Helou, minä täällä taas. Arki rullaa ja marraskuun pimeys häämöttää vain yhden kellonsiirron takana (me ollaan tässäkin asiassa viikko jäjessä). Biitsi-viikonloppu tyttöjen kanssa on haalistunut muisto ja vettä sataa kuin Esterin paremmasta puoliskosta. Tämä on nyt sitä arjen ylistystä ja tavallista elämää.
Halloweeni on sitten ens viikonloppuna ja olen jälleen varannut säkillisen karkkia jaettavaksi. Vaikka en niin kauheasti tuosta trik-oor-triitingistä tykkääkään, mutta kun kävin Walmartissa, nin sinne ne karkit hyppäsi ostoskoriin. Ihan itse. Ja sittenniin mennäänkin pohjoismaisten ystävien (me ollaan taas melkein norjalaisia yksi ilta) luokse syömään eli en ole niitä karkkeja jakamassa. Mutta saa sen kulhon jättää sinne pihalle itse otettavaksi ja ihan on kurpitsakin valmisteltu. Ja ihan pikkuisen lisäsin jouluvalojen näkyvyyttä, kun ne sinne etuaikaan tälläsin.
Varsinaiset jouluhärpäkkeet (meille tulee PORO) lisään sitten lähempänä jouluvieraiden saapumista! Odottakaapas vain. Ja olen sitten ensimmäiset joululahjatkin ostanut, kuinkas muuten. Meikäläinen ei tunne käsitettä ’viime tippa’.
Bisnekset pyörii tässä kuussa sillä lailla, että viimeisillä voimilla mennään joka toinen päivä, mutta sitten taas helpottaa. Kun saisi tasattua vielä virtaa tasaisemmaksi ja pystyisi pitämään yhden arkivapaan. Tai pystyisihän sitä, muttakun aina täytyy varautua pahimman varalle. Ja olisi opittava luottamaan siihen, että kyllä ne sieltä tippuu, ne asiakkaat. Se on tämä ikuinen dilemma: suomalainen ’työ puhukoon puolestaan’ versus jenkkimäinen ’markkinointia on ikuinen pepsodent-hymy ja itsekehu aina ja kaikkialla’ vieteri, joka naksuu ja paukkuu.
Ja minähän en siis määrällisesti enempää asiakkaita oikein kaipaakaan, mutta kattokaas kun, tässä täytyy olla itse kaiken katolla ja johdattaa sitä virtaa. Jonka tavoitteena ei ole enempää eikä vähempää kuin itsensä tunnetuksi tekeminen. Sillain, että parin vuoden päästä voi pyytää ihan mitä vaan ja asiakkaat maksaa mukisematta. Tavoite hoitaa 10 asiakasta viikossa ja tienata sillä $6000 kuussa. Eihän se tee kuin $150/tunti. Jotta siinä se suomalainen työ puhuu puolestaan.
Mutta ei ihan vielä, sillä yliopistomaksulaskelmia on tehty mamman aika paljon pienemmillä tuloilla ja semmoinen 23.000 vuosi sieltä vissiin sitten tulee maksettavaksi. Riippuen siis tietenkin perheen tuloista, tyttären koulumenestyksestä, itsensäkehutaidoista ja noin kolmestakymmenestä muusta asiasta, jotka eivät ihan vielä ole selvinneet. Kenellekään.
Ja kaikki tämä on niin helppoa, kun on kärsivällinen, rauhallinen ja malttaa mielensä. Siis ihan niinkuin minä. Ja sokeri on pannassa ja kahvia saa juoda vain 2 kuppia päivässä. Näin sitä koetellaan naista mäessä.
Syksyä kaikille!
Tsemppiä kaikkiin projekteihin - vielä on muistissa FAFSAn täyttö ja ne kaikki kysymykset ja niitä riitti meillä ainakin koko collegen ajan. Jos tuosta ei vielä ollut kysymys, niin on vielä edessä. Sadetta on piisanut myös omalla reissulla tällä viikolla - sais jo mun puolesta loppua. Hyvää loppuviikkoa - toivottavasti myös kuivempaa.
VastaaPoista