Mä selviän tästä!

Semmoista vaan aattelin raapustaa tiedoksenne, että suomalainenkin (ehkä) selviää sadan asteen lämpötilassa. Niin kauan kuin ilmastointi toimii.

Likka on ollut reissussa kaksi viikkoa ja äiti on suhteellisen hyvissä sielunvoimissa. Ruumisraiskasta en nyt sano mitään, sillä se hikoilee pelkästään siksi, että on pakko hengittää. Kaksi viikkoa lämpötila on kivunnut sataan (jossei aktuaalinen lämpö, niin indeksi on ollut parhaimmillaan 110) eli kuumelukemiin. Sata fahreinheittia on semmoisen 38 kotomaista ja se alkaa tuntua, vaikka kuinka pysyttelisi sisätiloissa,

Työnteko tökkii. Illalla ei jaksa lähteä mihinkään (mm. Piknikin jätin suosiolla väliin), koska kello yhdeksän, jolloin on siis täysi pimeys, lämpö laskee juuri alle kolmenkymmenen kotomaisen. Kahteen viikkoon en ole lenkkeillyt. Ei tee mieli syödä oikeaa ruokaa, vaan tulee koko ajan naposteltua jotain epäterveellistä. Tulee katseltua liikaa telkkaria, kun terassilla on liian kuuma.

Lasillinen viiniä humahtaa päähän. Ei todellakaan jaksa miettiä, miltä allit näyttää, vaan kulkee topeissa. Kotona heittää rintsikat kuuseen. Säärikarvoja on pakko ajella koko ajan. Deodoranttia saa lisätä kaksi kertaa päivässä.

Joutuu pakkaamaan tavaransa ja ajamaan vuorille Lake Luren maisemiin viikonlopuksi. Kyllä elämä on kamalan mukavaa enkä päivääkään vaihtaisi pois! Mutta likkaa alkaa olla ikävä.

Anecdote

I very much like Carolina weather even though it's either too cold without being wintery or extremely hot - meaning that breathing makes you sweat. I was very much aware of the latter when we moved here summer 2012. (Cold winters were kinda surprise.)

I'm still very much on the opinion that hotter is better, but since I'm accustomed to living here, I have the right to complain a bit. How come it's so unbelievable hard to understand that someone really likes to drink her coffee hot? 

I don't care if it's 100 degrees, hot coffee helps to cool you down! And that's the truth from all the Finnish people who have suffered thousands of years of freezing their butts around the year. But we do drink most coffee per capita, so that'll do it. 

I drink my coffee hot. Take it and suck it in!

Keski-ikäisten kuherruskuukausi osa 1

Kun kerran Ruotsin prinssi sai juuri prinsessansa, niin meilläkin sitten vihdoin alkoi kuherruskuukausi! Jälkikasvu on laskeutunut entisen kotomaan kamaralle, joten me täällä päätimme ottaa ilon irti tästä suuresta mahdollisuudesta ja vapaudesta, joka koitti. Lähdimme yhdessä puutarhatarvikekauppaan!

Siinä sitten valikoimme hartaudella oikeankokoista ja -väristä ruukkua perheemme herraihmisen palmulle. Melkein jäi sitten pallogrillikin käteen, mutta päätimme lykätä moisen hyödyllisen tarvikkeen ostamista tuonnemmaksi, kun nälkä alkoi kurnia. Siispä yhteiselle lauantailounaalle ja ruokakaupan kautta kotiin. Tässä vaiheessa kumpikin koki tarvitsevansa pientä irtiottoa, joten mieshenkilö lähti mopoilemaan ja minä siirryin päivän seuraavaan yhteissessioon: kylpyhuoneen pesuun! 

Suoritin peruspesun ja harjasin kaakelit vimillä, jota vimiksi ei enää kutsuta, mutta se ainoa aine, jolla paskahuussinsa saa puhtaaksi. Ja ainoa pesuaine, jota ei muuten esimerkiksi Walmartin valikoimista löydy. Onko joku joskus oikeasti saanut limaiset ja homeiset kaakelinsa puhtaaksi jollain vaahtomössöllä, joka ei räjäytä likaa pois vaan se muka huutoutuu veden mukana? No en minäkään ja kärsivällisyyssyistä sitten niitten lasiseinien puhtaus on tuon miehenpuolen työtä! Eli yhteistyötä kahdenkymmenen avioliittovuoden tuoman kokemuksen rintaäänellä. 

Koska ilmasto on viime viikkoina muuttunut jälleen suotuisasti pohjoisen mimmille yltiöhikiseksi, niin ei se äijäkään kovin kauaa sen pyöränsä selässä kestänyt. Hän saapui kotia lähteäkseen nuorikkonsa kanssa kohti yhteistä jatkoeloa viinakaupan kautta edellämainittuun Walmarttiin! Siellä etelä-Karoliinan viinakaupassa minä sitten laskeskelin montaako sorttia votkaa on myynnissä (arviolta 200) ja herraihminen kokeili maistiaisia. Kyllä siinä jo hääyön humala tulisi, jos kiertäisi kaikkien 5 mailin säteellä olevien alkoholia anniskelevien myyntipaikkojen maistiaiset; täytyy muistaa, jos joskus on lauantaipäivänä tekemisen puutetta!

Sitten lykimme ostoskärryjä pitkin Walmartin käytäviä yhteisen elämän tuoman vapauden kiihkossa etsien aseöljyä herrashenkilön uuden harrastuksen siivittämänä. Vaimoihminen siinä suostutteli ostamaan myös tuulettimen, jotta pystyy tämänkin illan kärvistelemään täällä takaterassin romanttisessa loisteessa. Sitä tässä sohvalla testailen, kun äijä asentaa tippunutta pakoputkea trukkiinsa. Tai ehkä se on uusi putki sen tippuneen tilalle, tiedä häntä. Samassa talossa ollaan kummiskin ja kummallakin on mukavaa. Toisen kädet missälie-öljyssä ja toinen herkistelee Ruotsin häähumua; toinen kittaa siideriä ja toinen haaveilee jo sikaarista. 

Iltapuhteeksikin on tiedossa mukavia yhdessäolon hetkiä: toinen avaa telkkarin alakerrassa golf-kanavalle ja tulee sitten kiltisti yläkertaan auttamaan, kun toinen ei osaa kummiskaan avata Netflixiä likan huoneessa. Sitä siinä sitten yhdessä mietiskellään ja ehkä saadaan se telkkari auki. Sen jälkeen onkin ihana autuus ja vapaus, sillä kummallekin löytyy tarvittaessa oma sänky, jos/kun jonkun kuorsausdesibelit ylittää jonkun toisen sietokyvyn. 

Ja helteen aiheuttamaan himoon ostettiin yhteinen Pringles-purkki: se sitten jaetaan kristillisesti tasan. Kyllä naimisissaolo on ihanaa! 

Kaikkensa antaneena

...makaa hän sohvallansa haukotellen. Alkaa muistua mieleen millaista on, kun tekee töitä olan takaa. Kirjaimellisesti. Olen hivenen äimistynyt, että kaikki tosiaankin rullaa eteenpäin ja olisi aika ottaa seuraava askel, jonka olen päättänyt ottaa vasta syksyllä.

Elämä alkaa muotoutua. Olen löytämässä oman tavan rytmittää töitä (ööö...niitä tehdään silloin kun niitä on?!) ja ehkä onnistua jättämään latausaikaakin melkein riittävästi. Mitä sitten, jos vaikka onnistuukin intoutumaan revittelemään maastavedossa niin, että puoli työviikkoa menee harakoille, kun selkä tilttaa tulehdustilaan. Mitä siitä, että on hoitanut vähän enemmän asiakkaita kuin oikeastaan jaksaisi. Miksi sitä valittamaan, kun hyvin menee.

Tähän viikkoon on kuulunut mm. infotilaisuus asiakkaille, joka onnistui yli odotusten ja nyt voimme sanoa, että meillä on yhteisö, joka on valmis oppimaan uutta ja jakamaan jo opittua. Ei muuta kuin seuraavaa tilaisuutta suunnittelemaan ja mikä parasta, jokaisen suunnittelussa ja toteutuksessa oppii jotain uutta. Meillä on koossa tiimi, joka jakaa, oppii, tukee ja kehittää. Aika pian sitä näkee, kuka on mukana sydämestään ja palavasta halusta. Mitään muutahan me emme vaadikaan.

Tähän viikkoon kuului myös ihastuttava uusvanha tuttavuus, sillä blogistanin kautta tuttu Leena otti yhteyttä ja tarjoutui tuomaan pinon suomalaisia naistenlehtiä ihan kotinurkalle! Minullehan juorulehdet ovat suorastaan välttämättömyys, joten arvostan elettä kovasti. Ja mikä ihaninta; tämä maailmanmatkaaja lähtiessään huokkasi, "että olet kyllä just sellainen kuin kuvittelinkin"! Voiko sitä ihminen parempaa toivoa?

Varsinkin, kun huomenna on tennistä aamutuimaan, senjälkeen puolentoistatunnin hieronta ja sitten takaterassin ensimmäiset avajaiset lounasporukalla. Illemmalla vien miehen syömään ja likkakin on vielä kotona. Se on semmoinen ihan ansaittu viikonloppu!

P.S. Ja ilmakin lämpenee vihdoin kolmeenkymppiin. Tämän viikon on saanut värjötellä ukkospuuskissa ja sortsit homehtuu kaappiin, kun kolme päivää on pysynyt alle kahdenviiden. Nimim. EnSelviäisiKotomaanKesässä(kään).