Terve vaan kaikille tasapuolisesti! Marraskuu on alkanut aurinkoisissa merkeissä eli olisi ihan parhaat ulkoilukelit kirmailla pitkin maita ja mantuja. Ja toki olen vähän kirmaillutkin, vaikka tällä hetkellä olenkin kotona remppaleskenä. Mies on nimittäin Michiganissa ja siellä on oikeasti kylmä!
Sinne minunkin piti tänä viikonloppuna ajamani, mutta sitten saimme vihdoinkin tämän pienen vesivahinkoremontin alkamaan eilen eli tässä sitä sitten käkitään vahtimassa että työ sujuu. Ja jos nyt mietit, että mikä vesivahinko, niin juuri se, joka tapahtui toukokuussa ja heinäkuussa. Korjaustyöhän tietenkin sovittiin tehtäväksi jo elokuussa, mutta sitten oli jotain hämminkiä (yllätys yllätys) firman kanssa eli jouduimme vaihtamaan korjausfirmaa, mikä tarkoitti uutta katselmusta vakuutusyhtiöltä (se koitui meidän eduksemme, saimme kaikki loogisesti asiaankuuluvat osiot mukaan uuteen sopimukseen) ja joka vaiheessa kestää muutaman viikon käsitellä asiaa. Ja sitten oli vielä huomioitava se, että minä teen töitä kotona eli ihan koska tahansa ei sopinut sisään saapastella. Mutta nyt on varattu ensi keskiviikkoon asti aikaa tehdä kaikki korjaukset.
Eli meillä ei enää ole reikää keittiön katossa. Tuolla tuo nuorehko meksikaano kolkuttelee vaatehuoneessa ja kuuntelee musiikkiaan. Hän on kyllä erinomaisen kohtelias nuori mies, ei soitata musiikkiaan alakerrassa ja siivoaa jälkiään ahkerasti. Ja oi miten kauniisti hän hymyilee! Ja tilanne on tietenkin se, että hän ei kovasti paljoa englantia taida, eikä ole minun espanjassakaan vielä hurraamista, joten annan hänen tehdä töitä enkä häiritse ylenpalttisella rupattelulla. Ahkera on ja jälki näyttää (tähän asti) hyvältä!
Ja vakuutusasiat kun mainittiin, niin kerronpa että tuosta viimekuisesta sairaalakeikasta jäi siis käteen hemmetinmoinen turhautuminen ja laskukin sitten tuli. Tässä vaiheessa se on toki ilmoitus siitä, paljonko vakuutusyhtiöltä pyritään laskuttamaan, mutta minä se olen allekirjoittanut paperin, että jos vakuutusyhtiö ei korvaa, niin omasta pussista menee: 8000 taalaa. Jihaa! Tämä remontinteko onkin oikeastaan aika halpaa lystiä.
Muuten ei olekaan mitään erityistä kerrottavaa. 100-vuotisjuhlan valmistelut ovat loppusuoralla ja juhlaklänninki ostettuna! Minulla on siis ihan oikeasti pitkä mekko. Koska onhan tämä itsenäisyys sen arvoinena asia. Tuohon juhlaan ja sen tunnelmaan lupaan palata sitten joulukuussa kuvin ja kommentein.
Ennen itsenäisyyspäivää on tietenkin vielä tuo kiitostelujuhla, mutta siihen ei ole mitään sen kummempaa suunniteltuna, kalkkunaa jossain muodossa ja ehkäpä tytärkin ehtii kotio. Ei ole nimittäin paljoa näkynyt; nyt kun siellä kampuksella on oma huone, niin siellä viihtyy näemmä erinomaisesti! Tämä on tietenkin hyvää harjoitusta äidille ensi lukukautta silmälläpitäen, sillä silloin neiti lähtee maailmalle omia siipiään kokeilemaan. Asiasta tulette varmaan kuulemaan ja lukemaan sitten kun se on ajankohtaista.
Toivotaan siis, että tänä vuonna tämä marraskuukin solahtaisi ohi ilman isompia kiukutteluja ja kommervenkkejä. Tässä vaiheessa tuntuu hyvältä ja tässähän on tämä viikon breikkikin työnteossa, ehkä se helpottaa marrasmasennusta. Lisää jouluvaloja sitten vaan, kyllä se tästä kirkastuu ja konmaritus alkaa, kun pääsee jälleen järjestämään kaikki komeronsa.
Iloista itsenäisyyspäivän odotusta kotomaahan!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti