Elämää, ei sen enempää

Päivän hyvä uutinen on se, että Helppo elämä -sarja löytyi Netflixistä. Huono taas se, että on kesä, jolloin ei tuijotella telkkaria, vaan luetaan niitä klassikoita (tästä jo nassukirjassa uhosin). Ja oikeasti Gabriel Marquesin Rakkautta koleran aikaan on oikein hyvä kirja, vaikka hivenen lukuelämystä haittaa se, että kaunosieluiset yksityiskohdat jäävät ymmärtämättä ihan vaan sanavaraston puutteellisuuden takia. Luulen, että tuo kirja täytyy vielä joskus lukea myös suomeksi.

Mutta reissuasioista piti vähän postata. Kalifornian reissu (juu, Hollywood on nähty) tuli jo kevätlomalla tehtyä ja seuraavia suunnitellaan. Ensinnäkin haluaisin tosi kovasti mennä uudestaan San Diegoon, mutta matkabudjetti ja kuuden tunnin lento ei houkuta. Täytyy siis tyytyä ajelemaan Floridaan ja odottaa, että uusi luottokorttini alkaa kerryttää matkapisteitä! 

Tämä luottokelpoiseksi muuntautuminen tässä maassa on ollut mielenkiintoinen prosessi (olen siitä aiemminkin postaillut) ja tässä siis viimeisin päivitys: luottoyhtiöt ottavat minut nykyisellään oikein mieluusti asiakkaakseen (credit score on huipussaan), mikäli suostun hakemaan korttia yksityishenkilönä (eli NAIMISISSAolevana puolisona), mutta yrittäjänä en ole vielä pystynyt osoittamaan olevani luoton arvoinen. Pankkimme antaa minulle jo niinkin huiman luottorajan kuin 1100$, jolla ei siis hätätilassa (jumissa, jossain Euroopan lentokentällä) tee yhtään mitään eli tähän ei voi luottaa. 

Myös AA (American Airlines) konkluusissa Citibankin kanssa hylkäsi anomuksen sen siliän tien, kun yrityskorttia kalastelin (niissä on paremman edut), mutta kun lisäsin yksityishenkilönä myös puolison tulot hakemukseen, niin luottorajaksi räpsähti 15.000$. Jota en siis missään nimessä tarvitse, mutta onpahan nyt sitten olemassa. Ja huomioikaa tässä, että samaan rajaan ei pääse miehenikään, jos pankin korttia anoo, mutta onneksi tässä maassa on vaihtoehtoja. Meillä taitaa kohta mennä pankki vaihtoon!?

Mutta sitten Floridasta! Lähden huomenaamulla ajamaan etelään ihan yksin ja omassa (sekä Äänikirjan Kuin tappaisi satakielen kanssa - klassikko teema siis jatkuu) seurassani! Hurjaa. Pelottaa siis hitusen, sillä liikenne ei tässä maassa ole aina mutkaton kokemus, mutta luotan siihen, että navigaattori pelittää ja olen tuolla Gainesvillessä jo pari kertaa käynyt. Vaan siitäpä sitten jatkankin vielä etelämmäs Palm Beach Gardensiin, jossa on ensimmäinen oikea CE (continuing education) -kurssi aiheesta Total Body Balancing ja Postural Release Technique. 

Olen sanalla sanoen innoissani, sillä odotan että vihdoinkin oppisin jotain teknisesti ja taidollisesti uutta! Kurssi kestää torstaista sunnuntaihin ja varasin huoneen rantahotellista! Jotta tulee tämän kesän rantakiintiökin sitten hoidettua. Vaikka kurssipäivät ovat tosi pitkiä (8-17.30) eli pelkkää kidutusta, jos sisältö onkin puutaheinää. Mitä en usko, sillä kyseessä on D'Ambrosio Instituutin (allianssissa mm. Upledger Instituutin, joka on cranio-sakraaliterapian maailman kehto) kanssa.

Ja parasta kaikessa on se, että sekä mennessä että tullessa pääsen poikkeamaan tuon ainoaa toisen tietämäni tällä mantereella asuvan jäsenkorjaajan luona! Elämä hymyilee ja jenkkimäinen 'ajelin tuossa viime viikolla 1400 mailia, kun poikkesin kaverilla' -elämäntapa alkaa juurtua. Kohti seikkailua ja sitten saakin alkaa odottaa systerin ja kummityttöjen tänne tuloa, likan valmistumista ja juhannusjuhlia! Perästä kuuluu; iloista mieltä ja aurinkoa kaikille!