Tuokaa mulle arki

Joulu meni jolkotti nopsaan, mutta niinhän kai tuon tuleekin mennä, kun on aaton töissä ja Tapaninpäivää ei täällä ole. Oli kiireisin kuukausi työrintamalla (toistaiseksi) tuo joulukuu, joten hivenen enemmän toipumisaikaa olis kyllä kaivannut. Semminkin, kun edeltävä viikonloppu vietettiin New Orleansissa. Palellen. Mutta semmoinen kipinä jäi, että vaikka vanha onkin, niin sinne pitää vielä toistekin mennä Bourbon Streetille palloilemaan. Mutta sitten, kun lämpötila kellottaa jotain muuta kuin vesisadetta. 

Ja sitten olikin taas vuorossa majatalon pitoa ja samallla pukkasi pieni Floridan reissu. Ihanaa, kun siellä on semmosia ystäviä, joille voi kutsua itsensä (ja siskonsa sekä tyttärensä) kylään viettämään uutta vuotta! Meillä oli siis 'splendid', 'so much fun' ja 'we were so exited'! Tai siis nautimme suomalaisittain hyvästä ruuasta, viinistä, raketeista ja Meksikonlahdesta.  Ainoa vika tuossa kyläilypaikassa on se, että ajomatka on 8 tuntia. Ihan joka viikonloppu ei pysty.

Mutta onhan se kiva, että koska ei jaksa ajaa molempiin suuntiin yhtä putkea (paikallisesti ostettua autoani kun ei voi systeri täällä vakuutusteknisistä syistä ajaa), niin nyt ollaan välietappiyötä Savannahissa, Georgiassa. Näin voi esittää olevansa asiantuntija, sillä olen sekä täällä että Gainesvillessä jo toista kertaa elämässäni! Varsinaista maailmanm-- eiku osavaltiomatkailua siis; en edelleenkään ole käynyt kuin Karoliinoissa, Georgiassa, Floridassa, Illinoissa ja viime vuonna uutena: Louisianassa ja New Yorkissa. Tätä vauhtia ei ennätä kiertää kuin kolmasosan elämänsa aikana eli täytyis varmaan aktivoitua. Jos edes pari naapuriosavaltiota ja sen Kalifornian yrittäisi tänä vuonna. Semminkin, kun nyt ei vissiin kauhealla tohinalla tarvitsekaan täräyttää kotomaan kamaralle, vaan viisumiasiat saadaankin hoidetuksi täällä päässä! 

Eli arkea ja rutiinia on tiedossa ennen kesää. Joka jo siintää ajatuksissa, sillä johan tässä on tarpeeksi paleltu! Toivokaamme, että lumimyrskyt kiertävät kaukaa ja kevät koittaa aikaisin.  Parin kuukauden päästä on minullakin täysi-ikäinen lapsukainen ja äiti voi alkaa keskittyä bisneksiin. Jätin siis toisen työntekijäpäivän viikossa pois ja tavoite on saada riittävästi omia asiakkaita neljäksi päiväksi viikossa. Tai no, kolmeksi, sillä täytyishän se yksi tennis/lounas/siivouspäiväkin olla, jotta vanha jaksaa painaa. Ja kunnonkohotus täytyy taas aktivoida, sillä raja meinaa muuten tulla vastaan. Ja teatteriin pitää mennä, kirjoja lukea, yliopistoja tutkailla, pakollinen jatkokoulutus hoitaa, kavereita nähdä yms. Eli arkiselta näyttää tämä vuosi ja hyvä niin: juuri sitä tässä kaipaakin! Arkea, aurinkoa ja tavallista elämää. Mukavaa uutta vuotta kaikille!