Tammikuu

Se on sitten kaamos ohitse. Samoin joulu ja muut härpäkkeet, eikä ole edes tipatonta tammikuuta ei. On paljon töitä, pientä flunssaa ja tulehtunut hammas. Mutta iloinen mieli!

Kun mä olen nyt sitten valaistunut. Tieni valinnut. Löytänyt rauhan. Mitä näitä nyt on. Tai no, astetta vanhempana ja viisaampana sekä monta kokemusta rikkaampana.

Päätin, että nyt kun on tavoite saavutettu, niin höllätään vähän ja uusi suunnitelma on se, että ei suunnitella juuri nyt. Keskitytään olennaiseen, nautitaan siitä, että on töitä, muttei mennä asioiden edelle. Osallitutaan ompelukerhoon maanantaisin (tai vaihtoehtoisesti kirjakerho kerran kuussa) ja pidetään kiinni taiji-tunneista. Mennään ulos aurinkoon, kun paistaa ja salille silloin kun ei. Jännitetään vihreää korttia ja collegepääsyä (3/6 hyväksytty). Pidetään pari asiaa jäissä ja mennään Kaliforniaan, jonne likka on halunnut vissiin koko elämänsä matkustaa.

Nautitaan teatterista (NuVoices -festivaali menossa; 4 esitystä kolmessa päivässä), näyttelyistä ja konserteista. Raivataan aikaa lounaille ja tanssimiselle tai tenniksen peluulle. Kerranhan täällä vain ollaan ja kunnossa kohti keski-ikää; tässähän on kaikki puitteet hyvälle elämälle juurikin nyt. Ei ensi vuonna.

Pääni sisässä on aina käynyt melkoinen kuhina, mutta nyt se rauhoittuu. Ihan vain koska päätän niin ja heitän pyrkimykset nurkkaan. Ei tarvitse todistaa kenellekään mitään, ei tarvitse märehtiä menneitä tai miettiä tulevia. Guruksi gurun paikalle.

Ja vot: heti kohta pukkaa uusia mahdollisuuksia ilmoille. Tartu hetkeen ja anna palaa. Ensinnäkin likkojen saunareissulle tuikituntemattomien suomalaisten kanssa, keksittekö mitään makoisampaa? Sitten paluu kielijuurille suomen opettajaksi ja Minnesotaan. Kumpikin hetken mielijohteesta, koska tuntui siltä. Koska oli aikaa tarttua tilaisuuteen. Koska elämä on.

Suuri Guru on puhunut ja lähtee teatteriin. Onnellisena.