Tiedättekö sen tunteen, kun aamulla herätessäsi
kaverit pulisevat jotain keittiössä. Omalla kielellä. Kuinka jokin sisälläsi
asettautuu oikeaan asentoon.
Koska olet
viimeksi kokenut sen jännityksensekaisen innostuksen siitä, että olet matkalla
tapaamaan uusia tyyppejä, ihmisiä, joiden kanssa kuvittelet löytäväsi jotain
yhteistä, muttet sittenkään voi olla täysin varma. Kun sen sadasosasekunnin
ajaksi mieleen välähtää, että olikohan tämä sittenkin virhe.
Oletko koskaan ottanut
autoa allesi, pakannut mukaan vaatetta pariksi päiväksi ja antanut mennä. Eteenpäin,
vähän kuin kohti tuntematonta, mutta sillä tavalla sopivalla tavalla
tuntematonta, ettei tarvitse äityä ylenpalttisen varovaiseksi tai saada
vatsanpuruja. Kokea sellaista henkilökohtaista vapautta, joka syntyy siitä,
että olet sinut itsesi kanssa, mutta avoin uusille kokemuksille ja elämyksille
siinä pienessä tavallisessa hetkessä arjen puristuksessa.
Minä olen saanut
kaiken ylläolevan siksi, että olen muuttanut toiseen maahan, toiseen elämään ja
toiseen ulottuvuuteen. Minulla on elämä mallillaan ja rutkasti ystäviä, eikä
arjesta puutu mitään. Itseasiassa pidän arjesta, enkä ole seikkailunhaluinen,
mutta olen elämälle ja kohtaamisille utelias, ja yritän olla avoin uusille
asioille. Uusille ihmisillekin, mutta vain sopivassa määrin, sillä introvertin
elämä ekstrovertissa maa(ilma)ssa vaatii vähän säätelyä. Olen myös kyräilijä,
tai tarkkailija, mikäli kyräily aiheuttaa mielessäsi liikaa
negatiivissävytteistä värähtelyä, joten sanoin se ihan näin suoraan: olen ylpeä
itsestäni, että lähden näihin tapaamisiin!
Lähden, koska
kaipaan sitä yhteisyyttä, joka syntyy kielestä, sen vivahteista, tuttuudesta ja
minuudesta. Minun kieleni. Lähden myös,
koska haluan kuulla asiat juuri niinkuin ne ovat; tai ehkä vieläkin enemmän
haluan kuulla heittoja, joihin on upotettu alleviivattua ironiaa tai rehtiä
suomalaista vittuilua. Jota ei ole tarkoitettu loukkaukseksi, vaan
yhteenkuuluvuudeksi. Monen mielestä liian ronskia, mutta minulle tuttua. Omaa.
Kun siinä nimenomaisessa hetkessä tietää mitä toinen ajattelee, mitä kokee. Kun
on se tausta. Lähtökohta, joka minulle sanomattoman rakas.
Lähden kokemaan
miten erilaisia me olemme, miten erilaisista lähtökohdista tulossa ja kuinka
eri suuntiin menossa. Elämässä on niin monta muuttujaa ja sen ennustettavuus on
nolla, mutta jokainen kohtaaminen on uusi alku ja mahdollisuus uuteen. Yhden
kanssa synkkaa heti, toisesta ei oikein osaa sanoa, mutta tässä iässä on
oppinut antamaan tilaa sille toisellekin vaikutelmalle. Jonkun kanssa ei vaan
kertakaikkiaan ehdi jutella sen enempää, mutta toisen kanssa humahtaa yhteiseen
sielunmaisemaan. Kaikkien kanssa saa purnata, käydä läpi samanhenkisiä
kokemuksia ja nauraa rätkättää asioille. Olla rehellisesti keski-ikäinen ja
ymmärtää, että tämä(kin) on vain yksi vaihe tätä elämää.
Ymmärtää puolesta
sanasta. Se vapauden tunne, jossa ajatuksiaan saa järjestellä ja toinen malttaa
odottaa. Kuinka joku katsoo silmiin ja odottaa vastausta, koska haluaa tietää.
Kuuntelee aidosti. On lähellä.
Ja kaikki
kaakattavat kuin kanalauma, joten yhden valokuvan ottamiseen menee puoli
tuntia. Kaikki puhuvat yhtäaikaa, eikä kukaan kai enää kuule toista, kun on
saatava sanoa, osallistuttava, puhuttava. Kun saa olla juuri tässä ja näiden
ihmisen kanssa ilman liikoja naamioitaan.
Minä sain tänä
viikonloppuna yksitoista uutta ystävää. Vietimme Suomi-viikonloppua Folly
Beachille kuudentoista naisen voimin. Sieluni on hetkiseksi täyteen ladattu.
 |
| Folly Beach 22.-24.2.2019 |
