Kaikki on kunnossa

Ei tullut hurrikaania, tuli sadetta. Mutta meillä ei ole tulvia eikä muutakaan haittaa asiasta. Se oli semmonen normaali suomalainen syyssade. Rannikkoa on poispyyhkäistynä jonkin verran, mutta se nyt ei enää kiinnosta ketään. Ei siis ainakaan uutisia. Menneen talven lumia. Raflaavaa sen olla pitää.

Katastrofaalisia tuhoja siis teki ja jälleenrakentaminen on käynnissä. Itse olen osallistunut ystävän kautta keräämällä vaatteita, kenkiä ja muuta tarviketta, jotka tämä ystävä toimittaa tarvitsijoille rannikolle. Minä tekstasin viikon asiakkaille asiasta ja nyt on auton takakontti tumpattu täyteen kerättyä tarviketta. Hyvä mieli, kun saa auttaa näin vähällä vaivalla.

Positiivisina asioina mainittakoon, että huomenna on vähän feikit, mutta silti, rapujuhlat suomalaisille ja suomenmielisille. Ja ensi kuussa suurlähettiläs Kirsti Kauppi saapuu Charlotteen. Vois mennä tapaamaan, mutta taidan jättää tilaisuuden tyttärelle, jonka kotinurkilla tapaamiset on sovittu. Ja kuuluu vähän niinkuin toimenkuvaan. Likka on nimittäin työharjoittelussa kansainvälisten asioitten parissa.

Minä pysyn lestissäni eli kotonani, missäs muualla. Siellä minulla on ihan parhaat asiakkaat, ja toimenkuvani on jotenkin laventunut Arctic Swan Bakeryn ruisleivän ja Fazerin suklaan levittämiseen. Suunnittelen tässä suomalaisen kahvilan avaamista, sillä myös korvapuustini ja karjalanpiirakkani tekevät kertaallisen hyvin kauppansa. Jos vaikka likan huoneen muuntaisi kahvilaksi ja voisi sitten siirtyillä jäsenkorjaushommista alakerran työhuoneesta keittiön kotileipomon kautta yläkerran opetushuoneeseen silloin kun ei ole palvelemassa asiakkaita peräsiiven kotikahvilassa.

Että tämmöstä kaikkea pyörii mökkihöperon mielessä! Vierashuoneita ei siis kohta ole, kun monitoimiyritykseni valtaa koko talon. Tai sitten ei: vieraat luvataan viedä nykyisellään myös uimaan ja saunaan, sillä olen edelleen suhteellisen tyytyväinen klubin jäsen. Pakkohan se on johonkin välillä lähdettävä.

Trooppinen myrsky -raportti 3

Tilanne on vakava: melkein kaikki kirkot peruuttivat aamuiset jumalanpalvelukset....
No joo, onhan tuota vettä tullut ja puoli kaupunkia sekä iso osa Etelä- ja Pohjois-Karoliinaa tulvii, mutta meillä kaikki on hyvin: on sähköt, kauppa auki, eikä tuule. Vettä tulee edelleen maahan asti. Osavaltio on hätätilassa ja naapurikylässä on ulkonaliikkumiskielto 19-7. Teitä on veden alla, muttei kokonaisia kaupunkeja kuten rannikolla. Onneksi suurin osa pilvimassasta on jo ohittanut meidät eli parissa päivässä päästäneen normaaliin.
Meillä on siis kaikki hyvin ja Netflix toimii!

Trooppinen myrsky - raportti 2

Sataa niin p**keleesti. Tuuleekin vähän, mutta se ei huoleta. Huomenna katsellaan mihin tämä vesi mahtuu. Ja sen päälle huominen vesi. Me emme asu tulva-alueella, ja sähkötkin toimii eli kyllä se tästä. Myrsky on pyörinyt koko päivän tässä päällämme, sillä se etenee pari mailia tunnissa. Pysyy siis vielä ainakin päivän, jossei kaksi. Mutta siis että vettä tulee. Sanoinko jo, että sataa ripsauttelee. Ennusteen mukaan saattaa tulla lähemmäs 10 jalkaa vettä. Se on muuten kolme metriä!

Trooppinen myrsky -raportti 1

Florence on virallisesti laantunut trooppiseksi myrskyksi, mutta tekee kyllä tulvien muodossa tuhojaan ja kuolonuhreja on jo tullut. Omassa elämässäni Flo on tänään näkynyt niin, että facen fiidi on täyttynyt erilaisista mahdollisuuksista auttaa tulvien uhreja. Sekä propangandasta koskien onko punainen risti vai laupias samarialainen oikeampi tapa auttaa kuin toinen. On se hyvä, että tukiyhdistysten rahanjaoista puhutaan, mutta enpähän tiedä kuinka oikeaa kaikki tieto loppujen lopuksi on. Kaikki ruskeasilmäiset koirat ja vastasyntyneet vaan mukaan mainoksiin, jotta rahahanat aukeavat. Apua siis tarvitaan ja pyrin tottakai osallistumaan, mutta järjen kanssa.

Ensimmäinen vesisade ripsautti kuuden jälkeen illalla ja toi mukanaan kyllä ihan kelpo tuulen, joka vei sähkötkim muutamaksi minuutiksi. Nyt on taas rauhallisempi tilanne, eikä tuuli viuhu nurkissa. Säätutkien mukaan tuulet kiertävät ja pyyhkäisevät meidän yli myöhään yöllä ja aamulla. Tästä sopii pitää kiinni, sillä likka on kaupungissa teatterissa ja äitiä tottakai huolettaa. Mutta siis semmoisen kokoiselta tuo pyörre näyttää, ettei ihan parissa tunnissa ohi ehdi. Onneksi wifikin tuli vielä takaisin ja puhelinyhteys löytyy. Katsotaan josko tämä vielä yltyy ennen nukkumaanmenoa.

Kello 23.00 tilanne ei ole muuttunut. Vettä rapsii maltillisesti ja pyörre lähestyy hitaasti mutta varmasti.

Hurrikaaniraportti 3

Ei raportoitavaa!
Mutta raportoin nyt kuitenkin, jottette luule, että tulvavesi olisi huuhtonut meidät mennessään. Tosiasiassa ei ole vielä satanut pisaraakaan, eikä oikeastaan edes tuule täällä meillä. Rannikolla on toisenlaiset tunnelmat.
Nyt eletään sitä tyyntä myrskyn edellä -hetkeä. Yöllä tullee sade. Tai sitten ei.

Nautin norjalaisesta Occupied -sarjasta, jonka pääosan esittäjä on yhden parhaan kaverini tuttu. Että tämmöinen tärkeä tieto ja kiitos Lisbetille, kun sarjasta vinkkasi. Kyllä Netflix on kiva keksintö! Niin, ja punaviini, joka kyllä lämmittää vähän liikaakin, kun kosteusprosentti on yli 75.

Hurrikaaniraportti 2

Florence on edelleen tulossa ja viimeisimmän ennusteen mukaan pyyhältää tästä meidän ja Columbian välistä. Noita suuntia ennustellaan kovaa kyytiä ja totuus on, että vieläkin suunta voi muuttua. Totuus on myös se, että Flo ei ole enää hurrikaani meille tullessaan, vaan trooppinen myrsky. Mikä saattaa muovata tornadoja. Mikä todennäköisesti katkoo sähköjä, sillä täällä päässä maailmaa suuri osa sähkölangoista on maan päällä.

Mikään ei ole eilisestä muuttunut. Sadetta tullaan saamaan noin puoli metriä. Huomenna illalla Flo saavuttanee rannikon ja sitten katsellaan... perjantaiksi suurin myräkkä saavuttanee meidät. Kaikki koulut on peruttu ja lukioihin on perustettu evakuointikeskuksia. Kaupoissa oli normaalihko meininki tänään, enemmän ihmisiä kuin muuten, mutta hyllyt täynnä ruokaa. Pyörin vain kotinurkilla eli en tiedä liikenteestä, mutta todennäköisesti ruuhkaa, koska pari miljoonaa ihmistä on pakkoevakuoitu rannikolta.



Säätutka näyttää sadetta perjantaista tiistaihin. Kuulemma hurrikaani kerää mereltä kosteuden ja sitten räväyttää sen meidän niskaan. Seuraamme tilannetta eli jalat maassa ollaan, mutta vieläkään ei hermostuta. Onhan se ylireagointi parempi kuin katastrofi, eikö niin? Suomessa talvi aina yllättää autoilijan ja siitä saa isot otsikot jälkikäteen. Täälläpäin tämä ennakkokirjoittelu on hemmetinmoista hysterianluontia.

Toivotaan parasta, mutta rukoilemaan en edelleenkään ala (bible beltistä huolimatta tai ehkä juuri siksi). Sen verran hysteria tarttui, että ostin tänään grillimakkaraa ja kaasupullokin on varuiksi vaihdettu. Käteen jäi myös purkki instant-espressokahvia, jotta kofeiinintarve tyydyttyy vaikka joutuisi kylmään veteen sekoittamaan...

Hurrikaaniraportti 1

Tulossa on. Mutta me ollaan täällä sisämaassa suhteellisen turvallisin mielin. Huolettaa ainoastaan, että jos sähköt menee, niin pilaantuu neljännes lehmää, joka asuu pakastimessamme. Siksi laitoimme gallonan pusseja vettä jäätymään, jotta ainaskin pari päivää saisimme pidettyä lihaa jäässä. Jos sähkökatko tulee ja kestää kaksi päivää, niin meillä on nautabileet, kun kaikki menee grilliin! Tervetuloa!

Mutta kannattaa tankata nyt ja juotavaksi on pelkkää olutta ja viiniä, sillä kaupasta on vedet (ja maito ja leipä) loppu. Mutta humalaan pääsee, sen verran on varattuna. Lihan lisäksi on purkkisoppaa ja pähkinöitä. Kyllä niillä kolme päivää elää.

Rannikolta sisämaahan kulkevilla teillä on sallittu vain yksi kulkusuunta ja muutenkin on tukkoista. Charlotte Motor Speedway on avannut alueensa kodeistaan turvaan häädetyille leirintäalueeksi eli kaupungin kaakkoispuolen liikenne on tukossa. Likka saa siis pysyä kampukselle, kotio ei ole tulemista!

Odottelevalla kannalla, muttei huolissaan.

Isoja asioita!

Olen aina tykännyt kirjoittaa ja leikkiä kielellä. Olen myös aina tykännyt, kun tehdystä työstä saa palkan. Edelleenkin välillä kaipaan tilipäivää ja sitä tunnetta, kun muutama tonni on ryöpsähtänyt tilille ja on ikäänkuin turvallinen olo. Ainakin seuraavan kuukauden voi maksaa ruokansa ja maksunsa sen enempää asiaa pohtimatta. Olen myös koko työikäni ollut siinä onnellisessa asemassa, jossa ei ole tarvinnut venyttää penniä ja raha on riittänyt aika kivasti koko kuukaudeksi. Kovin säästäväinen en ole koskaan ollut, sillä säästössä ei ole, eikä ole koskaan ollut, kuin muutaman kuukauden pelivara.

Tällä haavaa tililleni ryöpsähtää jonkinlainen summa miehen tekemästä työstä pari kertaa kuukaudessa eli monen mielestä olen kadehdittavassa asemassa. Mutten omasta mielestäni. Se raha, joka tilille tulee, menee joka kerta samantien edellisten viikkojen luottokorttimaksuihin (täällä kun on ns, pakko elää luotolla; eli kerään ne pisteet, vaikka maksankin saldon aina heti pois), eli oikeasti käyttötilini on aina ihan tyhjä. Nollassa. Kaikki menee perheen ruokaan, bensaan, vaatteisiin ja pakollisiin hygienia- yms. tarvikkeisiin. Säästötiliä en edes käytä.

Tämän lisäksi minulla on tietenkin yritystilini, jonne kerään sekeillä ja luotolla maksettavat asiakasmaksut. Teen töitä yksityisyrittäjänä ja tässä ammatissa kykenen noin 15 viikkotyötuntiin eli voitte kuvitella, että ihan hirveän suuria summia ei tilille kerry kaikkien pakollisten maksujen jälkeen. On myös muistettava pitää tilillä rahaa veroja varten (tosin tänä vuonna olen ensimmäistä kertaa maksanut täällä ennakkoveroa) ja otettava huomioon se tosiseikka, että suurin osa asiakkaista hankkii sarjakortin hoitoihini eli tuo raha ei ole minun rahaani ennenkuin kaikki hoidot on tehty. Sekkitilillä seisova raha ei siis ole vielä omaani, mutta sieltä maksan autolainan, jatkokoulutusmaksut, salijäsenyyteni ja muun itseeni käyttämän rahan (mm. teatterissakäynnit, ulkonasyömiset ja matkustelut) eli ihan kauheasti ei jää siirrettäväksi säästötilille. Ja säästötilille kertyvät rahat siirtyvätkin sitten kepeästi eläkesäästötileille. 

Minulle oli erinomaisen tärkeä kunnia-asia saada omaa rahaa ja rakentaa yritykseni ja asiakaskunta uudella mantereella ja ylpeydekseni voin sanoa, että tein sen kolmessa vuodessa. Viimeisen kahden vuoden aikana olen vakiinnuttanut asemani ja osaan jo melko hyvin ennustaa paljonko rahaa tulee. Haasteellisinta on ennustaa terveydenhuoltokuluja, ja tälläkin hetkellä uupuu noin 5000 taalaa hammashoitokuluja. Eli en ole vielä uskaltanut tehdä päätöstä etuhampaideni murenevien paikkojen uusimisesta eli uusista kuorista.

Nyt pitäisi siis olla kaikinpuolin tyytyväinen ja nauttia työnsä hedelmistä. Muttakun ei. Kroppa ei enää kestä tätä tahtia. On siis aika tehdä isoja päätöksiä. On ihan pakko vähentää viikottaisia hoitoja ja alettava joko vähentää kuluja tai anoa korotuksia siipalta. Olisi myös ihana päästä kesällä Suomeen ja juhlia pyöreitä vuosia pienellä matkalla. Olisi kiva, jos olisi se turvavaranto omalla tilillä. Olisi kiva, jos voisi maksaa lapsukaisen opinnot. Olisi. Olisi. Olisi.

Voisi myös lakata murehtimasta ja katsoa mitä tuleman pitää. En kuole nälkään ja pisteet ensi kesän Suomen reissua varten on kerätty. En aio maksaa vuokraa enää tänä vuonna eli teknisesti minulla on varaa vähentää työntekoa. Mutta onko minulla rohkeutta ottaa vastaan se tosiasia, että tulot-sarake näyttää vähempää kuin viime vuonna? Kun on aina pyrkinyt eteenpäin, ylöspäin ja korkeammalle.

Keski-iässä on uskallettava antaa lapsen lentää, mutta vieläkin vaikeampaa on irrottaa omista turvakaiteistaan ja kirjoittaa se tähän: aion kirjoittaa. Muutakin kuin blogia.