perjantai 22. tammikuuta 2016

Ykköskieli ja kakkoskieli.

Ja maailma mataa väärinpäin. Koulut ja kaupat on suljettu ja jotainhan tässä on aikansa kuluksi tehtävä. Siispä bloggaan. Sain juuri laadittua ja julkaistua työblogiin yhden tekstin ja sitten päätin palkita itseni antamalla luvan kirjoittaa suomeksi, sillä se on niin paljon mukavampaa ja rennompaa.

Muutenhan tämä käyttökieli on jo jollain lailla sujuvoitunut ja vaikka edelleen välillä tuskailen, kun en saa sanoja suustani. Eniten harmittaa se, että kielenkäyttöni on liian ilmeetöntä, kökkömäistä ja töksähtelevää. Totuushan on, että silloin kun olen kovin innostunut jostain, niin puhe puuroutuu, mutta kun saan puhua omimmasta osaamisestani, sujuvuus yleensä paranee. Paitsi silloin, kun vaan on sellainen päivä, ettei puhe kulje.

Olisi aika kiva jotenkin todentaa omaa kielenkäyttöä ja saada todisteita siitä, onko se sujuvuuden lisäksi muuttunut yhtään vähemmän virheelliseksi. Omaa puhettaa kun on niin vaikea arvioida ja jos kysyn joltain ystävältäni, niin kaikki ovat niin kohteliaita, ettei se auta yhtään. Olisi pitänyt tehdä ennen muuttoa jokin kielitesti, johon voisi nyt verrata.

Oman kehittymisensä huomaa seuraavista asioista:
1. Pysyy kärryillä isossakin porukassa ja nappaa vitsit ajallaan.
2. Seuraa sujuvasti elokuvia ja teatteriesityksiä.
3. Melkein ymmärtää improvisaatiota.
4. Pystyy kirjoittamaan kakkoskielellä (ja on lakannut välittämästä virheistä).
5. Yleisimmät fraasit tulee suusta automaattisesti (kiittelyt, anteeksipyynnöt, sir/ma´am, bless you, mitä kuuluu kirvesvartta ja onpas sulla hieno kampaus/pusero/kengät ja mitä näitä nyt on).
6. Pärjää hermostumatta myös lääkärin tai hammaslääkärin vastaanotolla.

Oman kökköytensä huomaa seuraavista:
1. Aksentti
2. Yrittää kertoa vitsia amerikaksi.
3. Aksentti.
4. Yrittää skrollata englanninkielistä nettisivua nopeasti.
5. Aksentti.
6. Kuulee tyttären puhuvan.

Ja kyllä, silloin tällöin näen myös unta amerikaksi. Mutta ajattelu-, päättely- ja laskemiskieli on aina ja iankaikkisesti suomi, (Tästä saan saan hymyjä, kun lasken vaikka vain montako ihmistä on paikalla suomeksi.) Myös esimerkiksi ilmansuunnat täytyy ensin käsitteellistää omalla kielellä ja kääntää englanniksi. Muuten olen lakannut kääntämästä mielessäni, englanti tulee aika automaattisesti, mutta jonkin välisuodattimen läpi. Kun selitän työssäni jotain lihas-hermoyhteyttä, niin teen sen englanniksi, mutta rinnalla kulkee ajatus siitä, kuinka paljon soljuvammin sanoisin sen omalla kielellä. Olisi aika vinkeää nähdä, miten se aivoissa kulkee!?

Tulkkaaminen ja kääntäminen sen sijaan on todella vaikeaa! En kertakaikkiaan pysty löytämään oikeita vastineita nopeasti eli nostan hattua hyvin korkealle kaikille simultaanitulkeille. Tämän asian kanssa on joskus hyvä leikkiä ja olemmekin aika hyviä keksimään uusia sanoja (samoin riitelemään, onko sana oikeasti suomea vai ei).

Luen kummallakin kielellä, mutta ehdottomasti mieluummin suomeksi. Sen sijaan kuuntelen kirjoja mieluummin englanniksi, ja ymmärrän - tai aivot täydentävät -  jo käytännössä kaiken. Englannin käyttäminen ei ole enää raskaampaa kuin suomen, mutta hetkittäin harmittaa, ettei oma taitokapasiteetti sisällä joitain nasevia omankielisiä sanontoja tällä toisella kielellä. Usein myös toistelen sanontoja, kun niitä kuulen ja kaverit ovat jo tottuneet, että välillä mutisen omiani.

Mukavinta amerikaksi puhumisessa ovat ne hetket, kun käyttää jotain sanaa tai sanontaa, eikä tiedä mistä sen on oppinut! Välillä sitten kysyn, sanoinko sen oikein ja ymmärsittekö, ja jos vastaus on myönteinen, koen suurta ylpeyttä siitä, että sana- tai ilmaisuvarastoni on kasvanut. Näitä hetkiä soisi vain olevan enemmän!

Eli pitkä matka on kuljettu, mutta ei sitä sovi alkaa lepäillä laakereillaan! Edelleenkin kärsin puoli-ilmaisevuudestani ja haluan ehdottomasti kehittyä kielenkäyttäjänä. Pitäisiköhän sitä alkaa opiskella jotain uutta kieltä, jottei aivot aivan rapistu? Ja sanaristikotkin ovat jääneet täyttämättä ihan kaikilla kielillä; kokeilin täyttää englanniksi, mutta paiskasin hyvin nopeasti turhautuneena nurkkaan. Jospa siis tartunkin Shakespeariin, niitä on likan hylly pullollaan tässä vaiheessa, kun high school alkaa olla loppusuoralla. Oppia ikä kaikki.

1 kommentti:

  1. Numerot mullakin tulee usein helposti Suomeksi, toissa joskus ihmettelevat mutinoitani kun lasken jotain. Ilmansuunnat varsinkin vali-ilmansuunnat sen sijaan eivat koskaan Suomeksi tehneet jarkea (!), jos joku akkia kysyisi etta missa on luode, en osaisi kartalla nayttaa yhtaan. Englanniksi paljon helpommat. Mutta ihan samoja ajatuksia on matkan varrella ollut itsella. Hauskaa toisaalta, ja kuulemma aivoille hyvaksi.

    VastaaPoista