Marraskuu on ollut minulle aina vähän hankala kuukausi. Koska pimeää ja synkkää. Luulin, että tämä asia korjaantuisi täällä etelässä, mutta menneinä vuosina olen juuri marraskuussa joutunut kamppailemaan itseni ja kroppani kanssa. Viime vuoden kuoleman kuussa jouduin turvautumaan kiropraktikkoon, jotta sain ruotoni pysymään suorassa ja työkunnossa, joten tänä vuonna pyrin ennakoimaan ja ottamaan kevyemmin. Valitin myös etukäteen ystävilleni, että tulee olemaan vaikeaa, eli muistakaa piristää minua mikä parhaiten onnistuu juottamalla lisää kahvia aina kun mahdollista!
Tavoitteena oli tänä vuonna myös tehdä pikku autoreissu Michiganiin, mutta se sitten joutui väistymään viikon vesivahinkoremontin tieltä, ja käkin täällä kotona selvitellen vaatehuoneen ja komeron sisältöjä. Onneksi kelit ovat olleet pääsääntöisesti kohdillaan (vaikka niin ne ovat menneinäkin vuosina) eli olen myös yrittänyt aurinkotankata säännöllisesti (uskokaa tai älkää, mutta minulla on silti D-vitamiinin puutostila; eli pistäkää triplasti sitä Deetä nassuun siellä Suomessa!) ja käydä edes lyhyellä kävelyllä vähintään viisi kertaa viikossa. Kuinka sitten selvisin?
Aika hyvin, vaikka itse sanonkin! En ole tarvinnut selkääni hoitoa (vaikka siinä hilkulla on oltu), mutta olen toki käynyt rentouttavassa hoidossa pari kertaa marraskuun aikana. Valoa olen tehnyt elämääni asentamalla (joulu)valoja hyvissä ajoin (osakoristelin myös jo tuon virallisen puolen kämpästä jouluiseksi), sillä pimeähän rämähtää täällä kello kuusi (kellonsiirtojen jälkeen). Sain myös energiaa siitä, että kerrankin kaikki kaapit ovat tip top järjestyksessä eli se viikon breikki työstä oli kyllä marraskuussa paikallaan (ehkä ensi vuonna jokin pieni reissu). Kivaa kutinaa aiheuttaa myös ihan kohta juhlittava itsenäisyysjuhla, johon klänninki ostettuna.
Kahvia on sitten kulunut! Päätin näes, että tässä kuussa en laske montako kupillista päivässä menee, vaan jos on kahvittanut, niin sitten olen keittänyt kupposen (silti verikokeiden mukaan kilpirauhasarvot ovat tasoittuneet eli kohta ollaan normaalissa). En ole huomannut, että kahvi olisi vienyt yöuniakaan ja nukun pääsääntöisesti tosi hyvin. Aionkin siis tästä eteenpäin peräänkuuluttaa suomalaista kahvikulttuuria eli kahvi on terveellinen juoma, kunhan siihen ei lisää puolta kiloa makeutusainetta joko sokerin tai maidonkorvikkeen muodossa! Tämä tarkoittaa myös sitä, että ei osta halvinta moskaa, ei käy sturbuksissa ja käyttää Arabica-kahvipapuja. Kaikkea sitä oppii; tässä maassa kahvi on aina etummaisena kieltolistalla, mutta aion siis väittää tätä ideologiaa vastaan. Yritän silti pitää rajaa jossain neljässä kupillisessa per päivä. Ehkä.
Huomenna on siis jo joulukuu ja saa alkaa kuunnella jouluradiota ja leipoa piparkakkuja. Mitä en silti ehkä tee, mutta voisin leipoa karjalanpiirakoita joku viikonloppu ja syödäkin muutaman, vaikka siis sekä ruis, vehnä että maitokin on pannassa (se kilpirauhasdieetti). Kunhan ensin selviän itsenäisyyspäivävastaanotostamme; puhe on valmiina (ja myös käännettynä kaverin ystävällisellä avustuksella) ja diplomit odottavat saajiaan. Heti joulun jälkeen meidät on kutsuttu pieniin häihin ja uuden vuoden jälkeen aion mennä pieneen kolmen päivän workshoppiin, jossa opitaan tekemään taidetta. (Siis minä: taidetta, naurattaa jo ajatuskin.) Ja sitten jännitetään. jatkuuko espanjan ryhmä ja jos jatkuu, niin jaksaako Hyväriskä repiä ittensä paikalle lauantaiaamuna kello yhdeksäksi.
Tämä vuosi on kulunut vauhdilla ja ollut täynnä mukavia juttuja, joten tästä on hyvä ponnistaa uuteen vuoteen ja alkaa taas tosissaan miettiä, missä tätä työtänsä (ja paljonko) jatkossa tekisi. Olen asunut täällä viisi ja puoli vuotta, joista melkein neljä ´elättänyt` itseni hieromalla... johan tässä voisi jotenkin uudistua ja alkaa miettiä elämänsä toista puoliskoa. Onneksi voi vielä ensi vuoden miettiä ja sitten räväyttää joko sen elämäntapakriisin tai ehkäpä seestyneen minän uuden kymmenluvun kunniaksi. Mutta vielä nautitaan vuodesta 2017, jolloin olen oppinut jotain maallisesta tomumajastani, joka toimii kyllä vielä kertaallisesti, kunhan kohtelee sitä oikein: välttää sokeria (myös hedelmiä), maitotuotteita ja nopeita hiilihydraatteja, liikuttaa kohtuullisesti ulkoilmassa ja ennen kaikkea juo riittävästi hyvää kahvia. Ja jonkinverran sitä puhdasta viiniä eli punaviinikin käy, kunhan se ei ui tanniinissa ja on luomua ja vähäsokerista.
Ja jos joku sitten miettii, että miten se refluksi ja kahvi sopii yhteen, niin ihan hyvin: vatsaa kannattaa helliä kahvin kanssa esimerkiksi cashew-maidolla ja hätätilassa mantelimaitokin käy. Haasteen tästä tekee se, että tässä maassa makeuttamatonta maidonkorviketta täytyy erikseen pyytää, ja aika monta feikkimaitolattea olen palauttanut kahviloissa, jos se on ollut liian makeaa (tai vaniljanmakuista, joka sisältää myös sokeria tai sokerinkorviketta). Samalla perusteella olen palauttanut myös muutaman salaatin, sillä jos ruoka maistuu sokerilta, niin minä en sitä pysty syömään. Kaikkeen sitä siis joutuu tottumaan, mutta minähän olen ihan mestari tottumisessa. Kun tänä vuonna tuo joulukuusenhankintakin on jo vähän myöhässä---
Pakko kommentoida tätä kahviloiden kahviasiaa nyt. Muakin ärsyttää suunnattomasti se, että peruskahviloiden baristoille täytyy jotenkin tässä kauniissa Yhdysvaltojen maassa vääntää rautalangasta, jos kahvinsa haluaa täysin makeuttamattomana. Käyn starbukseissa ja muissa ihan superharvoin, mutta kun käyn, pyydän kahvini unsweetened mutta kuitenkin pienellä lorauksella mantelimaitoa. Ja mitäs sieltä sitten tulee... no totta kai aika makian makuista kahvia. Pitäisi itse mennä sinne tiskin taakse katsomaan, minkälaisesta tonkasta kaatavat sitä maitoa kahvin sekaan. :D Viimeksi tarkistin, onko mantelimaito myös unsweetened ja sain vastaukseksi, että joo, ei ole vaniljan makua. Huoh. Ei se nyt ollut ihan sama asia kuin täysin unsweetened mantelimaito. Onneksi sentään mulla ei ole sairautta, minkä vuoksi pitäisi vältellä joitain tuotteita, joten yleensä vain nielen tappioni. :D
VastaaPoista