Vesi vanhin voitehista

Tuli sitten nukuttua super-kuun möllöttäessä eikä yhtään häirinnyt unta, kun vetelin lomatunnelmien unta palloon. Täällä päin kutsutaan siniseksi kuuksi sitä, kun saman kuukauden aikana on kaksi täyttä kuuta; ihmettelin nimitystä, koska en ollut sitä suomeksi kuullut, mutta onhan tuo niin harvinainen ilmiö, että ei kai se ihme. Siniseltä ei kuu kuitenkaan ole näyttänyt, taivas sen sijaan on koko ajan Carolina Blue. Ollut jo kaksi kuukautta.

Lomaviikko alkaa vedellä viimeisiään ja pistivät mokomat punttisalin (remontin vuoksi) kiinni juuri täksi päiväksi, kun minulla olisi ollut aikaa siellä heilua. Vastineeksi sitten istun tässä takaterassilla hikoilemassa. Eikö se ole ihan sama hikoileeko liikkumalla vai istumalla? Nyt jää nimittäin lenkki tekemättä, sillä niin jenkkiläistynyt en ole, että pystyisin kävelylle helteessä. Minun kroppani ei vaan kuumuudessa toimi, eikä kolmen vuoden evoluutio ole vielä riittävä sen muuntamiseen (lieneekö mikään aika, kun tulee huono olo niin tulee); äijä se pelaa golffia koko päivän tänäänkin auringosta millään lailla häiriintymättä. Minä sen sijaan laiskottelen ihan suosiolla.

Vaikka käy ihan työstä tämä riittävä vedenjuontikin! En olisi koskaan maailmassa uskonut, että olisi hankalaa saada juoduksi riittävästi vettä, mutta niin se vaan on. Olen jo kyllästynyt vissyvesiinkin (puhumattakaan muovipullomäärästä) eli tällä hetkellä ostelen sitruunoita ja maustan veden niillä. Ja veden käyn ostamassa kaupasta (reverse osmosis) omiin pulloihin, sillä hanavettä en todellakaan suostu juomaan. En edes suodatettuna, sillä jos vesi maistuu suussa pahalta, niin silloin se käsittääkseni on pahaa. Onneksi Earth Faresta saa puhdistettua vettä ihan kohtuuhintaan, sillä muussa tapauksessa siihen menisi omaisuus.

Hyvä vesi on pulloissa ostettuna selvästi kalliimpaa kuin limsat. Siksipä minä kuljen aina ja kaikkialle oman vesipullon kanssa (roudaan oman juomaveden myös töihin) ja ravintoloissa olen omaksunut erinomaisen eteläisen (southern) tavan juoda jääteetä ilman sokeria. En sitten kyllä eteläiseen tapaan sullo siihen yhtään minkäänlaisia makeutusaineita, enkä järin paljoa tykkää jääteestä (siksi sitä ei meillä kotona valmisteta lainkaan), mutta se peittää sen hanaveden pahan maun varsinkin, kun pyytää mukaan sitruunaviipaleen.

Hyvän (tai sanoisinko edes paremman) veden perässä olemme sitten vaihtaneet myös suihkun suuttimet sellaisiksi, että niihin saa filtterit. Kolmen vuoden iho-ongelmien jälkeen sain tarpeekseni ja nyt meillä on eripariset eli erinomaisen rumat suuttimet kylppärissä, sillä en ymmärtänyt niitä yhteensovittaa silloin, kun remontti tehtiin. Toivottavasti saisin kutinat hallintaan ja ihottumat vihdoinkin poistumaan. Ihoni ei siis tietenkään kestä myöskään klooria eli me emme koskaan käy uima-altaalla ja olemme kovasti tyytyväisiä siitä, ettei asuinpaikkamme yhteisössä ole uima-allasta, jolloin siitä ei tarvitse myöskään maksaa. Olen ollut uima-allas -bileissä kaksi kertaa ja kummallakin kerralla jätin uimisen väliin, koska en klooriveteen mitään hinkua tunne.

Lähimmän uintikelpoisen järven rannalle on meiltä noin puolen tunnin ajomatka ja arvannette varmaan montako kertaa olemme käyneet siellä uimassa! Emme kertaakaan. Viime kesänä kyllä lilluimme koko perhe Lake Normanilla, kun olimme ystäväperheiden kanssa veneilemässä ja tänä kesänä otin ohjelmaani kastautua Lake Luressa, mutta nämä ihan vaan kuriositeettina. Veden lämpötila kummallakin kerralla noin 29 astetta.

Meren äärelle olemme tänä kesänä päässeet (pah, menneet) vain kerran ja se oli jo toukokuussa, jolloin veden lämpö oli alle 22 eli tyydyin kahlaamaan. Ja vaikka olisimmekin ajaneet rannalle toistamiseen, niin uiminen olisi mitä todennäköisemmin jäänyt haaveeksi, sillä tänä kesänä Karoliinan rannoilla on ollut hyvä mahdollisuus joutua hain hyökkäyksen kohteeksi! Ei ollenkaan mieltä ylentävä ajatus, sillä ainakin kaksi hyökkäyksistä on tapahtunut vyötärönkorkuisessa vedessä. Tätä kesää ennen moinen on tapahtunut kymmeniä vuosia sitten (Karoliinojen rannikolla) ja yhdeksi selitykseksi tarjotaan, että vesi on epänormaalin lämminta ja siksi haitkin käyttäytyvät oikukkaasti. Minulle tämä riittää syyksi olla menemättä veteen. Lokakuun rantalomallakin aion tyytyä kahlaamiseen.

Ja sitten teitä (pitäisi) kiinnostaa kasteluveden käyttö. Niin käsittämätöntä kuin se onkin, niin suurin osa USAn kasviksista kasvatetaan Californiassa, joka kamppailee kuivuusongelmien kanssa tänä vuonna entistäkin enemmän. Meillä ei ole minkäänlaisia kastelukieltoja, mutta me emme siltikään kastele nurmikoita. Kuivukoot, jos kuivuvat. Omalle kasvimaallekin päästän vettä rajoitetusti vain joka kolmas päivä (jos ei ole satanut) ja kukat kastelen käsivoimin, jotten tuhlaisi sadettajan vettä (se on niin helppo unohtaa päälle).

Sadeveden keräämisestä täällä päässä maailmaa on riidelty moneen otteeseen ja mikäli oikein ymmärsin (meni puoli tuntia, kun yritin löytää oikeaa totuutta), niin nykyään on taas laillista kerätä sadevettä. Paitsi Coloradossa.

8 asiaa

Ihan huomaamatta tuli kolme vuotta Jenkkielämää täyteen ja koska aika usein olen blogissani pohtinut elämääni ja tänne sopeutumista, niin tässä taas olisi. Kahdeksan asiaa minusta juuri nyt:

1. Tällä hetkellä olen avoimen utelias näkemään mitä tulevaisuus tuo tullessaan.

2. En halua muuttaa takaisin Suomeen, koska siellä on niin pahuksen kylmä.

3. Olen henkeen ja vereen suomalainen, joten vaalin suomalaisuuttani ja erityisesti kieltäni pystymätttä kääntämään kirjoituskieltäni englanniksi. Suomen kieli olen minä.

4. Näen suomalaisuuden nurjat puolet tällä hetkellä aika selvästi. Sisäänrakennettu vaatimattomuus ja oman osaamisen mitätöiminen istuu minussa aivan liian tiukassa ja hidastaa suuria suunnitelmiani olla maailman paras jäsenkorjaaja. Mutta käännetään se voitoksi, ja pyrkimykseksi olla ainoastaan Pohjois-Karoliinan paras.

5. Suomen kieli olen minä; ei oikein toimi asuinympäristössäni. Suomalainen periksiantamattomuus ei sitten salli minun olevan tyytyväinen käyttökieleni taitotasoon. Minulla ei kuitenkaan ole riittävästi sitä sisua (tai sitten tämä dilemma ei ole tarvehierarkiassa riittävän korkealla) panostaa kielitaitoni parantamiseen, koska tosiasiassa ongelma esiintyy vain ja ainoastaan oman pääni sisässä.

6. Suomalaisten muukalaisenpelko on mielenkiintoinen dilemma. Pienen kylän kasvattina en ole kokonaan vapaa ksenofobiasta, enkä näinollen pysty kokonaan ymmärtämään sitä tosiseikkaa, että muukalaisuus asuu oman pään sisässä. Itsestään ei kannata tehdä muukalaista paitsi silloin kun kannattaa. Ja se on defenssimekanismi se.

7. Suomalainen vapaa sieluni ei kuitenkaan ole pikkumainen ja sen uskon olevan koulutuksemme ansiota. Ymmärrys ja omasta elämästä vastuunottaminen nousee ranking-listassani todella korkealle. Ympärilläni on ymmärryksen puutetta ja joukkohysteriaa riittävästi, eikä se ole kenenkään syy. Olen silti naurettavan otettu siitä, että olen oppinut ymmärtämään asioita ja sairaan ylpeä siitä, että jälkikasvullani on kyky nähdä asioiden useat puolet.

8. Elämäni Etelässä on muuttanut minua laiskemmaksi ja olen ylpeä siitä! Toivottavasti saan jäädä tänne vielä joksikin ajaksi; jos vaikka semmoiset kymmenen vuotta olisi seuraava tavoite. Tuon tuohon näkyväksi näppäileminen, saa kotosieluni kyynelehtimään, mutta ei muuta tosiasiaa.

P.s. Laadin tämän tekstin siitä silkasta ilosta, että pystyn käyttämään sellaisia muotoja kuin partisiippirakenteet ja lauseenvastike. Se on muuten upea juttu! Ja noi matot on juuri pesty kotimaisella palamäntysuovalla. Mikä ihana tuoksu!

Ruokabloggaus

Olisi kai jo aika tehdä oikea ruokabloggaus, kun kerran asuu tässä (roska)ruoan onnelassa ja gmo-vehnälandiassa. Maanosassa, jossa oikea ruoka on lihaa, lihaa ja lihaa vehnäsämpylän/vehnätortillan/ vehnäcrackerin kanssa ranskanperunoiden ja/tai sipsien kera nautittuna. Jos nyhtöpossua ei ole aina saatavilla, niin sitten kahden paunan piskuinen pihvi. Salaattiakin saa, mutta siihen on sekoitettu aina juustoraastetta, pekonia, krutonkeja tai sokeriglaseroituja pecan-pähkinöitä.

Edellämainituista ruoista minä suostun nauttimaan ainoastaan tuota viimeksimainittua, mutta pitää osata tilatessa korostaa, että pekoni täytyy jättää pois, samoin krutomgit ja pähkinöitä vain kohtuudella (ne ovat muuten sairaan hyviä) ja kastike erikseen kipossa. Siitä sitten itse sekoittelen salaatinkastiketta sopivaksi katsomani määrän eli viidesosa tarjolletuodusta. Tämä ei kuitenkaan ole ongelma, sillä ravintolassa kuin ravintolassa saa muokata minkä tahansa annoksen juuri sellaiseksi kuin haluaa. Minulla meni kaksi ja puoli vuotta oppia tämä asia, mutten edelleenkään ymmärrä, miksi jotkut vänkertävät yksityiskohtien kanssa kuin sonni posliinikaupassa.

Minulla ei ole edelleenkään otsaa juoda puolta kahvistani ja sitten palauttaa se sanoen, että se maistuu jotenkin liian makealta tänään, voisinko saada uuden. Sillä uuden saa aina ja kaikkialla, eikä kukaan  korvaansa notkauta (jos olisin sturbucksin työntekijä, niin sylkäisisin kyllä kyseiseen pahvimukiin). No, kerran kuussa saan sähköpostiini kyselyn asiakaspalvelusta nimeltämainitulla kerralla ja kyselyyn vastattuani saan ilmaiseksi leivonnaisen, pari bonuskertymää tai muuta mukavaa, eli palautetta asiakaspalvelusta myös kerätään ahkerasti. (Viimeksi AutoBellillä poju puunasi ja kiillotti vimmatusti ja jopa imuroi takaluukun kahdesti ja sitten pyysi tätä rouvaa tarkistamaan, olenko tyytyväinen tulokseen. Tämä rouva katsoi poikaa vinosti ja vastasi, että tämä on minun kulkuvälineeni, ei egobuusti, joten sinä olet hommasi hoitanut, eikö minua kiinnosta pätkääkään, onko se puhdas vai tahrattoman puhdas, sillä se on AUTO! Poju ei loukkaantunut, vaan hymyili kauniisti ja vastaanotti kolme ylimääräistä taaleria, jotka hänelle olin varannut (sillä tajusin kyllä, että hän käytti ekstra-aikaa). Tippasin siis $7 normaalin $4 sijasta; itse pesu on 16. )

Mutta nyt meni asian viereen. Tänään nimittäin tein itselleni erinomaisen hyvää ja terveellistä ruokaa. Reseptit olen varastanut netistä ja kaverilta. Kokeilkaapa!

Lehtikaalisalaatti, jossa lisäksi parsakaalia ja runkoparsaa sekä kuivattuja karpaloita. Olen marinoinut 2 päivää yhden sitruunan mehussa ja lisännyt lorauksen oliiviöljyä (alkuperäisesti myös hunajaa, mutta minä en siitä tykkää). Päällä ituja. Kaalin kitkeryys taittuu kivasti!

Koska ei sitten ollut mitään proteiinia, niin pannukakkujen luvatusta maassa haarukoin YHDEN banaani mössöksi ja lisäsin KAKSI munaa ja heitin pannulle. Kaksi muhevaa amerikkalaista pannaria ILMAN JAUHOJA. Voi lisätä ripauksen suolaa tai vaniljaa, mutta mä laiton karvasmantelia ja ruokalusikallisen mantelijauhetta peittämään kananmunan makua. Herkkua! 

P.S. Jättimäisen vesimelonin saa tällä hetkellä parilla taalalla! 

Mä selviän tästä!

Semmoista vaan aattelin raapustaa tiedoksenne, että suomalainenkin (ehkä) selviää sadan asteen lämpötilassa. Niin kauan kuin ilmastointi toimii.

Likka on ollut reissussa kaksi viikkoa ja äiti on suhteellisen hyvissä sielunvoimissa. Ruumisraiskasta en nyt sano mitään, sillä se hikoilee pelkästään siksi, että on pakko hengittää. Kaksi viikkoa lämpötila on kivunnut sataan (jossei aktuaalinen lämpö, niin indeksi on ollut parhaimmillaan 110) eli kuumelukemiin. Sata fahreinheittia on semmoisen 38 kotomaista ja se alkaa tuntua, vaikka kuinka pysyttelisi sisätiloissa,

Työnteko tökkii. Illalla ei jaksa lähteä mihinkään (mm. Piknikin jätin suosiolla väliin), koska kello yhdeksän, jolloin on siis täysi pimeys, lämpö laskee juuri alle kolmenkymmenen kotomaisen. Kahteen viikkoon en ole lenkkeillyt. Ei tee mieli syödä oikeaa ruokaa, vaan tulee koko ajan naposteltua jotain epäterveellistä. Tulee katseltua liikaa telkkaria, kun terassilla on liian kuuma.

Lasillinen viiniä humahtaa päähän. Ei todellakaan jaksa miettiä, miltä allit näyttää, vaan kulkee topeissa. Kotona heittää rintsikat kuuseen. Säärikarvoja on pakko ajella koko ajan. Deodoranttia saa lisätä kaksi kertaa päivässä.

Joutuu pakkaamaan tavaransa ja ajamaan vuorille Lake Luren maisemiin viikonlopuksi. Kyllä elämä on kamalan mukavaa enkä päivääkään vaihtaisi pois! Mutta likkaa alkaa olla ikävä.

Anecdote

I very much like Carolina weather even though it's either too cold without being wintery or extremely hot - meaning that breathing makes you sweat. I was very much aware of the latter when we moved here summer 2012. (Cold winters were kinda surprise.)

I'm still very much on the opinion that hotter is better, but since I'm accustomed to living here, I have the right to complain a bit. How come it's so unbelievable hard to understand that someone really likes to drink her coffee hot? 

I don't care if it's 100 degrees, hot coffee helps to cool you down! And that's the truth from all the Finnish people who have suffered thousands of years of freezing their butts around the year. But we do drink most coffee per capita, so that'll do it. 

I drink my coffee hot. Take it and suck it in!

Keski-ikäisten kuherruskuukausi osa 1

Kun kerran Ruotsin prinssi sai juuri prinsessansa, niin meilläkin sitten vihdoin alkoi kuherruskuukausi! Jälkikasvu on laskeutunut entisen kotomaan kamaralle, joten me täällä päätimme ottaa ilon irti tästä suuresta mahdollisuudesta ja vapaudesta, joka koitti. Lähdimme yhdessä puutarhatarvikekauppaan!

Siinä sitten valikoimme hartaudella oikeankokoista ja -väristä ruukkua perheemme herraihmisen palmulle. Melkein jäi sitten pallogrillikin käteen, mutta päätimme lykätä moisen hyödyllisen tarvikkeen ostamista tuonnemmaksi, kun nälkä alkoi kurnia. Siispä yhteiselle lauantailounaalle ja ruokakaupan kautta kotiin. Tässä vaiheessa kumpikin koki tarvitsevansa pientä irtiottoa, joten mieshenkilö lähti mopoilemaan ja minä siirryin päivän seuraavaan yhteissessioon: kylpyhuoneen pesuun! 

Suoritin peruspesun ja harjasin kaakelit vimillä, jota vimiksi ei enää kutsuta, mutta se ainoa aine, jolla paskahuussinsa saa puhtaaksi. Ja ainoa pesuaine, jota ei muuten esimerkiksi Walmartin valikoimista löydy. Onko joku joskus oikeasti saanut limaiset ja homeiset kaakelinsa puhtaaksi jollain vaahtomössöllä, joka ei räjäytä likaa pois vaan se muka huutoutuu veden mukana? No en minäkään ja kärsivällisyyssyistä sitten niitten lasiseinien puhtaus on tuon miehenpuolen työtä! Eli yhteistyötä kahdenkymmenen avioliittovuoden tuoman kokemuksen rintaäänellä. 

Koska ilmasto on viime viikkoina muuttunut jälleen suotuisasti pohjoisen mimmille yltiöhikiseksi, niin ei se äijäkään kovin kauaa sen pyöränsä selässä kestänyt. Hän saapui kotia lähteäkseen nuorikkonsa kanssa kohti yhteistä jatkoeloa viinakaupan kautta edellämainittuun Walmarttiin! Siellä etelä-Karoliinan viinakaupassa minä sitten laskeskelin montaako sorttia votkaa on myynnissä (arviolta 200) ja herraihminen kokeili maistiaisia. Kyllä siinä jo hääyön humala tulisi, jos kiertäisi kaikkien 5 mailin säteellä olevien alkoholia anniskelevien myyntipaikkojen maistiaiset; täytyy muistaa, jos joskus on lauantaipäivänä tekemisen puutetta!

Sitten lykimme ostoskärryjä pitkin Walmartin käytäviä yhteisen elämän tuoman vapauden kiihkossa etsien aseöljyä herrashenkilön uuden harrastuksen siivittämänä. Vaimoihminen siinä suostutteli ostamaan myös tuulettimen, jotta pystyy tämänkin illan kärvistelemään täällä takaterassin romanttisessa loisteessa. Sitä tässä sohvalla testailen, kun äijä asentaa tippunutta pakoputkea trukkiinsa. Tai ehkä se on uusi putki sen tippuneen tilalle, tiedä häntä. Samassa talossa ollaan kummiskin ja kummallakin on mukavaa. Toisen kädet missälie-öljyssä ja toinen herkistelee Ruotsin häähumua; toinen kittaa siideriä ja toinen haaveilee jo sikaarista. 

Iltapuhteeksikin on tiedossa mukavia yhdessäolon hetkiä: toinen avaa telkkarin alakerrassa golf-kanavalle ja tulee sitten kiltisti yläkertaan auttamaan, kun toinen ei osaa kummiskaan avata Netflixiä likan huoneessa. Sitä siinä sitten yhdessä mietiskellään ja ehkä saadaan se telkkari auki. Sen jälkeen onkin ihana autuus ja vapaus, sillä kummallekin löytyy tarvittaessa oma sänky, jos/kun jonkun kuorsausdesibelit ylittää jonkun toisen sietokyvyn. 

Ja helteen aiheuttamaan himoon ostettiin yhteinen Pringles-purkki: se sitten jaetaan kristillisesti tasan. Kyllä naimisissaolo on ihanaa! 

Kaikkensa antaneena

...makaa hän sohvallansa haukotellen. Alkaa muistua mieleen millaista on, kun tekee töitä olan takaa. Kirjaimellisesti. Olen hivenen äimistynyt, että kaikki tosiaankin rullaa eteenpäin ja olisi aika ottaa seuraava askel, jonka olen päättänyt ottaa vasta syksyllä.

Elämä alkaa muotoutua. Olen löytämässä oman tavan rytmittää töitä (ööö...niitä tehdään silloin kun niitä on?!) ja ehkä onnistua jättämään latausaikaakin melkein riittävästi. Mitä sitten, jos vaikka onnistuukin intoutumaan revittelemään maastavedossa niin, että puoli työviikkoa menee harakoille, kun selkä tilttaa tulehdustilaan. Mitä siitä, että on hoitanut vähän enemmän asiakkaita kuin oikeastaan jaksaisi. Miksi sitä valittamaan, kun hyvin menee.

Tähän viikkoon on kuulunut mm. infotilaisuus asiakkaille, joka onnistui yli odotusten ja nyt voimme sanoa, että meillä on yhteisö, joka on valmis oppimaan uutta ja jakamaan jo opittua. Ei muuta kuin seuraavaa tilaisuutta suunnittelemaan ja mikä parasta, jokaisen suunnittelussa ja toteutuksessa oppii jotain uutta. Meillä on koossa tiimi, joka jakaa, oppii, tukee ja kehittää. Aika pian sitä näkee, kuka on mukana sydämestään ja palavasta halusta. Mitään muutahan me emme vaadikaan.

Tähän viikkoon kuului myös ihastuttava uusvanha tuttavuus, sillä blogistanin kautta tuttu Leena otti yhteyttä ja tarjoutui tuomaan pinon suomalaisia naistenlehtiä ihan kotinurkalle! Minullehan juorulehdet ovat suorastaan välttämättömyys, joten arvostan elettä kovasti. Ja mikä ihaninta; tämä maailmanmatkaaja lähtiessään huokkasi, "että olet kyllä just sellainen kuin kuvittelinkin"! Voiko sitä ihminen parempaa toivoa?

Varsinkin, kun huomenna on tennistä aamutuimaan, senjälkeen puolentoistatunnin hieronta ja sitten takaterassin ensimmäiset avajaiset lounasporukalla. Illemmalla vien miehen syömään ja likkakin on vielä kotona. Se on semmoinen ihan ansaittu viikonloppu!

P.S. Ja ilmakin lämpenee vihdoin kolmeenkymppiin. Tämän viikon on saanut värjötellä ukkospuuskissa ja sortsit homehtuu kaappiin, kun kolme päivää on pysynyt alle kahdenviiden. Nimim. EnSelviäisiKotomaanKesässä(kään).