, eli ei muuta kuin raha kiertämään.
Tai niinkuin nykymaailmassa oikeilla ihmisillä tapana on: luottoa peliin ja krediitit tiskiin!
Siis vihdoinkin, vihdoinkin olen siirtymässä oikeaksi ihmiseksi jälleen! Olen asunut täällä 2 vuotta ja melkein 3 kuukautta, allekirjoittanut puolison ominaisuudessa talomme kauppakirjat, käyttänyt semmoisen viisitonnia olemattomaan koulutukseen, saanut työpaikan, perustanut perustamattoman yrityksen, saavuttanut jonkinlaisen asiakaskunnan ja tienaan taas rahaa.
Olen vieraillut Wells Fargossa noin kolmekymmentä kertaa: avannut oman tilin miehen todistaessa ja taatessa vieressä, anonut luottokorttia, lunastanut sekkejä, anonut luottokorttia, hankkinut oman pankkiirin, anonut luottokorttia, avannut yritystilin, anonut luottokorttia, käynyt valittamassa maksuista, joita ei pitänyt olla, anonut luottokorttia, valittanut maksuista uudestaan, hakenut kolme (KOLME) pankkikorttia ja anonut luottokorttia.
Olen soittanut muutaman kerran Wells Fargon puhelinpalveluun ja kuunnellut kuuliaisesti 75 sekunnin litanian siitä, mitä pitäisi painaa, kun on mitäkin asiaa, ja vielä useammin olen soittanut Wells Fargon Merchant -palveluun. Käytän siis Merchantin maksutonta kortinlukulaitetta, joka maksaa 20 taalaa kuussa ja harrastuksenani on joko soitella sinne tai sähköpostailla henkilökohtaisen pankkiirini kanssa asiasta, jota en vieläkään ole pystynyt pureksimatta nielemään. Minä kun edelleen kuvittelen, että ilmainen tarkoittaa sitä, ettei se maksa mitään. Mutta Merchantin kunniaksi on toki sanottava se, ettei kyseinen aparaatti myöskään suostu toimimaan pyyhkäisemällä, joten ehkä ne siksi siitä veloittaa.
Mutta nyt, tänään, ehkäpä juutalaisen uuden vuoden kunniaksi, se on vihdoinkin koittanut: MINÄ SAAN ENSI KUUSSA LUOTTOKORTIN!
Nykyinen feikkiluottokorttini (sellainen, jossa on luottoa juuri sen verran kun tilillä on katetta) vaihdetaan oikeaan luottokorttiin! Juhuu, olen jälleen luottokelpoinen yksilö. Eikä siinä vielä kaikki: voinpa sitten anoa luottokorttia myös yritykselleni ja samalla sivukortit kaikille työntekijöilleni! Tämähän on suorastaa aihe mennä ostamaan (luotolla) uusi lompakko.
Ja kiittää ja kumartaa Wells Fargoamme, joka jaksaa muistaa meitä samalla kuukausittaisella paperituotteiden määrällä, jonka yksi suomalainen paperitehdas viikossa tuottaa. Ja jokaisen kotiinkannetun paperituotteen asiakas, eli tässä ja yritykseni tapauksessa siis minä, maksaa omista pikku tuloistaan. Osan tästä tulvasta voi toki verkkopankin ihmeellisessä maailmassa käydä klikkaamassa otsakkeen ´ei kiitos´ kohdalta estetyksi, mutta se sitten täytyy tehdä erikseen oman tilin, yrityksen tilin ja merchant-tilin kohdalla, ja viimeksi mainittu vaatii soittamista palveluun ja kolmen yhdeksännumeroisen merkkijonosarjan muistamista, mutta muuten siis ihan näppärää.
Ja uuteen iPhoneen saisi ladattua kännykkäluottoa ja sekit voi siis tallettaa tililleen appsin kautta valokuvaamalla. Eli kyllä meistä pidetään huolta, mutta jos pankki (siis Wells Fargo) kerran työllistää yhden jokaisesta 500:sta amerikkalaisesta, niin melkoinen human potential:han siinä on kyseessä. Ja muutama tuhat heistä tekee töitä Innovation Parkissa, jossa eräskin hieroja toimii työntekijänä, eli ei muuta kuin raha kiertämään.
Tai niinkuin nykymaailmassa oikeilla ihmisillä tapana on: luottoa peliin ja krediitit tiskiin!
keskiviikko 24. syyskuuta 2014
Mammografia
Kaikki on kunnossa, mutta koskapa olette kovasti kiinnostuneet siitä, miten tässä maassa tuhlataan vakuutusyhtiöiden rahaa erinomaisen tarkoitukseen, niin kerrompa taas. Oli oikein mukava kokemus kaiken muun ajan paitsi sen, jonka ei ollut. Jos olet nainen, niin tiedät kyllä.
Edelleen haaste ja jännitysosa uuden paikan etsimisessä on se, ehtiikö paikalle ajoissa ja löytääkö oikean oven, sillä kyltitykset ovat tässä maassa aliarvostettu luonnonvara. Ballantynellä kummiskin oltiin, joten ei huolenhäivää (officeni on naapurissa eli puolen mailin päässä) ja löysin oikean oven. Vastaaotto oli: vaaleanpunainen. Sisustus, kaavut (juu, tottakai puet sellaisen päällesi erillisessä, lukittavassa pukukopissa) ja työntekijöiden vaatteet olivat asiaankuuluvan pinkkejä, sillä rintasyöpäähän tässä ollaan ehkäisemässä. Jouduin odottamaan ehkä 5 minuuttia, koska työntekijöitä oli sairaana tai muuten poissa, mitä kovasti pahoiteltiin.
Sitten minut ohjattiin tutkimushuoneeseen ja työntekijä poistui hakemaan, etsimään tahi tarkistamaan jotain ja palasi muutaman minuutin kuluttua sanoen: " häblää äblää viis vais vink". Minä purskahdin nauramaan ja sanoin, etten sitten saanut sanaakaan selvää tuosta, mitä yritit minulle pikaversiona tykittää!
Rouva istahti tuolille ja nauroi hyväntahtoisesti. Pyysi anteeksi, selitti asiat selkeästi, kertoi miksi moinen kiire, haastatteli minut ja käytiin läpi Euroopanpolitiikka. Sitten lempeästi runnoi naiseuteni masiinaan ja pääsin lähtemään. Parasta kaikessa oli, että ei tarvinnut selvitellä vakuutusjuttuja laisinkaan, sillä ne oli selvitetty jo lähettävän lääköriaseman puolesta (kunnes puolen vuoden päästä vakuutusyhtiö lähettää kysymyksen siitä, että oliko minulla tissit jo Suomessa ja kuinka vanha on aviomiehesi, joka on syntynyt vuonna 67 ja jonka nimissä vakuutus on).
Jihaa, ja postissa tuli parin viikon viiveellä lappu, jossa luki: no problem, just fatty!
Ei siis mitään uutta auringon alla.
Edelleen haaste ja jännitysosa uuden paikan etsimisessä on se, ehtiikö paikalle ajoissa ja löytääkö oikean oven, sillä kyltitykset ovat tässä maassa aliarvostettu luonnonvara. Ballantynellä kummiskin oltiin, joten ei huolenhäivää (officeni on naapurissa eli puolen mailin päässä) ja löysin oikean oven. Vastaaotto oli: vaaleanpunainen. Sisustus, kaavut (juu, tottakai puet sellaisen päällesi erillisessä, lukittavassa pukukopissa) ja työntekijöiden vaatteet olivat asiaankuuluvan pinkkejä, sillä rintasyöpäähän tässä ollaan ehkäisemässä. Jouduin odottamaan ehkä 5 minuuttia, koska työntekijöitä oli sairaana tai muuten poissa, mitä kovasti pahoiteltiin.
Sitten minut ohjattiin tutkimushuoneeseen ja työntekijä poistui hakemaan, etsimään tahi tarkistamaan jotain ja palasi muutaman minuutin kuluttua sanoen: " häblää äblää viis vais vink". Minä purskahdin nauramaan ja sanoin, etten sitten saanut sanaakaan selvää tuosta, mitä yritit minulle pikaversiona tykittää!
Rouva istahti tuolille ja nauroi hyväntahtoisesti. Pyysi anteeksi, selitti asiat selkeästi, kertoi miksi moinen kiire, haastatteli minut ja käytiin läpi Euroopanpolitiikka. Sitten lempeästi runnoi naiseuteni masiinaan ja pääsin lähtemään. Parasta kaikessa oli, että ei tarvinnut selvitellä vakuutusjuttuja laisinkaan, sillä ne oli selvitetty jo lähettävän lääköriaseman puolesta (kunnes puolen vuoden päästä vakuutusyhtiö lähettää kysymyksen siitä, että oliko minulla tissit jo Suomessa ja kuinka vanha on aviomiehesi, joka on syntynyt vuonna 67 ja jonka nimissä vakuutus on).
Jihaa, ja postissa tuli parin viikon viiveellä lappu, jossa luki: no problem, just fatty!
Ei siis mitään uutta auringon alla.
keskiviikko 17. syyskuuta 2014
About theater - again!
It is just too easy to order tickets to theater shows. And the prices are reasonable, specially if you compare prices in Finland. Sometimes I think that I'm spending much too much of my husb--- oh well, I'm working now, money to theater tickets, but you got to do what you enjoy the best. Right?In Finland I always used cheap tickets and volunteered in Tampereen Teatteri and that was my way to get great tickets. Here I'm planning on volunteering, but since I still have my baby at home, I'm so far spending my nights home. But some day I'll call to Actors's Theater and volunteer.
So this fall looks like this! We already saw MammaMia and Phantom of the Opera in NYC and even though MammaMia was very good, I did NOT book tickets to that in Clt next season. But I did for Phantom. It'll be February in Blumenthal. Where I'm NOT seasonal ticker holder this year, I only have 2 tickets to Once (this October) and 1 for Motown Musical. Well, and then of course for Cinderella (November). But I still have one gift card waiting...
In Actors Theater I am 2-seat seasonal subscriber for 5 shows (altogether 7 shows), so it leaves me room to take along a friend 3 times. Plus subscribers can take a NEW friend for free at least one time. So let me know if you want to join me. I will see all the shows there again this year. Just saw River City, which was AWESOME. NuVoices Festival will be at January, so 4 shows in one weekend! I am ready.Did I tell you, that improvisation show is every other month and I SKIPPED last one. Next would be in two weeks, but I don't have tickets...yet.
But I am going to smaller Charlotte Theater next Sunday to see Footloose and even smaller in Cornelius the week after. And well, that's it! So far I only have tickets to 16 shows this season, but there will be lot more opportunities. Stay tuned!
And no, I don't go to movies often, but I am planning on seeing Gone Girl next month! I loved the book and want to see the movie. So second time in movies this year: here I come!
sunnuntai 14. syyskuuta 2014
Laiskuutta ilmassa?
Juu, kirjoituslaiskuutta tai sitten sen verran enemmän muuta puuhaa, ettei ole joutanut turisemaan. Mitään suurta ja ihmeellistä ei ole tapahtunut, mutta sen verran kaikkea mukavaa, ettei joutenoloa ole päässyt syyttämään.
Työrintamalla menee siis ihan mukavasti! Vakaumus siitä, että kohta ollaan ihan liiankin kiireisiä alkaa kolkuttaa ovella. Ja vielä enemmän uskoa siihen, että kyllä minä tiedän, mitä haluan ja aion tehdä, vaikka alkuvaiheessa vielä ollaan. Ei minusta ole muuksi kuin jäsenkorjaajaksi ja sitä tosiasiaa olen tässä uudella kielellä ja uusin tavoin jonkin aikaa makustellut. Olen edelleen aivan valmis tekemään monenlaisia hieronta-alan hommia, mutta korjaaminen on ja tulee olemaan sitä ominta ja parasta aluetta.
Työote silti muuttuu ja muuntuu koko ajan, sillä toimintaympäristö on sittenkin aika erilainen kuin Suomessa, missä ihmisillä on käsitys siitä, mistä jäsenkorjauksessa on kyse. Täällä on luotava käsitteistö (ja ymmärretävä käyttää sitä johdonmukaisesti), vakuutettava ihmiset tämän hoitomuodon ylivertaisuudesta ja rutistettava se paikalliseen toimintaympäristöön ja -kulttuurin. Jossa on siis olennaisena osana mukana kiropraktiikka. Joka ei sitten ole sellaista kiropraktiikkaa, jota minä suomalaisessa käsitysmaailmassani kannan. Täällä on niin monenlaisia praktiikkoja ja kiropraktiikassa on rutkasti suuntauksia, joihin olen vasta tutustumassa.
Tai no, en minä niihiin kaikkiin aio tutustua, mutta olen löytänyt sen tavan, johon uskon ja jota jäsenkorjaus voi täydentää. Tämän uudenlaisen näkövinkkelin saattaminen omaan pääkoppaan ei olekaan ollut ihan yksinkertaista. Sillä se on edellyttänyt sitä, että oma käsityskykyni jäsenkorjauksen ylivertaisuudesta joutaa romukoppaan (no on se ylivertaista, mutta miksei hyödynnä koko kirjoa eikä hakkaa päätään seinään, kun ei ihan kaikkeen itse pysty). Pääpaino todellakin sillä, miten tässä ympäristössä, tässä ajassa ja tässä kulttuurissa luoda sellaiset työolosuhteet, joista A) nauttii, B) hyötyy ja C) oppii uutta.
Uskon kuitenkin, että olen menossa oikeaan suuntaan! Olen löytänyt oikeat kumppanit tälle matkalle ja joka päivä tulee jotain uutta vastaan. Oma vankka osaaminen kohtaa uuden tavan ja uudet puitteet, eikä kaikki aina purematta mene alas, mutta onnekseni omaan kosolti kärsivälli--- eikun käsityskykyä. Eikä Roomaakaan päivässä rakennettu eli hiljaa hyvä tulee. Ja tässä joutessa voi sitten vaikka taistella rakkaan Wells Fargon kanssa kuukausittaisista maksuista kuukausimaksuttoman systeemin yhteydessä. Ja päättää lopettaa nettivaraussysteemi, sillä se ei ehkä sittenkään istu vielä tähän vaiheeseen. Brainstorming on päivän sana.
Ihaninta tässä kaikessa ovat mm. seuraavat asiat: Cheri, Lisbet, Diana, Beth, Jill, Gina, Lauren, Brad, Michele, Judith x2, Lisa, Keisha vain muutama mainitakseni. Ja lopuksi haluan kiittää rakasta perhettänä sekä täällä USA:ssa että siellä kotomaassa....
Työrintamalla menee siis ihan mukavasti! Vakaumus siitä, että kohta ollaan ihan liiankin kiireisiä alkaa kolkuttaa ovella. Ja vielä enemmän uskoa siihen, että kyllä minä tiedän, mitä haluan ja aion tehdä, vaikka alkuvaiheessa vielä ollaan. Ei minusta ole muuksi kuin jäsenkorjaajaksi ja sitä tosiasiaa olen tässä uudella kielellä ja uusin tavoin jonkin aikaa makustellut. Olen edelleen aivan valmis tekemään monenlaisia hieronta-alan hommia, mutta korjaaminen on ja tulee olemaan sitä ominta ja parasta aluetta.
Työote silti muuttuu ja muuntuu koko ajan, sillä toimintaympäristö on sittenkin aika erilainen kuin Suomessa, missä ihmisillä on käsitys siitä, mistä jäsenkorjauksessa on kyse. Täällä on luotava käsitteistö (ja ymmärretävä käyttää sitä johdonmukaisesti), vakuutettava ihmiset tämän hoitomuodon ylivertaisuudesta ja rutistettava se paikalliseen toimintaympäristöön ja -kulttuurin. Jossa on siis olennaisena osana mukana kiropraktiikka. Joka ei sitten ole sellaista kiropraktiikkaa, jota minä suomalaisessa käsitysmaailmassani kannan. Täällä on niin monenlaisia praktiikkoja ja kiropraktiikassa on rutkasti suuntauksia, joihin olen vasta tutustumassa.
Tai no, en minä niihiin kaikkiin aio tutustua, mutta olen löytänyt sen tavan, johon uskon ja jota jäsenkorjaus voi täydentää. Tämän uudenlaisen näkövinkkelin saattaminen omaan pääkoppaan ei olekaan ollut ihan yksinkertaista. Sillä se on edellyttänyt sitä, että oma käsityskykyni jäsenkorjauksen ylivertaisuudesta joutaa romukoppaan (no on se ylivertaista, mutta miksei hyödynnä koko kirjoa eikä hakkaa päätään seinään, kun ei ihan kaikkeen itse pysty). Pääpaino todellakin sillä, miten tässä ympäristössä, tässä ajassa ja tässä kulttuurissa luoda sellaiset työolosuhteet, joista A) nauttii, B) hyötyy ja C) oppii uutta.
Uskon kuitenkin, että olen menossa oikeaan suuntaan! Olen löytänyt oikeat kumppanit tälle matkalle ja joka päivä tulee jotain uutta vastaan. Oma vankka osaaminen kohtaa uuden tavan ja uudet puitteet, eikä kaikki aina purematta mene alas, mutta onnekseni omaan kosolti kärsivälli--- eikun käsityskykyä. Eikä Roomaakaan päivässä rakennettu eli hiljaa hyvä tulee. Ja tässä joutessa voi sitten vaikka taistella rakkaan Wells Fargon kanssa kuukausittaisista maksuista kuukausimaksuttoman systeemin yhteydessä. Ja päättää lopettaa nettivaraussysteemi, sillä se ei ehkä sittenkään istu vielä tähän vaiheeseen. Brainstorming on päivän sana.
Ihaninta tässä kaikessa ovat mm. seuraavat asiat: Cheri, Lisbet, Diana, Beth, Jill, Gina, Lauren, Brad, Michele, Judith x2, Lisa, Keisha vain muutama mainitakseni. Ja lopuksi haluan kiittää rakasta perhettänä sekä täällä USA:ssa että siellä kotomaassa....
keskiviikko 27. elokuuta 2014
Se tunne...
Kuin eläisi jonkun muu elämää.
Kuin ajaisi autolla kahdeksankaistaisella highwayllä kolmen tähden jenkkielokuvassa.
Kun on kaiken mukavuusalueen ulkopuolella ja silti uskaltaa ottaa askeleen ja etsiä uusia paikkoja.
Kun ajaa pimeässä ja olettaa olevansa oikealla reitillä, mutta mikään ei näytä tutulta ja kahdeksan mailia tuntuu kahdeksaltakymmeneltä.
Kun tuntee pakottavaa tarvetta kertoa jollekin juuri tästä, mitä kokee ja näkee juuri nyt, eikä ketään ole läsnä.
...sitä on kuulkaa ikävä!
Kuin ajaisi autolla kahdeksankaistaisella highwayllä kolmen tähden jenkkielokuvassa.
Kun on kaiken mukavuusalueen ulkopuolella ja silti uskaltaa ottaa askeleen ja etsiä uusia paikkoja.
Kun ajaa pimeässä ja olettaa olevansa oikealla reitillä, mutta mikään ei näytä tutulta ja kahdeksan mailia tuntuu kahdeksaltakymmeneltä.
Kun tuntee pakottavaa tarvetta kertoa jollekin juuri tästä, mitä kokee ja näkee juuri nyt, eikä ketään ole läsnä.
...sitä on kuulkaa ikävä!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)