Instagram

Tuonne vasempaan yläkulmaan on ilmestynyt tuo Instagram. Koska tuo edellinen kuvapäiväkirja lakkasi toimimasta. Siellä on nyt aika paljon kuvia New Orleansista.

I am now in Instagram, by the name Katahyva. Most of the text are in Finnish, since I post stuff that I think are interesting for my Finnish friends to see. Now there are pictures from New Orleans.

Teen oman postauksen paikallisesta ruuasta, kunhan kerkeen. Makupaloja bluesin kehdosta voit siis nauttia Instagramissa, jossa olen nimellä Katahyva. Kuten kaikkialla muuallakin.

Terveyttä kaikille

Meillä on kaikki hyvin, kiitos kysymästä.

Mutta avaan taas sanaisen ihmetyksen arkkuni, sillä tympii, pännii ja pelottaa, koska en osaa ymmärtää. Nimittäin sairaudenhuoltoa (termi ei ole lapsus) tässä maassa. Omakohtaista kokemusta asiasta ei ole, mutta en saata olla ihmettelemättä, että joulukuu on pienehköjen kirurgisen toimenpiteiden kulta-aikaa. Ai miksikö, no siksi, että omavastuut on maksettu eli kaikki loppuvuoden sairauskulut ovat 'ilmaisia'.

Sairastumiset kannattaa siis tarkkaan suunnitella ja onnekkaiden käyttämättömät tämän vuoden sairaslomapäivät ovat käsillä. Loma kuin loma, kiintiö on sama, sait sitten sydänkohtauksen tai flunssan tahi päätät viettää laatuaikaa perheen kanssa. Sairasloma on poissa vuosittaisesta lomakiintiöstä. Terveystarkastus kuuluu myös kiintiöön, mutta sen korvaa vakuutusyhtiö, ei työnantaja. Ja koska vakuutusyhtiö rakastaa terveyttä, niin pituudet, painot, testit ja rästit tehdään vuosittain; siis ne, jotka kotomaassa tehdään 5-10 vuoden välein. Mitenkään ennakoivaa terveydenhuoltoa väheksymättä, mutta itse osoittaisin rahat mieluummin neuvolasysteemin rakentamiseen kuin läpeensä terveiden aikuisten vuosittaiseen syynäämiseen.

Minunkin pitäisi käydä mammografiassa kerran vuodessa ja hammastohtori tahtoo ottaa röntgenit joka kolmannella kerralla (tarkoittaa puolentoista vuoden välein), ja jos näistä kieltäydyn, niin tohtorilla on oikeus kieltäytyä hoitamasta minua, mikäli jotain epäillään. No, selvittiinhän Tsernobylistäkin...

Mutta jos sitten vakuutusta ei ole (lapset ovat muuten vanhempien vakuutuksessa vain 26-vuotiaaksi), niin kaikki keinot rahankeruuseen on keksittävä! Siis mikäli sairastut. Viime viikkoina olen ärsytykseen asti (lieneekö joulun omatunnonkeräilykamppanja-ajalla jotain tekemistä asian kanssa) törmännyt erilaisiin 'ojenna kätesi ja anna roposi' -nettikeräyksiin, jotka ehdottavat muutaman kympin lahjoitusta suit sukkelaan. Tämä siis kuvitellessani klikkaavani blogiin, infoon tai nettisivulle. Ymmärrän varsinaiset keräykset, mutta se, että sairastumisesta tehdään julkinen tragedia sen takia, että ihmiset lahjoittaisivat rahaa sairautesi vaatimaan hoitoon, menee yli sietokyvyn! Olen syvästi surullinen kaikkien sairastuneiden puolesta, mutta en jaksa käsittää.

Tyynesti myös siirrän sairaanhoitopiirin lähettämät huomautuskirjeet pinoon 'selvitän sitten joskus', kun tulee kolmas ja neljäs huomautus (samana päivänä, kahdessa eri kirjekuoressa) samasta poliklinikkakäyntilaskusta. Siis lankeaa maksettavaksi, kun vakuutusyhtiö ei ole maksanut. Koska palveluntarjoajan näppärä tietokonesysteemi ei hyväksy antamaani osoitetta, eikä sitä näy vakuutuskortissa, joka joka kerta kopioidaan. Ja olen kopion jo kerran itse lähettänyt vakuutusyhtiöön. Joka ehkä on maksanut. Tai jos ei ole maksanut, niin alipalkattu käsittelijä sitten selvittää asiaa, kunhan vielä toiset viisi kuukautta kuluu. Kunhan joku soittaa johonkin numeroon, jossa näppäilee ohjeiden mukaisesti sitä ja tätä ja osaa luetella koodinumerot aksentilla, jonka systeemi tunnistaa. Ja jos ei kukaan maksa, niin ehkä mä sitten maksan, mutta vain, jos saan yksiselitteisen laskun, enkä kehoitusta soittamaan numeroon ja selvittämään asiaa. Ja sitten voin lähettää korvauspyynnön ifille. Joka maksaa euroina.

Kyllä on kuulkaa Kelan selkosysteemiä ikävä, mutta sehän se onkin osaltani mennyttä; pyydettiin heittämään Kelakortilla varislintua, sillä en kuulu Suomen sosiaaliturvaan. Nyyh! Mieheni edelleen kuuluu, koska on expat, samoin tyttäreni, koska on expatin huonetta ja sukua, mutta minä työläisenä saan hoitaa oman turvana, Suomen sosiaaliturvalla ei ole mitään tekemistä kanssani. Toivottavasti en joudu avaamaan keräystiliä ja hattu kourassa lähestymään kaikkia teitä, joista yhteiskunta huolehtii. Aika yksinäinen ja turvaton on asemani, jos vaikka puoliskolleni jotain tapahtuisi... (Valmetin kautta olen siis vakuutettu ja oikeutettu GMMIn ja ifin kanssa taistelemaan.)



Ja aina ne vakuutuksetkaan eivät auta. Rakas amerikanperheemme jäsen, Mike Ballard, siirtyi ajasta ikuisuuteen eilen. Me kaipaamme ja suremme häntä. Hyvää matkaa Mike!

Toimitusjohtaja ja suorittavan työn tekijä kisaavat laatupäällikön ja palkanlaskijan suosiosta

Tilannehan on nyt siis semmoinen, että tämä oman elämänsä toimitusjohtaja istuu yksin myös olemattoman (sellaista ei siis tarvitse täällä perustaa, jos luottaa siihen, että vakuutuksesta korvattavaksi summaksi riittää se 2 miljoonaa) firmansa toimitusjohtajan, laatupäällikön, palkanmaksajan ja auditoijan pallilla sen lisäksi että sattuu olemaan myös ainoa suorittavaa työtä tekevä yksilö. Sitä voisi helposti kuvitella, että tilanteesta aiheutuu jonkinlainen eturistiriita, mutta toistaiseksi vuosikokoukset ovat sujuneet hyvässä hengessä ja ilman riitelyä. 

Joten onhan se ihan odotettua, että vuoden viimeisessä miitingissä suorittavan työntekijän pikkuriikkinen valitus on alkanut saada jalansijaa, millä on tuhoava vaikutus työilmapiiriin. Kuulemma liiallinen työnteko aiheuttaa ranneoireita, eikä punttisali (joka on ostettu suhteilla ulkopuoliselta toimijallta) yksin riitä työkykyä ylläpitäväksi toiminnaksi. Toimitusjohtaja ei tässä vaiheessa vielä omaa uskallusta jättäytyä pois eräästä paljon aikaa vievästä ja huonosti palkatusta projektista. Laatupäällikkö taas ilomielin dumppaisi tuon suhteettomasti aikaa kuluttavan osaprojektin sinne, minne se kuuluu, mutta palkanlaskija ei ole pystynyt omaa kantaansa perustelemaan. Hän kyllä kuluttaa suhteettoman paljon kaikkien yhteistä aikaa laskemalla tuntihintoja ja korottelemalla oletettua vuokraa. 

On vaan niin vaikea, tällaisessa aloittelevassa pörssiyhtiössä, uskaltaa ottaa riski, joka sitten pitkällä tähtäimellä saattaisi poikia huomattavia aikasäästöjä. Kun ei tiedä milloin aikasäästö sitten aktualisoituisi ja kuka siitä sitten nauttisi: toimitusjohtaja, jolla olisi aikaa käydä vaikka kävelylenkillä; laatupäälliikkö, joka suoltaa uusia ideoita koko ajan, mutta muut eivät ehdi, jaksa, viitsi tai halua kuunnella; palkanlaskija, jolla numerot pyörivät jo tälläkin hetkellä silmien ulkopuolella; vai ihanko suorittavantyön tekijä, joka tarvitsee kahden kuukauden toipumisajan ranteensa kuntouttamiseen, mikäli työtahti ei kohta helpota tai työnkuva muutu. 

Onneksi on vielä tuo sisäpuolinen auditoija, joka lyö faktat tiskiin: 

Firma ei pysy pystyssä ilman suorittavan työn tekijää, joten häntä ei voida uhrata! Hänet määrätään pikapikaa laserhoitoon ja intensiivinen punttisaliohjelma aloitetaan heti! Palkanlaskija saa luvan rauhoittua, sillä verotusohjeet puuttuvat edelleen ja aina voi tarvittaessa tukeutua siihen suhteilla tyytyväisehkönä pidettävään ulkopuoliseen rahoittajatahoon. 

Laatupäällikkö on toistaiseksi tehnyt erinomaista työtä, onhan olematon yritys ainoastaan kuusi kuukautta vanha, joten hänelle annetaan täysi työrauha jatkaa innovatiivista ideointiaan. Toimitusjohtaja lähetetään hetimiten konsultin pakeille oppimaan erilaisia vuorovaikutustaitoja, sillä sehän johtajan tärkein, jossei ihan ainoa, toimi on. Ymmärtää työtekijöitään ja tukea jokaista kohti yhteistä tavoitetta!

Tässä olisi pullat erinomaisen hyvin uunissa, jossei se olisi tuo yhmyrä toimitusjohtaja, joka on menossa projektin palkkaneuvotteluun ensi viikolla. Se nimittäin voi ihan piruuttaankin unohtaa kaiken yhdessä sovitun ja tulla takaisin epäedullisen neuvottelutuloksen kanssa. Ja sitten ollaan taas alkupisteessä. 

Vaikka siinä sitä kai ollaan tavallaan jo muutenkin, sillä ilman työlupaa kaikki lähetetään mailitehtaalle nauttimaan auringosta ja tappelemaan verissäpäin sen ulkopuolisen rahoittajan rippusista. Mutta tämähän on vain elämää tämä, ja onneksi aurinko sentään paistaa.

Tavallinen elämä

Tällä hetkellä ilmassa liikkuvia, ns. tavallisia asioita:

- viime viikolla tein töitä 24 tuntia. Aika hyvin, sillä minulla on ollut 'työlupa' kuusi kuukautta.

- viime viikonloppuna olen häärännyt keittiössä suomalaisen jouluruuan parissa 9 tuntia. Ei, en ole leiponut ensimmäistäkään piparia, kakkua tai pullaa.

- Mukavia, jouluisia tilaisuuksia on takana 2 ja edessä (tiettävästi) 4. Olisi kiva, jos ehtisi järjestää avoimen talon myös omille, ihanille ystävilleen, mutta ei taida ehtiä.

- tulevana viikonloppuna on tiedossa kaksi konserttia, joista tavoitteenani on selviytyä suht.koht. kuivin silmin.

- aion hivenen muuttaa työnkuvaani ensi vuonna, mutta ennen sitä olisi poikettava kotimaassa uusimassa viisumi, jotta saisi tehdä jatkossakin töitä. On tämä sen verran mukavaa puuhaa, että kannattaa taas rehata itsensä valtameren yli.

- joulu, jolloin olen aattona töissä, on parin viikon päässä, eikä vielä ole kuusta, pipareita tahi kakkuja, mutta laatikot on pakastimessa ja ostin uuden joulukoristeen. Jouluradio.fi oli ensikuulemalta hivenen ärsyttävä, mutta kyllä se aivojaturruttava kotoikävä vielä jossain kohden päälle poksahtaa. Tai sitten itkeäpillitän hakiessani systeriä lentokentältä välijouluna (siis joulun ja uuden vuoden välissä).

- uusi vuosi on tarkoitus juhlistaa Floridassa ja hääpäivää ennakkoon New Orleansissa. 

- sitten tarviikin enää seuloa noin 200 collegea ja avustaa jälkikasvua miettimään tulevaisuudensuunnitelmien vaihtoehdot A, B, C ja D. 

Ei tässä sen kummempaa. 

Ps. Otan kuvan siitä koristeesta ja pistän tänne, kun pääsen kotio.

Kylä tää ny melkein valot tarttis?

Holiday season is here!

I do enjoy christmas lights. This is not my house. 

Christmas is my favourite time of the year. 

I hate darkness.

I have no words. Except Happy Holiday to you all!

Joulutohotusta

Sieltä se sitten putkahti: Thanksgivingin jälkeinen elämä eli Joulutohotus. Mutta koska minä ripustelin jouluvalot jo synnillisesti ennen kiittelypäivää, niin kai se on sitten mentävä jo ostamaan joulukuusi. Ja raivattava ruokahuone sinne kuuluvista hyödykekaluista, jotta saa kuusen näkymään ikkunasta kaikelle kansalle.

Laulavan joulupukin naapurustoomme lanseerannut perhekunta ei kuitenkaan vielä ole ryhtynyt toimeen eli kukaan ei laula lähimaastossa! Onneksi poroarmeijallinen naapuri sentään on hoitanut velvollisuutensa, ja se todellinen joulutalo auton katolla keikkuvine rekeineen on täydessä tällingissä. Siinä riittää ihmettelemistä vielä kolmantenakin jouluna.

Kauppoihin ei enää uskalla mennä, sillä liikennekin on äitynyt kolme kertaa aggressiivisemmaksi kuin vielä viikko sitten, sillä tottahan minun tulee olla se, joka krääsän ensimmäiseksi saa valittua. Jottei meidän pikku taapero vaan tunne itseään hyljätyksi saadessaan yhden täydellisen tarpeettoman paketin vähemmän kuin tarha- tai minkälie preschoolkindergartenin kaveri. Todellisen toveruuden aika on siis käsillä, mikä näkyy myös vapaaehtoiskeräysten määrässä. Tottakai haluan muistaa heikompiosaisia näin joulun alla, sillä hyvä omatunto on paras joululahja heti kinkun, paakkelsin ja suklaan jälkeen.

Tyhmä suomalainen jätti sitten Black Fridayn, Cyber Mondayn JA Giving Tuesdayn väliin ja elää elämäänsä ihan kuin vuosittaista kulutusjuhlaa ei tänä vuonna olisi tulossakaan. Ei tässä meinaan kerkiä, kun täytyy painaa töitä silloin kun niitä on ja saa ihan luvalla vielä tehdä. Tästä syystä näyttääkin siis siltä, että allekirjoittanut on ensimmäistä kertaa elämässään töissä jouluaattona!

Mutta ei huolta huomisesta, räätikäsloora on pakasteessa ja silli jo ostettuna eli kyllä niistä jo joulu syntyy. Ja onhan minua siunattu erinomaisen ruuanlaittotaitoisella miehellä, joten todennäköisesti koulun menu näyttää tältä: mätiä, lohta, kinkkua, pari pihviä, hivenen salaattia ja sitten lisää lihaa. Onneksi rosolli ja laatikot tulee nautiskeltua ensi viikonlopun Scandinaviaanisessa
yhteisjoulujuhlassa, ainakin mikäli mestari ehtii hommansa hoitaa. Paljonko niitä muuten tarvitaan, jos aikoo ruokkia sataviisikymmentä suuta?

Iloista ja lumista (not!) joulunodotusta kaikille. Uuden Vuoden juhlinta onkin sitten oma tarinansa...