Kotona jälleen

Elämä on yhtä muutosta. Minä palasin Suomesta aivan ihanan kolmen viikon loman jälkeen hikiseen Pohjois-Karoliinaan. Omassa sängyssä on ollut aivan ihanaa nukkua semmoisia kymmenen - kahdentoista tunnin unosia eli jet laakikin on antanut periksi helpommin kuin koskaan ennen. (Suomeen mennessä napsin yömyssyjä nestemäisestä melatoniini-pullosta, mutta tännepäin tullessa vain simahdin omaan sänkyyn ja kuorsasin autuaasti.) On se vaan nyt uskottava, että sokerista irti pysyminen vaikuttaa tähän (romu)kroppaan todella positiivisesti! Siis jopa jetlaakiin... olo on suhteellisen hyvä.

Aamulenkillä tosin hyydytti, mutta se johtui a) kosteusprosentista ja kuumuudesta (miljoona ja melkein kolmekymmentä) b) kellonajasta (ennen YHDEKSÄÄ) ja c) rakosta vasemmassa kantapäässä (tämä oli jo TOINEN aamulenkkini ja opinpas, että ilman sukkia ei kannata lenkkareita jalkaan kiskoa). Olen myös syväsiivonnut (samassa rytäkässä meni seitsemän vuotta vanhat paperit ja puunautui tiskikone, tuo iankaikkinen murheenkryyni) hoitohuoneeni ja lajitellut kaiken sälän, jota entisestä toimistosta tänne kantautui. Mistä tätä tilpehööriä oikein tulee? Nyt on siis hoitohuone priimakunnossa ja huonekaluruletti tältä haavaa ohi.

Näin tässä sitten kävi, että aion tehdä jonkun aikaa töitä kotona! Se ei mielestäni edelleenkään ole pelkästään briljantti idea, mutta olisihan se nyt tyhmää maksaa satasia kukaudessa huoneesta, jossa ei mahdu kääntymään; huoneesta, jonka lähin vessa on kilometrin ja avaimen päässä tai huoneesta, johon ei kertakaikkiaan ole varaa. Minulla on tässä hieno huone, vessa vieressä, ikkunat ulos, nettiyhteys ja pyykkikone ylakerrassa eli ei tarvi edes niitä lakanoita roudata. Ja kaiken lisäksi verottajakin antaa bonuksia. Miksi siis vielä epäilen?

No kun haluan mennä JONNEKIN töihin, TAVATA ihmisiä eli kollegoita ja olla puunaamatta paskahuusia jokapäivä. Pelkään yksinkertaisesti tulevani mökkihöperöksi! Saas nähdä kauanko kestän vai josko suorastaan ihastun tähän vaivattomuuteen. Ainakin kaikki Charloten kahvilat tulevat tässä yhtälössä voittamaan pelkkää rahaa.

Mistä sitten aasinsillalla seuraavaan asiaan eli kohonneisiin kilpirauhasarvoihin. Kun tuo kofeiini tarttis jättää tai edes vähentää, jotta pystyis tasaamaan arvonsa ilman lääkitystä. Mutta koska en ole suostunut uusiin verikokeisiin, eikä olo ole ollenkaan huonontunut, niin onhan tässä tämä toinenkin vaihtoehto: käyn tarpeeksi usein Suomessa, niin ei stressaa mikään. Nimimerkki kolmessa päivässä hourunnut taas elämänsä kuntoon, johon ei pitänyt olla paluuta; kahden viikon asiakkaat on buukattuna, uusille kielikursseille ilmoittauduttu, melkein yksi liinavaatekaappi tilattu (niin MISTÄ tätä tavaraa oikeesti tulee) ja paskahuusin lattia juuriharjattu.

Ei vaan, tarttis tilata aika luomulääkärille ja nöyrtyä tosiasioiden edessä. Kahvi, oi rakas kahvini, älä jätä minua!