Joulukuun 7.

Itsenäisyyspäivän jälkeinen päivä oli taas paluu arkeen eli aloitin aamun kahvittelulla ystävän kanssa. Muuten oli tavallinentyöpäivä enkä oikeastaan miettinyt joulua yhtään, paitsi hain yhden jouluvalosarjan uuteen krassiini. Esittelen nuo jouluvalot, kunhan saan aikaiseksi... ihan maltilliset tänä vuonna. Teeteristä yritin sitten löytää luumuhilloa (menin isompaan Teeteriinkin), mutta ei sitä tänä vuonna ollut. Ostin sitten kuivattuja luumuja eli pitää keitellä hillot itse! Tein myös sammiollisen kalasoppaa, kun mies tulee kotio ja on vähän kyllästynyt nouto- ja ravintolaruokaan (ollut noin 8 viikkoa reissussa tänä syksynä).

Vähän tekisi mieli alkaa leipoa jotain, ehkä karjalanpiirakoita, kun ensi viikolle vapaaksi näyttää muotoutuvan tiistaipäivä. Sen jälkeen mies saakin tehtävänannon: hankkia vehkeet, joilla höyrystää nuo graniittiset työtasot syväpuhtaiksi ja sitten laittaa pinnoie päälle. Opin nimittäin juuri, että ne pitäisi pinnoittaa kerran vuodessa... mitäs suotta, eikös joka viides vuosi ole melkein sama asia? Nyt lähden hoitamaan vielä viimeisiä juttuja huomisia 100-vuotisjuhliamme varten.

Itsenäisyyspäivä - 100 vuotias Suomi

Sanomattakin lienee selvää, että tämä aamu avattiin uutisilla ja nostalgiakyyneleillä. Näitä(kin) tunnelmia jaettiin sitten siellä nassukirjan Mimmien kanssa ja juotiin kahvia sinivalkoisissa tunnelmissa kynttilät palaen. Lyhyen työpäivän jälkeen sitten avasin Ylen Areenan juuri sopivasti viisitoista minuuttia ennen Linna juhlien alkua ja... taas piti tirauttaa vähän. Jenni oli niin kaunis, mutta ne sotaveteraanit siinä etunenässä sen liikutuksen aiheuttivat.

Sitten juhlimme perisuomalaisessa kahvitilaisuudessa ystävän kotona ja ylläolevat kuvat ovat sieltä: oli kyllä maailman kaunein kakku! Kotimatkalla kiikutin FedExille Mimmitontun paketin ja kotona avasin vielä Itsenäisyyspäivän jatkot, josta tulee loppukaneettina Finlandia, joten taas tässä sumein silmin yritän jotain nähdä. Eli melko suomalaisissa tunnelmissa täälläkin meidän isoa lauantain juhlaa odottaessa. Pääsette siis meidän juhlatunnelmiin vielä viikonloppuna. 

Kiitos Suomi! Ikävä. 

Joulukuun viides

Itnesäisyyspäivän aatto ja olen nauttinut monista sinivalkoisista kuvista nassukirjassa. Täällä on tietenkin tavallinen työpäivä ja siihen päälle lukukauden viimeinen espanjan tunti. Mepäs tehdäänkin field trip, eli mennään perulaiseen ravintolaan syömään eli juhlastahan tämäkin käy ennen huomista.

Jouluvalmisteluina olen tänään käynyt hankkimassa pienen lahjan, jonka löhetän Georgiaa naiselle, jota en ole koskaan tavannut! Kyseessä on tietenkin Elfster ja meidän oma Mimmit Amerikassa -ryhmä, jossa välillä sanansäiläkin lentää... meillä on siis suomalainen yhteys nassukirjan kautta ja siellä saa ruikuttaa tai kannustaa tai ihmetellä tämän maan menoa muiden ulkosuomalaisten kanssa. Kunhan pysyy poissa politiikasta... yhtä kaikki on mukavaa, kun voi ’jutustella’ omalla kielellä. Huomenna kiikutan tuon oaketin FedExille, sillä postiin en kyllä enää ennen joulua mene!

Täällä tuskin maltetaan odottaa huomista, saati sitten lauantain juhlia.

Joulukuun neljäs

Eilen latasin pikku videon kävelylenkiltäni ja oli aikomus laittaa se myös tänne, mutta tekniikka tuli väliin. Bloggeri on päättänyt olla hankala iPadin kanssa ja minun läppärini se vasta hankala onkin; tarvitsen sitä kuitenkin niin vähän, etten raaski ostaa uutta. Ihan vielä. Onneksi meillä on youTube, ja joulukuun neljännen kävelylenkin löytö pääsee tänne:
https://youtu.be/02N5gXaGF8g

Joulukuun kolmas

Ihana, laiska sunnuntai! Opetukset ovat pienellä tauolla ja tiistaina on lukukauden vika espanjan tunti, jolloin mennään retkelle perulaiseen ravintolaan eli ei ole kotiläksyjäkään. Menimmekin siis kahden ystävän kanssa taidenäyttelyyn ja sen päälle kahville/välipalalle. Siinä sitten istuimme ja rupattelimme parikin tuntia hyvän kahvi/kaakaon ja erinomaisen maittavan katkarapusalaatin kera. Aurinko paistoi taas tänään ja ehdin vielä tunnin reippailulle ennen pimeää. Sitten saikin vähän venytellä ja lopuksi päätin lämmitellä lihaksia kylpyvedessä yhdessä Pentti Hietasen kanssa... kun mies on vielä Michiganissa, niin saan huudattaa joululauluja ihan luvan kanssa.

Tässähän voisi jo kohta alkaa miettiä joululeivonnaisia; vaan ensin itsenäisyyspäivä ja sen juhlallisuudet! Ihana joulukuu.

Joulukuun toka

Tänään hankin pelastusarmeijan Angel Tree keräyksen yhdelle osallistujalle joululahjan. 9-vuotias Vanessa saa tänä vuonna joululahjaksi vaatteita ja My Little Ponyja ja vähän pientä yllätystä, vaikkakaan (ei ainakaan minulta) ei toivomaansa polkupyörää. Otin tuollaisen infokortin mukaan lempi-kahvilastani Rush Espressosta ja palautan muovisäkissä hankkimani (uudet, ei saa olla käytettyjä) tavarat samaan paikkaan ensi viikolla. Tavaroita ei paketoida, eikä mukaan laiteta henkilökohtaisia tervehdyksiä, mikä onki järkevää, jotta jokainen lapsi saa edes jotakin. Uskon, että joku tarkistaa lahjoitetut tuotteet ja ne jaetaan kristillisesti kaikkien tarvitsevien lasten kesken. Toivottavasti Vanessakin saa jostain toivomansa polkupyörän, enkä ole pahoillani, jos ostamani vaatteet jaetaan osin myös muillekin kuin Vanessalle.

Minulle oli seikkailu käydä paikallisessa lelukaupassa, jossa oli myynnissä myös leikkikoira, joka hengittää. Sitä siinä sitten vähän silittelin ennenkuin kävelin naapurikauppaan valitsemaan glitteripaitoja, ja kimaltavia legginssejä, sillä haluan antaa tarpeellista, mutta myös vähän luksusta yhdelle 9-vuotiaalle. Pieni vaiva ja hyvä mieli.

Kuvat instagramissa:
https://www.instagram.com/katahyva/

Joulukuun eka

Kävimme ystäväni Cherylin kanssa Rock Hillissä (Etelä-Carolina) katsomassa, miten joulu siellä alkaa. Ihmiset alkoivat kerääntyä pääkadun varteen kello 5 pizzojen, lasten ja retkituolien kanssa katsomaan vuosittaista paraatia. Meillä ei ollut tuoleja eikä ruokaa, joten vähän ennen kuutta me tuumimme, että koska mitään ei tapahdu, niin mennään syömään. Ja parahiksi ruuan päälle pääsimme ihailemaan paraatia (sitä kesti noin 2 tuntia) eli kaikkia paikallisia yrityksiöä, kouluja ja yhdistyksiä, jotka liukuivat pääosin autolla pääkadun päästä päähän. Iso tapahtuma ja koko kylä oli taatusti paikalla! Kaikki autot oli koristeltu joulukoristein ja jokaisessa pääkadun varren kaupan ikkunassa oli asianmukainen joulukoristelu ja/tai valot. Samoin kadun varren puissa. Yhteinen ponnistus pikkukaupungin väeltä.

’Torilla’ oli myytävänä paikallista ruokaa: fennel cakes (vähän kuin tippaleivät, mutta vohvelin koossa ja muodossa), hattaraa, popcornia (pääosin makeaa), pähkinöitä (makean tahnan peittämiä), hampurilaisia, donitseja, pikaruokaa jne. Puiston valaistus (ja suihkulähde) oli hieno ja porukka iloisella tuulella. Mikäs oli ollessa, sillä lämpötila oli noin 14astetta eikä tuulen häivääkään. Mukava ilta ja tästä se joulun odotus alkaa!

 Kuvat instassa
www.instagram.com/katahyva/