Olin ekaa kertaa viikon (vähän ylikin) reissussa ihan yksin! En perheen, en kaverin tai työkavereitten kanssa, vaan yksin. Sanovat yksin matkustamista vapauttavaksi kokemukseksi, enkä ole eri mieltä, mutta itse kutsuisin tätä jopa rohkeaksi. Sillä:
Olen ekaa kertaa ajanut autolla 1400 mailia yksin. Kukaan ei ollut pitämässä seuraa (hereillä) tai ajamassa vuorollaan. Sain ihan itse päättää pissi (ja kahvi-)-tauoista ja jännittää vesisateessa sekä selviytyä tietulliteistä (turnpike), joita varten piti ostaa semmoinen liimattava tunnistin ja ladata sinne vielä rahaakin.
Asuinmaan standardien mukaan kumpikaan edellä mainittu teko eli ole uroteko, vaan ihan tavallista paikallistoimintaa, sillä Amerikan sisäinen muutto- ja vierailuliike on suurempaa kuin mihin suomalainen on konsaan tottunut.
Syy tähän Floridan matkailuun oli CE-classes eli pakolliset opinnot, joita on määrätty määrä läpikäytävä jotta saa pitää hierontalupansa Pohjois-Karoliinassa. Ja olisihan niitä opintoja lähempänäkin, mutta tällä kertaa halusin oppia jotain uutta ja avartavaa. Sillä valitettavasti tänne muuttoni jälkeen kaikki tähän astiset opinnot ovat olleet vähemmän tyydyttäviä: ensin pakkokoulu asiasta, jonka olen jo pariin kertaan Suomessa opiskellut; sitten pilipalikursseja aiheesta jos kolmannesta, joista osa verkossa (niissä voi hypätä suoraan testi-osaan, en siis ole vaivautunut lukemaan materiaaleja). Mutta kaikki tähänastinen on ollut oivaa kokemusta kielellisesti ja pikkuhiljaa terminologia ja määritteleminen alkaa (hyvänä päivänä) sujua myös tällä nykykielellä.
Mutta tällä kertaa päästiin asiaan! Mikä ilo oli kuunnella ihmistä, joka tietää mistä puhuu ja on sinut olemisensa ja tekemisensä kanssa. Kyseessä oli yksi IAHE-instituutin kolmesta oppilaitoksesta ja kouluttajana perustaja Kerry D'Ambrosio. Loistava! Mutta onpahan miehellä kokemusta ja koulutustakin lääkäristä osteopaattiin ja monta pehmytkudosmanipulaatiotekniikkaa hallussa. Parasta kaikessa oli kuitenkin se, että näkökulma hoitamiseen oli hyvin kokonaisvaltainen ja samantyyppinen kuin jäsenkorjauksessa. Ja opin paljon lisää! Uusia juttuja!
En sitten kuitenkaan päättänyt innostua niin paljon, että pistäisin likoon pari tonnia ja muutaman lisäreissun Palm Beach Gardensiin, jotta saisin sertifikaatin ja valmiiksi pureskellut materiaalit ja videot. En tee sillä sertifikaatilla (ainakaan tässä vaiheessa) yhtään mitään ja jos sen ensi vuonna suorittaisin, niin en saisi kaikkia hyväksiluetuksi pakollisiin opintoihin tässä vaiheessa. (Joo, olenko maininnut, että tämä systeemi on ihan p**stä?) Saisin siis oivaa kädentaitoa ja tietoa, mutta lisäksi täytyisi tehdä parit pilipalikurssit, joista siis kaikista joutuu maksamaan ihan kohtalaisesti. Näin ylläpidetään ammattitaitoa. (Ja koska koulutus oli Floridassa ja minun lupani Pohjois-Karoliinassa, niin saa nähdä kuinka sujuvasti asioita saa selvitettyä.)
Mutta oli antoisa Floridan reissu jokatapauksessa: opin, tutustuin, koin, itsenäistyin ja mikä parasta: vietin muutaman päivän sen toisen tällä mantereella asuvan kalevalaisen jäsenkorjaajan kanssa! Ajattelin jatkossakin pitää tämän amerikkalaisuuselementtini hyvinvoivana ja ajella etelään toistamiseenkin.
Ja samalla tuli hoideltua yksi klassikkokirja lukulistalta, Kuin tappaisi satakielen on kuunneltu ja nautittu. Ihan samat puheenaiheet ovat yhteiskunnassa vallalla yhä edelleen: kenellä on ihmisoikeus, kuka on lojaali kenelle ja missä saa käydä pissalla. Minun käsitemaailmassani rasismia on se, että yhdenlaiset kokevat olevansa parempia kuin toisenlaiset oli veruke ihan mikä tahansa; ihmisyys ei ole kiinni ihonväristä eikä sukupuolesta (vaikka sen olisi vaihtanut) eikä maailma ole vieläkään mitään oppinut. Tällä hetkellä täällä biblebeltillä vähän ahdistaa ja kiitos, että saan sen tänne suomeksi printata, sillä julkisesti olen liian raukka julistamaan.
Tältä se siis tuntuu, kun mamukupla puhkeaa ja presidentinvaalit alkaa pelottaa.
:
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti