Tavallinen elämä

Tällä hetkellä ilmassa liikkuvia, ns. tavallisia asioita:

- viime viikolla tein töitä 24 tuntia. Aika hyvin, sillä minulla on ollut 'työlupa' kuusi kuukautta.

- viime viikonloppuna olen häärännyt keittiössä suomalaisen jouluruuan parissa 9 tuntia. Ei, en ole leiponut ensimmäistäkään piparia, kakkua tai pullaa.

- Mukavia, jouluisia tilaisuuksia on takana 2 ja edessä (tiettävästi) 4. Olisi kiva, jos ehtisi järjestää avoimen talon myös omille, ihanille ystävilleen, mutta ei taida ehtiä.

- tulevana viikonloppuna on tiedossa kaksi konserttia, joista tavoitteenani on selviytyä suht.koht. kuivin silmin.

- aion hivenen muuttaa työnkuvaani ensi vuonna, mutta ennen sitä olisi poikettava kotimaassa uusimassa viisumi, jotta saisi tehdä jatkossakin töitä. On tämä sen verran mukavaa puuhaa, että kannattaa taas rehata itsensä valtameren yli.

- joulu, jolloin olen aattona töissä, on parin viikon päässä, eikä vielä ole kuusta, pipareita tahi kakkuja, mutta laatikot on pakastimessa ja ostin uuden joulukoristeen. Jouluradio.fi oli ensikuulemalta hivenen ärsyttävä, mutta kyllä se aivojaturruttava kotoikävä vielä jossain kohden päälle poksahtaa. Tai sitten itkeäpillitän hakiessani systeriä lentokentältä välijouluna (siis joulun ja uuden vuoden välissä).

- uusi vuosi on tarkoitus juhlistaa Floridassa ja hääpäivää ennakkoon New Orleansissa. 

- sitten tarviikin enää seuloa noin 200 collegea ja avustaa jälkikasvua miettimään tulevaisuudensuunnitelmien vaihtoehdot A, B, C ja D. 

Ei tässä sen kummempaa. 

Ps. Otan kuvan siitä koristeesta ja pistän tänne, kun pääsen kotio.

Kylä tää ny melkein valot tarttis?

Holiday season is here!

I do enjoy christmas lights. This is not my house. 

Christmas is my favourite time of the year. 

I hate darkness.

I have no words. Except Happy Holiday to you all!

Joulutohotusta

Sieltä se sitten putkahti: Thanksgivingin jälkeinen elämä eli Joulutohotus. Mutta koska minä ripustelin jouluvalot jo synnillisesti ennen kiittelypäivää, niin kai se on sitten mentävä jo ostamaan joulukuusi. Ja raivattava ruokahuone sinne kuuluvista hyödykekaluista, jotta saa kuusen näkymään ikkunasta kaikelle kansalle.

Laulavan joulupukin naapurustoomme lanseerannut perhekunta ei kuitenkaan vielä ole ryhtynyt toimeen eli kukaan ei laula lähimaastossa! Onneksi poroarmeijallinen naapuri sentään on hoitanut velvollisuutensa, ja se todellinen joulutalo auton katolla keikkuvine rekeineen on täydessä tällingissä. Siinä riittää ihmettelemistä vielä kolmantenakin jouluna.

Kauppoihin ei enää uskalla mennä, sillä liikennekin on äitynyt kolme kertaa aggressiivisemmaksi kuin vielä viikko sitten, sillä tottahan minun tulee olla se, joka krääsän ensimmäiseksi saa valittua. Jottei meidän pikku taapero vaan tunne itseään hyljätyksi saadessaan yhden täydellisen tarpeettoman paketin vähemmän kuin tarha- tai minkälie preschoolkindergartenin kaveri. Todellisen toveruuden aika on siis käsillä, mikä näkyy myös vapaaehtoiskeräysten määrässä. Tottakai haluan muistaa heikompiosaisia näin joulun alla, sillä hyvä omatunto on paras joululahja heti kinkun, paakkelsin ja suklaan jälkeen.

Tyhmä suomalainen jätti sitten Black Fridayn, Cyber Mondayn JA Giving Tuesdayn väliin ja elää elämäänsä ihan kuin vuosittaista kulutusjuhlaa ei tänä vuonna olisi tulossakaan. Ei tässä meinaan kerkiä, kun täytyy painaa töitä silloin kun niitä on ja saa ihan luvalla vielä tehdä. Tästä syystä näyttääkin siis siltä, että allekirjoittanut on ensimmäistä kertaa elämässään töissä jouluaattona!

Mutta ei huolta huomisesta, räätikäsloora on pakasteessa ja silli jo ostettuna eli kyllä niistä jo joulu syntyy. Ja onhan minua siunattu erinomaisen ruuanlaittotaitoisella miehellä, joten todennäköisesti koulun menu näyttää tältä: mätiä, lohta, kinkkua, pari pihviä, hivenen salaattia ja sitten lisää lihaa. Onneksi rosolli ja laatikot tulee nautiskeltua ensi viikonlopun Scandinaviaanisessa
yhteisjoulujuhlassa, ainakin mikäli mestari ehtii hommansa hoitaa. Paljonko niitä muuten tarvitaan, jos aikoo ruokkia sataviisikymmentä suuta?

Iloista ja lumista (not!) joulunodotusta kaikille. Uuden Vuoden juhlinta onkin sitten oma tarinansa...

Positiivisuuspläjäys

Tämä viikko on ollut varsinainen Murphyn mukainen lunta tupaan -viikko, joten vastaefektinä päätin kirjoittaa kaikesta positiivisesta, jota mieleen tulee.

Kuten esimerkiksi jouluvalot! Olen siis edelleen kovasti sitä mieltä, että jouluvaloja ei saa ripustella ennen aikojaan, mutta koska pimeä tulee jo viiden jälkeen kovaa kyytiä, niin levittelin kaikki pihavalomme jo tänään. Ihan vaan koska päivällä paistoi aurinko ja oli mukava puuhastella pihalla jokunen hetki. Siellä ne nyt sitten ovat sulostuttamassa naapurustoa ja siis ensimmäiset ripustukset näillä nurkilla. Tähän on tultu, mutta koska saamme vieraita Thanksgivingiksi, niin onhan se kiva, että on valoa kansalle. No vastavoimaksi kerrottakoon, että meidän pihassa on myös tämän kylän ainoa elävä tuli eli kynttilä.

Muutenkin olen sitä mieltä, että ihmisen täytyy sopeutua ympäristöönsä. Ja koska asuu ympäristössä, jossa kanssaihmiset ovat erityisen ystävällisiä, niin tarttuuhan sekin. Hitaasti, mutta varmasti. Enää minua ei ärsytä, kun viereisestä pöydästä jutellaan kesken salaatinsuustatursuamisen tai kysellään kuulumisia kahvilassa. Se kuuluu asiaan. Ravintolassa on ihan tavallista saada tuntemattomilta ylimääräinen kaksi yhden hinnalla -kuponki tai kaupan kassalla puuttuva 25 senttiä joko kassaneidiltä tai perässä jonottajalta. Saman tekee sitten mieluusti eteenpäin. Tänään annoin viisi taalaa sekä yhdelle kodittomalle että lähimarketin ruokakeräykseen; en tiedä meneekö apu oikeasti perille, mutta eihän sitä koskaan tiedä, ja itselle tuli hyvä mieli kun saattoi auttaa. En tokikaan jakele murusia jokaiselle niitä pyytäville, mutta tänään nyt sattui olemaan sellainen päivä.

Viime aikoina olen tullut huomioineeksi, kuinka toisen iloisuus saa omat murheet katoamaan kuin taikaiskusta. Kerronpa pari esimerkkiä. Muutamassa kaupassa on joutunut jonottamaan tavallista kauemmin (siis jouluruuhka-aika on täpöllä menossa) tai muuten olisi ollut jotain valittamisen tarvetta, mutta kun myyjä hymyilee, kyselee iloisesti kuulumisia ja samaan hengenvetoon pahoittelee, että tänään kaikki toimii niin hitaasti, niin ei siinä yksinkertaisesti voi pysyä happamana. Sen kun oppisi itsekin: hymyilemään negatiivisissa tilanteissa, sillä se ei ole keneltäkään pois!

Toinen sattuma oli kiropraktikkoni kanssa. Höyrysin täysillä eräästä ajokorttiin liittyvästä tapauksesta ja taisin lausua seuraavaa: Had I known.... niin C. katsoi mua ja keskeytti: Missä sä oot oppinut noin hyvää englantia? Paikalliset täällä ei osaa käyttää noin kaunista kieltä ja sä just sanoit. Oikeesti.  Sun englanti on kehittynyt ihan hirveesti! Sielu lämpesi, unohdin vaahtoamiseni ja se oli siinä: ilo. ihan sama onko kehuminen oikeutettua, relevanttia tai pinnallista, siitä tulee hyvä mieli. Ja hyvä niin.

Iloa ja onnea kaikille, olkaamme kiitollisia siitä mitä on. Elämässä kaikki on hyvin ja aurinko paistaa!(Mutta auta armias, jos tuo aurinko minulta viedään, niin en takaa seurauksia.)

Hengissä ollaan!

Kylläpäs aika rientää ja kirjoitustaito on ottanut ison askelen taaksepäin, kun näppäimet ja sormet eivät mitenkään osaa toimia yhteistyössä. Sitä se macciutuminen teettää, vaikka uutta puhelinta vanhan räppänän tilalle ei olekaan vielä saatu. Kun iPhone6 ei riittävässä määrin löydä tietään Verizonin hyllylle. Tänään käytiin toista kertaa kysymässä, mutta jospa sitten kolmas kerta toden sanoo.

Lokakuu meni pienessä sumussa, sillä isoäiti siirtyi ajasta ikuisuuteen kunnioitettavassa 88 vuoden iässä (hän oli siis isoäideistämme nuorin; vielä on 91-vuotias ja 95-vuotias). Mummu oli valmis lähtemään ja niin kai sitten minäkin: Suomessa poikkeamaan.

Tulin siis Suomeen - tämän hetken ajatuksen mukaan - viimeisen kerran lokakuussa. Toki ajatuksenakin hautajaisiin saapuminen on synkkä, mutta vielä synkempi oli kotomainen keli. Ankea harmaus iski melkoisen railon sydämeen, jopa niin, että kielsin sitten likkaakin enää haaveilemasta yliopistosta siellä päässä maailmaa. Tai ainakin depressiolääkkeet pakkaan sitten mukaan, jos kaikesta huolimatta uhkaa sinnepäin tulla.

No eihän sitä koskaan tiedä mitä tapahtuu, eikä tänäkään kesänä ilmaantunut saunaa takapihalle, joten syvapuhdistautuminen täytyy edelleen tulla tekemään sinne. Mutta toivonpa vaan kovasti, että jokin muu tapa ilmaantua kotomaan kamaralle kuin istuksia 15 tuntia lentokoneissa ja -kentillä ilmaantuisi pikimmiten. Neljä valtameren ylitystä tänä vuonna on ihan liikaa meikäläiselle. Joten alkakaapas te siellä suunnitella reissua tähän suuntaan! Kovasti iloisina otamme vierailijoita vastaan.

Ja sitten juhlasesonkiin. Joka on siis ihan portailla, koska tänään vietetään paikallista veteraanipäivää (eli posti ei kulkenut eikä lasten tarvinnut mennä kouluun) ja Thanksgivingiin on enää pari viikkoa. Minä täällä ihan täpinöissäni valmistelen, sillä meille tulee vieraita ja sitten täytyy ihan kovasti kiitostella! Tulee odotettuja suomalaisia vieraita ihan Floridasta asti ja aikomuksena on luoda omat perinteet: haukutaan amerikkalaista koulusysteemiä (likka odottaa, että saa posmottaa täysillä suomeksi joillekin jotka ymmärtävät, mistä todellisuudessa on kyse), jätetään rukoukset väliin, mutta jonkinlainen pikku leikki täytyy soveltaa ja tietenkin syödään sekalaisen kaavan mukaan. Menu näyttää (suunnitteluvaiheessa) seuraavalta:

Graavilohta ja pikkuperunoita (finger potatoes, ei nyt ihan, mutta liki uuden pottujen veroisia)
Sinisimpukoita (jos on tuoreita) tai avokado-katkarapusörsseliä
BBQ Kalkkuna (on tilattu, ei uskalla eksperimentoida ekalla kerralla)
Lanttulaatikko ja bataattilaatikko
Double chocolate cake (on tilattu paikallisesta kakkutaivaasta) / jäätelöä gluteenirajoitteisille

Että ihan vaan pikkuisen odotan ensimmäistä meidän kotona vietettyä suomalais-amerikkalaista kulutusjuhlaa, josta Black Fridayhin ponnistetaan. Veisinköhän Loten perjantaina kärsimysmatkalle uuteen Outlet Malliimme ennen kuin saa jäsenkorjata tätä raihnaista kroppaa vai fiksaisinko hänet ensin ja sitten mentäis elämysmatkalle etelä-Karoliinan Walmarttiin... Elämä on valintoja täynnä!

Hyvää juhlakautta kaikille, kohta saa kaivaa varpuset ja sylviat itkettämään, ja mikä parasta: ripustella jouluvalot etupihalle ;-)

Ode to almond butter

It's been long time since I wrote something in English. Just because I can't think in this foreign language I use every day.

I simple can't formulate my thoughs in foreign language even if I can speak it (depending on a day) pretty fluently. Not without mistakes, with my terrible accent, but pretty fluently. Some days it surprises even  me, when I hear myself explaining how misalignments in soft tissues affect your body's functioning. Or something else as amazing fact about human anatomy or physiology.

But most days I stumble  with the most simple expressions. And then I stumble right here: after the second  paragraph my words just disappear! But this time I have a plan: I'll write about almond butter.

Yes, you read it right. I have learned many american habits, and peanut butter is one of those. Well, not really peanut, but almond butter. Yammy! And even more so if you add some coconut in to it. Delicious! Almost perfect substitute for sugar will be almond-coconut butter and sugar free, homemade apple butter. Next from heaven!

And no, it's not in-my-home-made, but ordered and deliveded by Ups at my door. Convenient, as is Absolute Organics, who delivers delicious, organic fruits and vegetables every other week. I'm addicted! In a couple of years I won't even go into Harris Teeter anymore, but wait in my car when they'll place my order At my trunk. In paper bags. When you go to cashier, they always offer those disgusting plastic ones (I do use my own bags. Every time.).

As a Finnish person, I will tell you the truth: it is easier to live without sugar for 4 days than without a cup of coffee for 8 hours. I have limited my amount of cups of coffee to two per day. And my always-telling-the-truth-chiropractor just laughs at my struggles: she doubts that my two huge mugs per day is any less than previous 5 cups. But if I am (barely) surviving from 1 pm until 6 am without any cafeine, it's huge!

But tell and figure: I have been waking up every morning at 6 am without alarm. Thanks to cafeine(deficiency)!

Positiivisuushaaste

No sieltähän se sitten napsahti, positiivisuushaaste, mutta minähän en sitä viitsi vain Facebookissa jakaa, teen sen näin julkisesti.

Tykkään seuraavista asioista elämässäni (suomeksi):

- perhe.
- työni, joka alkaa kantaa hedelmää ja pikkuhiljaa kiire kasautuu sopivalla tavalla.
- ilmasto, jossa elän on likipitäen täydellinen. Ainakin ajoittain.
- ihanat ystävät, joita on moneen lähtöön; erityismaininta lounasporukalle, jotka tietää kuinka kaheli olen ja osaan olla kaheli kahdella kielellä.
- se fakta, että ei ole laajemmalla tasolla kiire minnekään: on koti, työ, lapsi kotona, ollaan terveitä, eikä tarvitse huolehtia mistään mullistavasta juuri nyt.
- erityisen kivat työkaverit ja kaikki hoitoalan henkilöt, jotka ovat samalla aaltopituudella.
- Sinä, joka muutit Gainesvilleen, toit palan Suomea lähemmäksi!


Sama toisella käyttämälläni kielellä eli asioita, joita rakastan, arvostan ja joista kiitän joka päivä:

- ihana, kaunis ja mielettömän fiksu tyttäreni, josta olen niin sanomattoman ylpeä joka ikinen päivä. Kiitos, että olet tyttäreni. Mieheni, joka on myös paras ystäväni: ilman sinua en olisi tässä ja nyt. Rakastan sinua loppuelämäni.
- työni, joka on maailman paras työ ja antaa minulle enemmän kuin ymmärränkään. Olen todellakin siunattu ja onnellinen siitä, että minulla on joka päivä asiakkaista, jotka tuovat valoa ja iloa elämääni. Olette niin tärkeitä.
- Charlotten ilmasto on kertakaikkiaan täydellinen, kun aurinko paistaa edelleen lokakuussa. Tämä on maailman paras paikka asua ja muistaa kiittää luojaansa joka päivä tästä upeasta mahdollisuudesta asua juuri täällä.
- Minua on siunattu maailman parhaimmilla, hauskimmilla, ihanimmilla, mukavimmilla ja auttavaisimmilla ystävillä. Teidän kanssanne on niin äärettömän hauskaa ihan joka kerta kun tapaamme. Tulen muistamaan teidät kaikki kuolemaani saakka.
- Elämänvaihe, jota elän juuri nyt on kerrassaan ihmeellisen rauhallinen ja seesteinen. Kiitos luojani siitä, että olemme terveitä ja kaikki asiat ovat hyvin. En tiedä mitä olen tehnyt ansaitakseni tämän kaiken, mutta olen äärettömän kiitollinen kaikesta, jota saan.
- Minulla on maailman paras ammatti ja olen äärettöman kiitollinen kaikista ihanista ja lämpimistä ihmisistä, jotka minua ympäröivät. On mielettömän ihanaa, että voin tuntea teidän kaikkien lämmön ja innon matkallani kohti entistää parempaa tulevaisuutta. Kiitos rakkaat!
- Ja Lotte: en voi koskaan sanoilla kertoa kuinka paljon merkitsee se, että olet muuttanut niin lähelle (mutta kauas), sen täytyy olla johdatusta. Olen niin kiitollinen sinusta.

Mitä kaunein kiitos teille kaikille, jotka olette elämässäni. Olette iltarukouksissani alati!